Näin Kainuun korvessa rikastettiin uraania jo vuonna 1965 – kuvat salassa pidetystä hankkeesta löytyivät teknikon kotialbumista

Paltamon Nuottijärvellä tehtiin kesällä 1965 kaivoshistoriaa, Suomen ensimmäistä uraanin rikastuskokeilua. Nyt hanketta johtanut kaivosteknikko puhuu ensimmäistä kertaa julkisuudessa.

uraani
Kainuu kesällä 1965.
Kainuu kesällä 1965.yksityinen arkisto

Se oli apatiitin rikastamista. Apatiitti on fosfaattilannotteiden raaka-aine.

Näin asiasta kerrottiin työmiehille, paikallisille asukkaille ja julkisuuteen.

Tosiasiassa kyseessä oli aivan muusta.

– Apatiitti ei meitä kiinnostanut niinkään - vaan uraani.

Liikuteltavan kenttärikastamon rakentamista Nuottijärvellä.
Liikuteltavan kenttärikastamon rakentamista Nuottijärvellä.Voitto Kontkasen arkisto

Näin sanoo nyt ensimmäistä kertaa julkisuudessa työtä johtanut outokumpulainen, eläkkeellä oleva kaivosteknikko Voitto Kontkanen.

Nuori, vastavalmistanut kaivosteknikko sai yhden Suomen kaivoshistorian erikoisimmista työmaista johdettavaksi kesällä 1965 Kainuun Paltamon Nuottijärvellä.

Ennennäkemättömät valokuvat uraanin rikastuskokeilusta kesältä 1965 ovat Kontkasen arkistosta.

Voitto Kontkanen.
Voitto Kontkanen: Olen aina pitänyt malminetsinnästä ja tutkimustöistä. Into oli kova lähteä Nuottijärvelle.Pasi Peiponen / Yle

Kontkanen oli työnjohtajana Outokumpu Oy:n siirrtettävässä Mobilia-kenttärikastamossa. Rikastamo kasattiin varta vasten Nuottijärvellä tiettömien metsien taakse.

Kyseessä oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun uraania yritettiin rikastaa Suomessa liikutettavassa kenttärikastamossa.

Aiemmin vuosina 1958-1961 Pohjois-Karjalan Enon Paukkajanvaarassa toimi Suomen ensimmäinen uraanin koelouhinnan kaivos.

Nuottijärvellä Paltamossa, melko lähellä nykyistä Terrafamen kaivosta, oli aiemmin tehty porauksia, joiden perusteella tiedettiin lähteä kokeilemaan uraanin rikastamista.

Kartta
Yle Uutisgrafiikka
Voitto Kontkanen (vas.) Nuottijärvellä kesällä 1965.
Voitto Kontkanen (vas.) Nuottijärvellä kesällä 1965.Voitto Kontkasen arkisto

Paltamossa yritetään päästä kiinni (apatiitin lisäksi) toiseenkin esiintymään. Toistaiseksi salaperäisyyden verhoaman soisen alueen tutkiminen aloitetaan ensi viikolla.

Kainuun Sanomat, 28.7.1965

Mikä julkisuudelta verhotun uraanin rikastuskokeilun tarkoitus sitten oli?

Kyseessä oli silloisen Outokumpu Oy:n valtakunnallinen uraaniohjelma.

Uraani oli määritelty srategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi, vaikka ensimmäisiä ydinvoimaloita alettiin rakentaa Suomeen vasta 1970-luvulla.

– Kyllä kai se tarkoitti, että voidaanko olla omavaraisia tarvittaessa uraanin suhteen. Niin kuin on tärkeää muidenkin metallien suhteen - olla tarvittaessa omavaraisia huonoina aikoina, Kontkanen sanoo.

Mobilia-kenttärikastamon sähkö tuotettiin omilla diesel-aggregaateilla.
Mobilia-kenttärikastamon sähkö tuotettiin omilla diesel-aggregaateilla.Voitto Kontkasen arkisto

Vuonna 1965 maailmassa elettiin vastakkainasettelun ja kylmän sodan kylmiä vuosia.

Oliko kokeilun takana jopa jonkun tai joidenkin ydinase-intressejä?

– Ei mielestäni ollenkaan tämmöistä. Mutta sen tietävät isommat herrat ehkä paremmin, jos muistavat, Kontkanen naurahtaa.

Kenttärikastamoon kuuluivat muun muassa murskauslaitos ja rikastamohalli.
Kenttärikastamoon kuuluivat muun muassa murskauslaitos ja rikastamohalli.Voitto Kontkasen arkisto
Koerikastamon malmin kairauskoppi.
Koerikastamon malmin kairauskoppi.Voitto Kontkasen arkisto

Paikalliset apuna - emme tienneet uraanisuunnitelmista

Työmaa työllisti kesän aikana kymmenkunta komennusmiestä ja saman verran paikallisia miehiä lähitaloista.

