Libretistit Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies liikuttuivat Mannerheim-oopperasta: "Se oli hyvää itkua"

Ensimmäisessä oopperalibretossaan Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies halusivat tavoittaa miehen myytin takana. Oopperan vastaanotto ja toteutus Ilmajoella saavat tekijöiltä kehut.

Carl Gustaf Emil Mannerheim
Mannerheim-oopperan libretistit Eve Hietamies ja Laila Hirvisaari.
Eve Hietamies ja Laila Hirvisaari ovat kirjoittaneet Ilmajoen Mannerheim-oopperan libreton.Tiina-Maija Lehtonen / Yle

Ilmajoen musiikkijuhlien Mannerheim-oopperan ennakkoesitys oli ensimmäinen kerta, kun sen libretistit Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies kuulivat ja näkivät teoksen kokonaisuutena. Ja vaikuttuivat.

– Vetää ihmisen aika pieneksi, kun näkee miten toiset laittavat itsensä peliin ja ovat saaneet aikaan näin hienon teoksen, Eve Hietamies sanoo.

Valmis ooppera nauratti ja itketti sekä yleisössä että tekijöitään. Myös libretistien silmäkulmat kostuivat.

– Se oli hyvää itkua, Laila Hirvisaari sanoo.

Naiset muistuttavat tehneensä oopperaan vain pohjan, jonka päälle muut ovat sitten teoksen rakentaneet.

Erikoiskiitoksen heiltä saavat ohjaaja, dramaturgi Tuomas Parkkinen ja säveltäjä Tuomas Kantelinen. Unohtamatta solisteja, kuoroa, orkesteria, lavastajia, puvustajia – kaikkia teoksen toteuttamiseen osallistuneita.

– Taustalla olevia henkilöitä, joiden työ on ratkaiseva, Hirvisaari sanoo. Hietamies ja Hirvisaari kehuvat kilvan myös ilmajokista talkootyötä ja oopperajuhlan henkeä.

– Tämä todistaa sen, että ooppera on parhaimmilaan hyvää tiimityötä, Hietamies jatkaa.

Yhdessä ohjaajan ja säveltäjän kanssa

Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies kirjoittivat Mannerheim-oopperaa parin vuoden ajan. Oopperalibretto on molemmille ensimmäinen. Se on kirjoitettu loppusointuja riimitellen.

– Parin vuoden ajan puhuimme toisillemme runomuodossa ja aika useasti myös laulettiin ääneen, että voiko tälläistä lausetta edes laulaa, Eve Hietamies sanoo.

– Kun kirjoittaa librettoa, ei musiikkia silloin tiedä. Se oli Tuomas Kantelisen käsissä ja huikea, Hirvisaari sanoo.

Tuomas Parkkinen työsti librettoa Hirvisaaren ja Hietamiehen kanssa yhteistyössä, ja tekstin muokkaamiseen annettiin vapaat kädet säveltäjä Tuomas Kanteliselle.

– Se on ainoa oikea tapa, Hirvisaari sanoo.

Mannerheim-ooppera Ilmajoen musiikkijuhlilla 2017.
Mannerheimin äiti kuoli suruun, sanovat libretistit Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies.Ilmajoen Musiikkijuhlat/Jussi Niukkala

Suuri rakkaus Annickaan

Eve Hietamies kuvailee Mannerheimiä monin adjektiivein kuten hurmaava, kopea, aristokraatti, vallanhaluinen, huumorintajuinen, nautiskelija ja naistenmies.

– Ja me ehdotamme tässä oopperassa ajatusta, että hän oli varmaankin myös yksinäinen.

Merkittäviä Mannerheimiin oopperassa liitettyjä tunteita ovat myös suru ja syyllisyys.

Mannerheimin perhe menetti Louhisaaren kartanon isän pelivelkojen vuoksi ja isä asui erillään perheestään rakastajattarensa kanssa. Äiti kuoli Carl Gustafin ollessa teini-ikäinen.

– Meidän mielestämme äiti kuoli suruun, Eve Hietamies sanoo.

– Äidin suru oli musertava ja todellinen, isään emme puuttuneet, Laila Hirvisaari toteaa.

Ehdotamme tässä oopperassa ajatusta, että hän oli varmaankin myös yksinäinen.

Eve Hietamies

Vaikka Mannerheim vannoo oopperassa, että ei koskaan tule samanlaiseksi kuin isänsä eikä koskaan loukkaa naisia, hän päätyy kuitenkin samankaltaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi avioliitto Anastasia Arapovan kanssa alkaa hääkohtauksesta, jossa hääväkeen kuuluvat naiset kuiskivat suhteestaan Mannerheimiin.

