Kioskin lehtilaatikossa majailleen alkoholistin tie pinnalle kesti 20 vuotta – nyt hän on näyttelijä, joka sai yleisön nauramaan ääneen Cannesissa

Kun muut menivät kouluun, Marko Pesonen meni juomaan isojen poikien kanssa kaljaa. Juttu on julkaistu kesällä 2017.

päihteet
marko
Jokiranta oli suosittu nuorison ajanviettopaikka 1980-luvulla. Sinne oli helppo piiloutua.Satu Krautsuk / Yle

Jyrkkä polku ylös mäen päälle alkaa heti kerrostalojen takapihalta. Mäki näyttää tavalliselta kukkulalta, mutta Marko Pesoselle se on legendaarinen Kallio.

– Me nimesimme sen kakaroina näin kekseliäästi, koska se on kallio. Täältä kun hypättiin hyppyristä talvella minisuksilla, lensi pellolle asti. Nyt on hyvä, että uskaltaa mennä kävellen alas, Pesonen hymähtää.

Kallio oli 1980-luvulla Kotkan Karhulassa sijaitsevan Alahovin lasten ja nuorten hengailupaikka. Oli makkaranpaistoa, keinuja ja kiipeilypaikkoja. Vähän vanhempana – alaikäisenä toki – Kalliolla kitattiin kaljaa perjantai-iltaisin ennen kuin lähdettiin yhdeksän bussilla Kotkan keskustaan. Mekkala ja älämölö kuului kauas.

Nyt jäljellä on rikkinäinen, kulunut aidanpätkä, sen vieressä grillin jäänteet. On hiljaista, ketään ei näy. Ei Kalliolla eikä kivenheiton päässä pallokentällä, jonka ympäristössä iso lauma poikia leikki 30 vuotta sitten valopiiloa ja mätki milloin mitäkin palloa.

Kauppaa ja kioskiakaan ei enää ole – kauppa katosi jo 90-luvulla, kioskin joku poltti viime kesänä.

Lehtilaatikossa itkin, että pitäisi olla kotona, mutta oma pää ei antanut periksi mennä.

Marko Pesonen

Kun Pesonen oli lapsi, kioskilta sai isoja merkkareita. Nekin kiellettiin ajat sitten, kun joku keksi, että niihin voi tukehtua.

– Kaikki sellainen on kuollut, vaikka maisemat ovat samoja. Se tuntuu haikealta. Niin paljon on muuttunut, mutta toisaalta ei mikään. Miksi pitää kasvaa ja vanhentua?

Näissä 70-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa Marko Pesonen on asunut puoli elämäänsä. On hän poiskin lähtenyt – tai ainakin yrittänyt. Siitä alkoi alamäki.

Marko
Satu Krautsuk / Yle

Isoilta pojilta sai kaljaa

Ensimmäisen känninsä Pesonen veti 13-vuotiaana. Samoihin aikoihin teiniangsti alkoi nostaa päätään. Koulu ei kiinnostanut eikä kotonakaan ollut kivaa.

– Joskus muut menivät kouluun, ja minä linja-autoasemalle notkumaan vanhempien poikien kanssa. Heiltä sai kaljaa.

Paha olo syveni, kun isä päätti 80-luvun lopulla ostaa talon Kotkan Pihkoosta. Nuoren pojan kaikki kaverit ja sydän jäivät Alahoviin. Hän alkoi notkua kylillä ja nukkui missä milloinkin – mihin vain yöksi pääsi.

Rippileiriä edeltävän viikon Pesonen asui kaverinsa luona, koska kaverin isä oli kadonnut.

– Olimme siellä kahdestaan. Ei meitä kukaan kaivannut. Kaverin isä löytyi hukkuneena, kun olin rippileirillä.

Usein yöpaikkaa ei löytynyt kavereiltakaan.

– Vietin yöt rappukäytävissä, lehtiroskiksissa ja kioskin lehtilaatikossa. Siellä itkin, että pitäisi olla kotona, mutta oma pää ei antanut periksi mennä. Joskus heräsin pankkien tuulikaapeista tai juoppoputkasta, kun poliisit keräsivät kaduilta talteen.

Lyijykynällä kirjoitettu kirja

Pahaa oloa poika purki kirjoittamalla. Kynästä syntyi runoja, biisejä ja omia tarinoita. Yksi runo luettiin radiossakin.

– Sinä luotit, sinä itkit. Sinä et luottanut, sinä itkit. Täytyykö kaiken päättyä niin, kyyneliin. Kirjoitin sen, kun olin pettynyt erään tytön käytökseen.

Pesonen heittää keittiön pöydälle nivaskan ryppyisiä papereita. Sivuja on 30, lyijykynän jälki paperilla suoraa ja siistiä. Käsiala tosin on niin pientä, että siitä on vaikea saada selvää.

– Se kertoo miehestä, joka haluaa irtautua vanhasta, rikollisesta elämästä. Sitten hänen tyttöystävänsä tapetaan, ja hän joutuu tulemaan takaisin siihen maailmaan kostohommiin.

Kerrostaloja lähiössä
Satu Krautsuk / Yle

Tarina on kulkenut mukana 1990-luvulta saakka.

– Kirjoitin siitä toisen version kirjoituskoneella, jossa oli korjausnauha. Eräs äidinkielenopettaja luki tekstin, ja hänen mielestään tarina oli hyvä ja eteni hyvin. Toivotti onnea matkaan.

Silloin Pesonen ei tiennyt, että 20 vuotta myöhemmin tarinan pohjalta syntyisi ihan oikean elokuvan käsikirjoitus.

