Pettämistä, vakoilua ja matkimista – lintujen elämä muistuttaa vauhdikasta saippuaoopperaa

Etenkin pesäkolojen ympärillä käydään jopa kuolemaan johtavia kamppailuja vallasta. Armottomuudestaan huolimatta luonto joustaa myös symbioottiseen vuorovaikutukseen.

siepot
Tutkijatohtori Jukka Forsman Oulun yliopistosta.
Oulun yliopiston tutkijatohtori Jukka Forsman on perehtynyt kirjosieppojen ja talitiaisten elämään.Timo Sipola / Yle

Lintujen sosiaaliset suhteet ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin ihmisten: Uusi tulija tarkkailee alueen vakituisia asukkaita ja koettaa ottaa oppia monin tavoin, mutta naapurikateuttakin voi esiintyä.

Pääosin Afrikassa talvehtivat, hyönteisiä syövät siepot ja Suomessa talvenkin viihtyvät, siemeniä ja kesällä myös hyönteisiä syövät tiaiset elävät mielenkiintoisessa symbioosissa.

Tutkijatohtori Jukka Forsman Oulun yliopistosta on tutkinut pitkään näiden lintujen välisiä suhteita. Esimerkiksi kirjosieppo ja talitiaiset sekä sinitiaiset kilpailevat samoista resursseista, mutta elävät silti selkeässä vuorovaikutussuhteessa, josta varsinkin siepot hyötyvät selvästi.

Siepot vakoilevat tiaisten puuhia ja tekevät pesintävalinnoissaan samanlaisia ratkaisuja kuin paikalliset olosuhteet paremmin tuntevat ja pesinnän yleensä aikaisemmin aloittavat tiaiset.

Tutkijaprofessori Jukka Forsman Oulun yliopistosta.
Oulun yliopiston tutkijaprofessori Jukka Forsman on tutkinut pitkään tiaisten ja sieppojen välisiä suhteita.Timo Sipola / Yle

– Koska tiaiset ovat paikkalintuja, ne pystyvät lopputalven ja alkukevään aikana valikoimaan metsästä kaikkein parhaat pesimä- ja asuinpaikat. Myöhemmin tulevat siepot käyttävät niitä hyväkseen, kertoo Forsman.

Mahdollisimman lähellä tiaista oleva pesäpaikka on siepolle paras pesintätuloksen kannalta. Silloin pesintä onnistuu parhaiten ja poikasista tulee vahvempia. Sieppo tarvitsee päätöksenteon tueksi tiedustelutietoa myös tiaisen pesästä. Siksi se käy vakoilemassa myös siellä.

Paikallinen tietää parhaan ravintolan

Forsman löytää ilmiöstä selvän analogian ihmismaailmaan. Samalla tavalla kuin ulkopaikkakuntalainen tai turisti valitsee vieraassa paikassa ravintolan, jota paikalliset näyttävät suosivan. He tietävät parhaiten alueensa hinta-laatusuhteen.

Sieppojen pesäpaikan valintaa Forsman tutki ensimmäisen kerran jo väitöskirjaansa valmistellessaan Oulun yliopistossa 2000-luvun alussa.

– Kokeissa havaittiin selvästi, että siepot suosivat tiaisten asuttamien pönttöjen lähellä sijaitsevia pönttöjä. Tiaisten läheisyydessä varttuneet siepon poikaset olivat myös painavampia kuin niiden sieppojen poikaset, joiden emot olivat valinneet pesäpaikkansa kauempaa.

Munien koolla on väliä

Myöhemmissä tutkimuksissa Forsman havaitsi kollegoineen, että myös munien koolla oli väliä. Siepot valitsivat mieluiten pesiä mahdollisimman läheltä sellaisen tiaisen pesää, jossa oli paljon ja mahdollisimman kookkaita munia.

Kirjosiepon munia pöntössä.
Kirjosieppo munii yleensä 5 - 7 vaaleansinistä munaa.Timo Sipola / Yle

–Tiaisten pönttöjen suulle laitettiin ympyrän ja kolmion muotoisia symboleja. Siepoilla tarjottiin molempia vaihtoehtoja ja ne valitsivat samoin kuin tiaiset. Paitsi siinä tapauksessa, että ne havaitsivat vakoilupuuhissaan, että tiaisen pesässä oli vain vähän, 4–6 munaa, silloin ne valitsivat toisin.

Sieppo siis hakeutuu mielellään tiaisen tontille, mutta vain siinä tapauksessa, että tiainen menestyy toimissaan.

Vakoilija voi joutua yllätetyksi

Kirjosiepot ottavat elämässään isojakin riskejä. Tänä vuonna riski on monen uskaliaan siepon kohdalla realisoitunut kylmän kevään takia.

