Koe uusi yle.fi

Analyysi: Huhtasaari ministeriksi, rampa hallitus vai uudet vaalit?

Juha Sipilällä on edessään vain vaikeita ratkaisuja, jos Jussi Halla-aho valitaan perussuomalaisten johtoon. Keskustalla on liikaa pelissä ja plan B:t vähissä.

Perussuomalaiset
Juha Sipilä, Petteri Orpo, Jussi Halla-Aho
Yle Uutisgrafiikka

Jos europarlamentaarikko Jussi Halla-aho valitaan lauantaina perussuomalaisten puheenjohtajaksi, uudeksi ministeriksi saattaa hyvinkin nousta kansanedustaja Laura Huhtasaari.

Halla-aho on sanonut avoimesti haluavansa nykyisen ulkoministerin Timo Soinin vaihtoon. Yleisesti veikataan, että Halla-aho nostaisi hallitukseen juuri Huhtasaaren.

Huhtasaari on Halla-ahon suosikki myös puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajuus tekisi Huhtasaaresta Halla-ahon oikean käden Suomessa, kun Halla-aho jatkaisi työtään Brysselissä.

Ministeriryhmän muu kokoonpano ei välttämättä vaihtuisi, korkeintaan Eurooppa-, urheilu- ja kulttuuriministeri Sampo Terhon salkku. Perussuomalaisista kerrotaan, että Halla-aho ei kanna kaunaa esimerkiksi puolustusministeri Jussi Niinistölle tai työministeri Jari Lindströmille, vaikka nämä tukevat puheenjohtajaksi Terhoa.

Terhon ja Halla-ahon kaksinkamppailusta odotetaan tiukkaa. Kukaan ei tiedä, miten vaalissa käy, koska puoluekokousväen koostumus ja mielenliikkeet ovat arvoitus: jokaisella paikalle saapuneella jäsenellä on yksi ääni.

Halla-ahon mahdollinen valinta on herättänyt etukäteen pelkoja ja spekulaatioita. Lännen Media uutisoi (siirryt toiseen palveluun) viikonloppuna, että “soinilais–terholaiset” muodostaisivat ehkä oman eduskuntaryhmän, jos hallitusyhteistyön kyseenalaistanut Halla-aho nousee puoluejohtoon. Tämä on perussuomalaisten mukaan lähinnä kokoomuksen märkä uni.

Jokunen kansanedustaja voisi puolueesta erota, mutta joukkopakoa Halla-ahon valinnan ei uskota aiheuttavan – eikä välttämättä hallitusyhteistyön kariutumistakaan.

Huhtasaaren tai toisen “halla-aholaisen” valinta ministeriksi ei olisi kuitenkaan läpihuutojuttu. Perussuomalaisten puoluehallituksessa ja puoluevaltuustossa Halla-ahon kannattajat ovat tähän saakka olleet vähemmistössä.

Myös puoluevaltuuston kokoonpanosta ja sääntömuutoksista äänestetään Jyväskylän puoluekokouksessa sunnuntaina.

Eniten menetettävää hallituksen kaatuessa olisi pääministeri Juha Sipilällä. Siksi hän ei hevin anna sen tapahtua.

Tärkein syy on sote. Vuosia hierottu sosiaali- ja terveyspalveluiden vallankumous ja keskustan unelmoima maakuntahallinto ovat niin lähellä maalia, että niiden vuoksi ollaan valmiita sietämään hieman uuden persujohtajan profiilinnostoa.

Sitä paitsi sote-neuvottelut tutisevat jo ilman perussuomalaisten johtajavaihdostakin.

Kokoomukselle historiallisen valinnanvapauden toteutuminen olisi sen luokan hillotolppa, että osa kokoomuslaisista toivoo, että yhteistyötä Halla-ahon kanssa ainakin yritetään. Se olisi sitä helpompaa, mitä enemmän Halla-aho pysyisi Brysselissä poissa silmistä.

Soten kariutuminen olisi menetys myös monille muille puolueille ja koko politiikan uskottavuudelle. Jos uudistus jälleen kaatuisi, sen jatko alkaisi näyttää toivottomalta.

Halla-aholla olisi enemmän kiristysruuvia keskustan kuin kokoomuksen suuntaan.

Se johtuu gallup-luvuista. Samalla kun kokoomus on porskutellut mittausten ja kuntavaalien ykkösenä, keskustan kannatus on laskenut.