– Mannerheimin suurin rakkaus oli pikkusisko. Leidejä oli ja näkyi yksityiselämässä, mutta Annicka-pikkutyttö ja tämän kuolema vaikuttivat häneen valtavasti, Laila Hirvisaari sanoo.

Annicka oli Mannerheimin pikkusisko, joka menehtyi 12-vuotiaana. Hän on yksi oopperan merkittävimmistä naisrooleista.

– Mannerheim rakasti Annickaa. Kerrotaan, että kun tämä kuoli yksin Smolnan tyttöopistossa, Mannerheim ei päässyt hautajaisiin, koska hänellä ei ollut rahaa pukuun, Hietamies kertoo. Hän lisää, että ei ole pystynyt todistamaan tarinan paikkansapitävyyttä.

Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies ovat kirjoittaneet Mannerheim-oopperan libreton runomuotoon mahdollisuuksien mukaan.
Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies ovat kirjoittaneet Mannerheim-oopperan libreton runomuotoon mahdollisuuksien mukaan. Kuva oopperan libretosta.Hanne Leiwo/Yle

Oman pojan kuolema ja nuorten poikien kohtalot

Omat jälkensä Mannerheimiin jätti myös kuolleena syntyneen poikalapsen aiheuttama suru.

Pojan kaipuu palaa librettoon muun muassa kohtauksessa, jossa äidit ja morsiamet surevat sodasta palaamattomia läheisiään. Mannerheim pohtii laulussaan, olisiko itse lähettänyt poikansa sotaan.

– Poika oli unelma hänelle, Hirvisaari sanoo.

Hirvisaaren ja Hietamiehen mukaan Mannerheim tunsi etenkin ikääntyessään syyllisyyttä siitä, että joutui lähettämään nuoria poikia sotaan tietäen, että kaikki eivät palaa elossa.

– Hän kantoi itsenäisen Suomen taakkaa harteillaan, Hirvisaari sanoo.

Mannerheim ooppera
Petri Bäckström ja Waltteri Torikka Ilmajoen musiikkijuhlien Mannerheim-oopperassa.Ilmajoen Musiikkijuhlat/Jussi Niukkala

Sisälle mieleen ja sydämeen

Eve Hietamies ja Laila Hirvisaari muistuttavat, että kaikki, mitä Mannerheimin elämäntapahtumista näyttämöllä esitetään, on tapahtunut oikeasti. Se, mihin kirjailijan vapaus yltää, ovat esimerkiksi keskustelut, joita Marskin oletetaan käyneen eri henkilöiden kanssa eri tilanteissa.

– Meillä kirjailijoilla on oikeus käyttää vähän mielikuvitusta, mutta siinä täytyy olla vastuu, Hirvisaari sanoo.

Oopperassa Mannerheim varttuu nuoresta pojasta vanhaksi mieheksi. Naisten tietoinen valinta oli jättää tarinasta pois Mannerheimin rooli politiikassa. He ovat varautuneet siihen, että palautetta esimerkiksi tästä valinnasta voi tulla.

On olemassa sanonta, että Mannerheimista tiedetään kaikki, mutta ei mitään.

Eve Hietamies

Libretistit asettivat työn alussa tavoitteekseen päästä sisään Mannerheimin ajatuksiin ja sydämeen. Siihen, mitä tämä tunsi nuorena vanhempien erotessa ja äidin kuollessa, oman aviolilittonsa rikkoutuessa tai ikääntyessään ja noustessaa suomalaisten suosioon.

– On olemassa sanonta, että Mannerheimista tiedetään kaikki, mutta ei mitään. Tiedetään faktat, mutta hän suojeli itseään eikä kertonut itsestään oikeastaan mitään. Lailan ehdotus oli, että, mitä jos mentäisiin miehen pään sisään. Yritetään miettiä, mitä hän mietti, Eve Hietamies kertoo.

– Tämä on tarina miehestä, joka koki elämässään valtavan suuria asioita, nousi kansakunnan ikoniksi ja ehkä itse hämmentyi siitä. Hän joutui ennen kuolemaansa pohtimaan mennyttä.

Kun työtä tehdään, teksti ja tarina syntyvät kirjoittajien omien kokemusten, ajatusten ja tunteiden kautta. Omaa itseä käyttäen. Tälläkin tekstillä on kosketuspintaa myös tekijöidensä sydämiin.

– Sitä kautta se tulee. Mutta kyllä me Mannerheimissa pysyttiin, Hirvisaari sanoo.