Vakoilupuuhissaan ne saattavat joutua tälle vuodelle tyypillisen kylmän kevään takia hautovan tiaisen yllättämäksi tämän pesässä.

– Tänä vuonna tiaisten pesintä oli kolmisen viikkoa myöhässä viime vuosien normaalista. Kun ensimmäiset siepot saapuivat, tiaiset olivat vasta rakentamassa pesää.

Sieppoja voisi luonnehtia informaatioparasiiteiksi.

Jukka Forsman

Rakennusvaiheessa pesälle suuntautuu voimakas liikenne. Jos sieppo sattuu olemaan pesässä, kun tiaiset palaavat eikä pääse karkuun, se on pulassa. Tällainen tilanne saattaa päätyä kirjosiepon kuolemaan.

Sieppo on tiaista pienempi eikä osaa nokkia tiaisen tavoin. Niinpä se saattaa päättää päivänsä tiaisen pesään.

Youtubesta löytyy (siirryt toiseen palveluun) tällaisia videoita, jotka eivät sovellu perheen pienimmille.

Pesänvaltauksia puolin ja toisin

Toisaalta toisinaan taas käy niin, että tiaista pienempi sieppo saattaa vallata naapurinsa pesän.

– Olen itsekin ollut seuraamassa, kun sieppopariskunta alkoi vain kylmän viileästi kantaa omaa pesämateriaalia tiaisen munimien 5–6 munan päälle ja sekä tiaiskoiras että -naaras vain seurasivat vierestä mitä tapahtuu.

Kyse on todennäköisesti lintujen yksilöllisistä ominaisuuksista. Toiset tiaiset ovat arempia ja osa siepoista on aggressiivisempia.

Tiaisen munia.
Tiaiset munivat selvästi enemmän munia kuin siepot.Timo Sipola / Yle

Mutta toisinkin päin aina välillä käy, että tiaiset valtaavat melkein valmiin sieponpesän.

Toisesta puolisosta yksinhuoltaja

Siepot suosivat myös sellaisia pönttöjä, missä jotakin pesämateriaalia on jo valmiina. Silloin säästyy paukkuja muuhun toimintaan.

– Sellainenkin koe on tehty, missä siepolla oli valittavanaan valmis pöntössä oleva tiaisen pesä eli pönttö, jossa on ollut pohjalla muhaa ja tyhjä pönttö. Näistä siepot suosivat ylivoimaisesti eniten pesää, missä oli muhaa.

Tätä valintaa selittää lintujen pyrkimys välttää toisilta linnuilta mahdollisesti periytyvät syöpäläiset kuten lintukirput.

Luonnossa on myös sellaisia symbiooseja, joissa kaikki osapuolet voivat hyötyä toisistaan.

Jukka Forsman

Kirjosieppokoiraat tunnetaan myös usein moniavioisena. Ne saattavat jopa jättää toisen puolisonsa yksinhuoltajaksi.

Joillakin linnuilla tunnetaan tällaisissa tilanteissa myös ilmiö, jossa yksinhuoltajaksi jäänyt naaras saattaa tuhota ykkösnaaraan munat ja saada koiraan huoltamaan omaa jälkikasvuaan.

Negatiivista ja positiivista vuorovaikutusta

Darwinin ajoista lähtien on ajateltu, että jos lajeilla on päällekkäiset resurssivaatimukset, ainoa mahdollinen vuorovaikutus on negatiivinen eli kilpailu.

Forsmanin ja hänen kollegojensa tutkimukset ovat osoittaneet, että tällaisilla lajeilla voi olla myös myönteistä vuorovaikutusta ja informaation vaihtoa.

Hyödyt tosin tässä tapauksessa tulevat vain siepoille. Tiaisten pesintämenestykseen viereen tuppautuvat siepot vaikuttavat kielteisesti.

– Sieppoja voisi luonnehtia informaatioparasiiteiksi. Mutta luonnossa on myös sellaisia symbiooseja, joissa kaikki osapuolet voivat hyötyä toisistaan.

Muuttolinnut osaavat laajemminkin hyötyä paikkalinnuista. Sellaisilla metsäalueilla, missä tiaisten määrä on suuri, on myös sekä lajimäärältään että parimäärältään yleisesti enemmän muuttolintuja kuin muualla.

Muuttolinnut hakeutuvat sinne missä on myös ympärivuotisia asukkaita.

Ilmiöllä on merkitystä luonnon monimuotoisuuden tutkimisen kannalta. Lajien välisen vuorovaikutuksen diversiteetti-indeksi auttaa entistä paremmin ymmärtämään esimerkiksi sitä minkälaisia alueita olisi paras suojella.