Pikkukaupungin leipäjono ei lyhene – "Tilanne on huonompi kuin 90-luvulla"

Avun tarvitsijoita on Heinolassa parisataa, ja vapaaehtoistyöntekijät kokevat määrän vain kasvavan.

ruoka-apu
Leipäjono kasvaa Heinolassa.
Leipäjono kasvaa Heinolassa.Orna Ben Lulu / Yle

Maaherrankadun ensimmäisen talon pihalle Heinolassa syntyy pitkä jono, vaikka elintarvikejakelu Kämmenen ovia ei avata vielä tuntiin. Paikalle on saapunut kaiken ikäisiä avuntarvitsijoita. Nuorimmat ovat juuri oppineet kävelemään ja vanhimmilla on tukena rollaattorit.

Tunnelma on rauhallinen. Ihmiset tervehtivät toisiaan ja taustalla kuuluu puheensorinaa.

Väkijoukon keskellä seisoo nainen, joka on jonottanut leipää 25 vuotta.

– Tulin jonoon silloin, kun se avattiin. Oli puutetta. Mies sairastui, jonka vuoksi täytyi tulla tänne, jotta pärjäisi paremmin. Vuokrat olivat kovat. Ovat ne nytkin, minkä vuoksi on pakko olla täällä ja hakea ruokaa, kun ei muuten pärjää, kertoo sairaseläkkeellä elävä Sinikka Pyykkö.

Sinikka Pyykkö on käynyt Kämmenen leipäjonossa heti sen avauduttua 25 vuotta sitten.
Sinikka Pyykkö tulee leipäjonoon levollisin mielin. Sairaseläkeläiselle apu tulee tarpeen.Orna Ben Lulu / Yle

Työttömien poikiensa kanssa asuva Pyykkö kertoo väen lisääntyneen jonossa ja ruuan tarjonnan vastaavasti parantuneen. Leskeksi jääneen mukaan ilmapiiri Kämmenessä on mukava.

– Tänne tulee kuin kotiinsa. En käy muutoin missään, vaan vietän aikani kotona. Joskus teen pieniä lenkkejä ja käyn kaupassa.

 Sosiaalipalveluista meille sitten ehdotettiin Kämmenen apua

Leipäjonossa on rutkasti tarjolla muutakin kuin leipää.
Elintarvikejakelusta löytyi muutakin kuin leipää. Jaossa oli hedelmistä nyhtökauraa.Orna Ben Lulu / Yle

Muutaman vuoden ajan leipäjonoa hyödyntänyt Veijo Suominen löysi myös tiensä Kämmeneen sairastelujen vuoksi.

– En ole 30 vuoteen nähnyt tervettä päivää. 1990-luvun alussa oli työttömiä vuosia, joiden jälkeen pääsin vajaakuntoisena työhön. Vaimoni sairastumisen jälkeen kuitenkin elämäntilanne muuttui täysin, minkä jälkeen tuli ylivelkaantumista. Sosiaalipalveluista meille sitten ehdotettiin Kämmenen apua.

Sairaseläkkeellä ja omaishoitajana elävä Suominen on ruoka-avun lisäksi kiitollinen myös Kämmenen hengellisestä antimesta.

– Minulle leivän saanin lisäksi on tärkeää täältä saatava sakramentti. Täällä se ei ole niin kaavamaista, jos vertaa kirkonmiehen sanaan.

Viljo Suominen löysi tiensä leipäjonoon terveydentilan huononnuttua.
Veijo Suominen hakeutui ruokajonoon elämänmuutoksien vuoksi.Orna Ben Lulu

Tarjolla myös hengen ruokaa

Halukkaat jonottajat ahtautuvat saliin, jonka ovet suljetaan viimeisen perässä. Lihalaatikoiden takana seisoo Kämmenen perustaja Mirjami Iiskola, joka aloitti elintarvikejakelun omien sanojensa mukaan Jumalan käskystä.

Hän aloittaa hartauden, jota apua tarvitsevat kuuntelevat jähmettyneinä.

– Meidän ihmisten pitäisi huomioida toinen toisemme. Me olemme kaikki Jumalan kämmenellä. Olemme kaikki tilivelvollisia hänelle, Liskola aloittaa.

Hartaudessa kiitetään edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa, minkä jälkeen uskonnolliseen hetkeen osallistuneet pääsevät ensimmäisinä ruuan äärelle.

Heinolaan Kämmen-elintarvikejakelun perustanut Mirjam Liskola hartaushetken päätyttyä.
Mirjam Iiskola risti kätensä ennen ruokajakelun aloittamista.Orna Ben Lulu / Yle

Jyränkölän Setlementin vähävaraisille suunnattu Kämmen-elintarvikejakelu perustettiin vuonna 1992 laman keskelle.

Iiskola oli tehnyt muiden kristittyjen kanssa avustustyötä Venäjälle, jonne hän lähetti leluja, vaatteita ja raamattuja. Palo lähimmäisapuun Heinolassa sai alkunsa haaverista.

– Kävimme mieheni kanssa kaatopaikalla asuessamme omakotitalossa. Eräänä kertana näin valtavan kasan lastenvaatteita, jotka kävin kiireesti korjaamassa. Silloin liukastuin ja mursin käteni. Sairaalassa minulla oli todella hyvä olla. En tuntenut kipua, vaan tunsin jotakin erikoista tapahtuvan.