Jos uusiin vaaleihin ajauduttaisiin, keskusta menettäisi paljon: todennäköisesti pääministeripuolueen aseman ja ison osan kansanedustajistaan. Näin kävisi myös perussuomalaisille, mutta arvoitus on, piittaisiko Halla-aho siitä.

Kokoomukselle uudet vaalit sopisivat puhtaasti oman edun kannalta. Kokoomuslaiset suhtautuvat Halla-ahoon huomattavasti jyrkemmin ja ideologisemmin kuin pragmaattiset keskustalaiset.

Vaa'ankieliasemassa on siis kokoomusjohtaja Petteri Orpo: jos hän menisi poikkiteloin perussuomalaisten kanssa, se tarkoittaisi perussuomalaisten hallitustaipaleen loppua – ja mahdollisesti myös keskustan.

Porvarihallitukseen perussuomalaisten tilalle on soviteltu RKP:tä ja kristillisdemokraatteja. Heidän avullaan hallitus saisi kasaan juuri ja juuri tarvittavan enemmistön.

Kristilliset ja RKP eivät kuitenkaan automaattisesti juoksisi Sipilän aputytöiksi, vaan vaatisivat vastineeksi myönnytyksiä.

RKP on vastustanut muun muassa hallituksen koulutusleikkauksia ja maahanmuuttopolitiikkaa ja odottaisi näistä kysymyksistä uusia hallitusneuvotteluja.

Myös valiokuntien avainpaikat pitäisi neuvotella uusiksi. Hallitusvastuu toisi RKP:lle ja KD:lle valiokunnissa valtaa, jota perussuomalaiset vastaavasti menettäisi.

KD pelkää hallituksen kyvyttömyyttä. 101 kansanedustajan enemmistöhallitus olisi tasan niin vahva kuin sen viimeinen lenkki: jokaisella hallituspuolueen kansanedustajalla olisi halutessaan veto-oikeus ja jokaisen olisi oltava läsnä kaikissa äänestyksissä.

Vastaavasta on tuoreessa muistissa pääministeri Alexander Stubbin hallituksen loppukausi, kun hallituskumppanit äänestivät toistensa esityksiä vastaan.

Näin voisi toki alkaa tehdä myös Halla-ahon porukka.

Hutera tilanne avaisi mahdollisuuksia opposition painostusyrityksille ja lehmänkaupoille. Pakkaa voisi sekoittaa entisestään keskustameppi, oman kansalaispuolueensa perustanut Paavo Väyrynen, joka on vihjaillut paluulla Brysselistä eduskuntaan kesken vaalikauden.

Kiinnostava kysymys on, miten hallitusohjelmaa lopulta tulkitaan. Sekä pääministeri Sipilä että valtiovarainministeri Orpo ovat korostaneet perussuomalaisten uuden johtajan tarvetta sitoutua hallitusohjelmaan. Hallitusohjelman noudattamista on vaatinut myös Halla-aho.

Jussi Halla-aholle ja monille perussuomalaisille kyse on 80 kohdan turvapaikkapoliittisesta toimenpideohjelmasta, jonka hallitustrio neuvotteli joulukuussa 2015. Lista oli pitkälti perussuomalaisten sanelema, mutta moni perussuomalainen on ollut pettynyt, ettei sen kaikkia kohtia ole täytetty. Keskustan ja kokoomuksen mielestä maahanmuuttopolitiikkaa on kiristetty jo tarpeeksi.

Sipilälle ennenaikaiset eduskuntavaalit olisivat vihoviimeinen vaihtoehto. Kokoomuksenkaan kaikki äänestäjät eivät katsoisi hyvällä, jos “vastuupuolue” vaarantaisi isänmaalle tärkeän sote-uudistuksen Suomen 100-vuotisjuhlavuonna.

Presidentti Sauli Niinistö tuskin määräisi mielellään uusia vaaleja presidentin- ja maakuntavaalien aattona. Näin raju liike vaatisi pattitilanteen, jossa hallitustunnusteluja olisi ensin yritetty sekä Sipilän, Orpon että perussuomalaisten uuden puheenjohtajan voimin.

Tuli hallituskriisi tai ei, kriiseistä ei ole pulaa. Iso sote-vääntö tulee eduskuntaan viimeistään syksyllä. Ministereiden ja kansanedustajien kesälomat uhkaavat palaa joka tapauksessa.

Lue myös:

RKP ja kristilliset eivät lähtisi Sipilän apupuolueiksi ilman uusia neuvotteluja