Työsopimusten tekoa Nuottijärvellä.
Työsopimusten tekoa Nuottijärvellä.Voitto Kontkasen arkisto

Lähellä sijaitsevasta Härmänmäen kylältä, Kurkisen veljeksistä Eero Kurkinen pääsi työmaalle sähköasentajan apulaiseksi ja työharjoitteluun.

Työmaan tarkoitusperä ei ollut nuoren miehen tiedossa.

– Minulle ei tullut selväksi että täällä etsitään ja rikastetaan uraania vaan puhuttiin apatiitista, lannoiteaineesta, Eero Kurkinen muistelee.

– Uskon että tuolloin kaikilla oli samanlainen käsitys, ainakin meillä paikallisilla ihmisillä.

Nuottijärven miehet Voitto Kontkanen (vas.), Eero Kurkinen ja Pertti Kurkinen.
Nuottijärven miehet Voitto Kontkanen (vas.), Eero Kurkinen ja Pertti Kurkinen.Pasi Peiponen / Yle

Hankkeen tarkoitus selvisi veljessarjan vanhimmalle vasta myöhemmin.

Nuorempi veli Pertti Kurkinen oli rakentamassa tietä Nuottijärvelle.

Nuottijärvelle rakennettiin muutaman kilometrin pituinen tie metsän keskelle.
Nuottijärvelle rakennettiin muutaman kilometrin pituinen tie metsän keskelle.Voitto Kontkasen arkisto

Kulkulupia ei kyselty ja ulkopuoliset saivat liikkua työmaalla vapaasti.

– Olihan se melkoinen tapahtuma, varsinkin näin pienelle kylälle. Tottakait oli porukkaa, kun oli kylä väki ja vierasta porukkaa. Rannassa oli ruokalat ja kaikki. Oli se mielenkiintoista, Pertti Kurkinen muistelee.

Uraani käveli omia teitään

Nuottijärvelllä louhittiin kesän 1965 aikana malmikiveä muutamia satoja tonneja.

Yrityksestä huolimatta uraania ei saatu kunnolla rikastettua.

– Siinä ei kovin hyvin onnistuttu. Kun apatiitti rikastui malmista rikasteeseen, niin uraanipa ei rikastunutkaan. Uraani käveli niin sanotusti omia teitään, Kontkanen sanoo.

Oliko syynä sitten huonosti rikastuva uraani vai sen aikainen kenttärikastamon tekniikka?

– Olisiko siinä ollut mitään parempiakaan välineitä käytettävissä? Tietoutta liikuteltavasta kenttärikastamosta ei ollut tuolloin missään, Kontkanen muistuttaa.

Entä kaivostoiminnan ympäristöasiat vuonna 1965?

– Miten sen sanoisi, ne eivät olleet tuohon aikaan niin vaikeat kuin nykyään, Kontkanen muotoilee.

Uraanin koelouhinnan rikastekasa jäi maastoon. Malminrikastuksen jäte kuopattiin läheiseen pieneen suohon.

Nuottijärven louhos 1965.
Nuottijärven louhos 1965.Voitto Kontkasen arkisto

Kontkasen mukaan alueen maita ei ole sen jälkeen tutkittu.

Tovin etsinnän jälkeen maastosta löytyykin sammaloitunut kumpare - Nuottijärven uraanikokeilun rikastekasa.

Mukana olevia kiinnostaa onko kasassa edelleen uraania ja kuinka paljon?

– Kyllä siinä voi olla, mutta en tiedä onko se siinä säilynyt. Se on apatiittirikastetta, jota teimme ja jossa pitäisi olla uraania. Ei sitä siihen kovin paljon kertynyt, Kontkanen rauhoittelee läsnäolevia.

Voitto Kontkanen (vas.) tarkastelee malmilapiollista.
- Nuottijärvelle lähdettiin tutkimaan apatiittimalmia. Haluttiin selvittää rikastuuko uraani, jos saadaan apatiitti rikastumaan, sanoo Voitto Kontkanen.Pasi Peiponen / Yle

Ensimmäinen uraanin rikastuskokeilu Kainuussa päättyi syksyllä 1965. Kenttärikastamo siirrettiin seuraavana vuonna Siilinjärvelle.

Outokumpu Oy ei enää Nuottijärven jälkeen yrittänyt rikastaa uraania kenttärikastamossa.

Nuottijärven konkari on seurannut mielenkiinnolla viime aikoina Terrafamen kaivoksen uraanihanketta Kainuussa.

– Terrafamelle on etuna, että uraani on valmiina jo liuoksessa. Uraani saadaan talteen halvalla rikastusteknisillä kustannuksilla, Kontkanen sanoo.

Lapiollinen maata ja malmia.
Nuottijärven apatiittirikastetta. Pasi Peiponen / Yle

Nuottijärven uraanihanke oli Kontkasen mukaan aikanaan ainutlaatuinen pioneerityö Suomen kaivoshistoriassa.

Kontkanen lähettää terveiset Terrafamelle Nuottijärven tiheäksi vesakoituneelta uraanikokeilukentältä.

– Toivotan hommalle onnea.