– Eräs nainen näki sitten käteni ja kuuli tarinani. Hän kommentoi, että olemme hulluja, kun autamme rikasta Venäjää. Sen jälkeen päätin lähteä auttamaan Heinolan työttömiä ja perustin Kämmenen.

Liskola ja Pyykkö ovat tunteneet 25 vuoden ajan.
Iiskola ja Pyykkö ovat tunteneet toisensa 25 vuoden ajan.

Jonot pidempiä kuin 90-luvulla

– Minusta tuntuu, että ihmiset eivät häpeä käydä leipäjonossa enää niin paljon. Puhumme aina ihmisille, ettei se ole heidän vikansa, vaan yhteiskunnan, ettei ihmisillä ole työtä.

Liskola näkee leipäjonon tilanteen yhä heikentyvän.

– Tilanne on huonompi kuin 1990-luvulla. Tänne tulee koko ajan lisää ja lisää avuntarvitsevia.

Vuonna 2010 jonot kasvoivat laman myötä kolmanneksella. Tuolloin leipää jonotti keskimääräisesti 160 heinolalaista. Vuoden 2017 toukokuun viimeisen jakelun kävijämäärä oli 177, joiden ruoka-avusta ruokittiin myös 50 perheenjäsentä.

Kämmen tekee laskennan jokaisella ruokajakelulla.

– Ensimmäisessä jakelussa kävi yksi henkilö. Sen jälkeen tilanne on revennyt. Nyt täällä käy viikoittain 170–200 henkilöä.

Leipäjonon ruoka haetaan ruokakauppojen hävikeistä ja osa on ostettu avustuksilla, joita saadaan Heinolan kaupungin lisäksi yksityishenkilöiltä.

– Ruokaa ei yleensä jää suuresti yli. Loput ruuista annetaan eläimille.

Pohdin, että minkä vuoksi he ovat täällä jonossa. Eiväthän he ole tehneet mitään tälle yhteiskunnalle 

Lapset särkevät sydämen

– Mielelläni autan, vaikka tulemme puoli kuuteen tänne laittamaan paikkoja kuntoon, sanoo 76-vuotias Sirkka Poutanen. Hän on toiminut Kämmenessä vapaaehtoisena kolmisen vuotta.

– Pääsen neljän seinän sisältä pois, eikä minun tarvitse odotella kotona nukkumaan menoa. Touhuan päivät pitkät, mikä pitää ihmisen terveenä. Onhan tämä myös sosiaalista kanssakäymistä.

Sirkka Poutanen jakaa maitoa ja kalaa.
Sirkka Poutanen jakoi maitoa ja kalaa.Orna Ben Lulu / Yle

Poutanen taputtaa rintaansa ja liikuttuu. Myös lapsiperheiden määrä on vapaaehtoisen mukaan kasvanut.

– Pohdin, että minkä vuoksi he ovat täällä jonossa. Eiväthän he ole tehneet mitään tälle yhteiskunnalle. Jotkin perheistä ovat suurperheitä, joilla on neljä tai viisi lasta.

– Nämä isommat ja vanhemmat, jotka täällä käyvät joka kerta, eivät minua säälitä. He ovat täällä minun mielestäni omasta syystään. Työtä tarjotaan, mutta sitten ei kuitenkaan jakseta olla siellä.

Leipäjonossa näkyi myös paljon lapsiperheitä joiden pikkuisille oli tarjolla omia herkkuja.
Leipäjonon pienimmille varattiin omia herkkuja.Orna Ben Lulu / Yle

Apua nuorille

Juuso Ryömä ja Jeena Rusula kävelevät iloisesti jonon jatkeena. Leivonnaisista notkuvan pöydän äärellä parivaljakolle ojennetaan täytekakku.

– Nyt saadaan kahvin kanssa makeaa, Ryömä ilostuu.

Juuso Ryömä ja Jeena Rusula ilostuivat täytekakusta.
Juuso Ryömä ja Jeena Rusula saivat mieleisensä kahvileivän.Orna Ben Lulu / Yle

– Tänään odotimme tunnin ruokaa. Ei huono aika, sillä välillä voi mennä puolitoistakin tuntia, Ryömä ja Rusula pohtivat.

19-vuotias Rusula on ollut työttömänä muutaman kuukauden ajan. Leipää hän on ruokajonosta hakenut puolen vuoden ajan. 24-vuotias Ryömä taas opiskelee kokiksi, mutta nyt opinnot ovat katkolla. Jonossa hän on käynyt puolitoista vuotta, heti muutettuaan Kokemäeltä Heinolaan.

– Kun kävin koulussa, ilmoitin opettajalle, että käyn ruokajakelussa. Poissaolo oli sovittavissa, Ryömä kertoo.

– Tänne on mukava tulla ja tavata tuttavia. Tunnen kymmenisen nuorta, jotka käyvät täällä.

23-vuotias Juuso Ryömä ja 19-vuotias Jeena Rusula kertovat elintarvikejakelusta olevan suuri apu arjessa.
Nuoret kertovat Kämmenen avun säästävän viikossa monta kymmentä euroa, jotka menisivät ruokaan. Orna Ben Lulu / Yle