Viina tuhosi työt ja suhteet

Lehtilaatikoissa nukkuminen ei ollut pohja. Kun Pesonen kasvoi aikuiseksi, viinasta tuli koko elämä.

– Kämmäsin ja pilasin monia hyviä mahdollisuuksia juomalla. Ihmissuhteita ja työpaikkoja on mennyt. Se muutti ihmistä paljon.

Kun Pesonen alkoi juoda, putki kesti viikon kerrallaan. Olutta, lonkeroa ja siideriä kului laatikkotolkulla. Noin kymmenen kaveruksen porukka istui terasseilla, piti bileitä ja joi.

Söin viikon aikana yhden lihapullan ja paino tippui kahdeksan kiloa. Oksensin verta.

Marko Pesonen

Vuosituhannen vaihteessa Pesosella oli pirtukausi. Se oli halpaa ja sitä sai tietystä paikasta velaksi ilman korkoa.

– Kun vuodessa on 365 päivää, olin kännissä pitkälti toistasataa. Siihen kun laskee krapulat päälle, aivan selviä päiviä ei kauheasti ollut.

30-vuotisjuhlat lähtivät täysin käsistä.

– Söin viikon aikana yhden lihapullan ja paino tippui kahdeksan kiloa. Sen putken jälkeen oksensin sappinestettä ja verta. Tärisin ja hikoilin enkä pystynyt nukkumaan viikkoon.

Jokainen putki päättyi lopulta samalla tavalla. Sen jälkeen meni aina kaksi vuorokautta ennen kuin pystyi syömään. Juominen jatkui yli 20 vuotta. Sitten tuli uusivuosi 2008.

Tatuoitu käsi selaa lehtiötä
Lyijykynällä yli 20 vuotta sitten kirjoitettu kirja on yhä tallessa.Satu Krautsuk / Yle

1.1.2008 Pesonen heräsi taas erään monen päivän ryyppyputken jälkeen karmeassa kunnossa.

– Krapula oli hirveä. En pystynyt juomaan edes vettä. Kaikki tuli ulos, lopulta enää verta. Päätin, että tässä ei ole mitään järkeä, nyt riittää.

Ensimmäinen vuosi ilman alkoholia oli vaikea. Ryyppykaverit soittelivat ja kutsuivat mukaan bileisiin.

– Kun en lähtenyt, sain osakseni vittuilua. Lopulta ne piirit jäivät.

Ammattiapua Pesonen ei hakenut. Hän uskoo onnistuneensa, koska päätös oli niin vahva.

– Lupaus pitää tehdä itselleen. Jos tyttöystävän vuoksi lopettaa juomisen, niin entä sitten kun tyttöystävä lähtee?

Kun en lähtenyt juomaan, sain osakseni vittuilua.

Marko Pesonen

Kuivilla pysymiseen tuli lisää motivaatiota, kun Pesosen silloinen tyttöystävä alkoi parin kuukauden päästä odottaa lasta.

– Ei silloin voi olla enää tuolla missään rymyporukoissa. Lapsi oli todella hyvä syy pysyä alkoholista erossa. Elämään tuli joku, josta olen vastuussa. Olen halunnut lapsen niin kauan kuin muistan.

Tytär syntyi vuoden 2008 lopulla. Kaikki muuttui.

Salatuista elämistä Leijonasydämeen

Pari vuotta myöhemmin Pesonen huomasi Facebookissa ilmoituksen, jossa etsittiin avustajaa vangin rooliin Salatuissa elämissä. Nuoresta asti porukan suupalttina tunnettu Pesonen päätti hakea ja sai roolin.

Kohtauksessa vanki puhui puhelimessa lasiseinän takana olleelle naiselle, jota esitti toinen avustaja.

– Paljon sitä kuvattiin eri kulmista, mutta lopputuloksessa minusta näkyi hartiat ja takaraivo. Siellä kuitenkin huomasin, että en jännittänyt yhtään kameroita tai muita näyttelijöitä.

Humalaisen natsin möykkä kuului pihalle asti. Ohjaaja Dome Karukoski ilmeisesti päätti sen perusteella ottaa minut mukaan leffaan.

Marko Pesonen

Hiljalleen rooleja alkoi tipahdella lisää.

Pesonen tutustui kotkalaisen tuotantoyhtiö Dakarin porukkaan ja kuuli sitä kautta Leijonasydän-elokuvasta, jota alettaisiin kuvata Kotkassa. Pesonen laittoi hakemuksen vetämään jo ennen kuin avustajan hommat tulivat julkiseen hakuun. Koekuvaukset pidettiin Dakarin tiloissa.

– Siellä piti esittää humalaista natsia nakkikioskilla aamuyöllä. Se natsin möykkä kuului pihalle asti. Ohjaaja Dome Karukoski ilmeisesti päätti sen perusteella ottaa minut mukaan leffaan yhdeksi jengiläiseksi.

Marko Pesonen istuu pöydän ääressä selaamassa lehtiötä
Satu Krautsuk / Yle

Pesonen tutustui kuvauksissa elokuvan päätähtiin Peter Franzeniin, Pamela Tolaan ja Jasper Pääkköseen. Siitä tuli viimeinen naula näyttelijän arkkuun.

– He olivat tosi kivaa porukkaa, oli helppo olla. Heidän puolellaan ei ollut mitään sellaista ylimielisyyttä, että te muut olette taustalla ja me olemme tähtiä.

Samoihin aikoihin Pesonen alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa. Häät pidettiin viime kesänä.

Yhdeksän päivää häämatkan jälkeen vaimo pakkasi tavaransa ja lähti.

Vaimo jätti häämatkan jälkeen

Kaiken piti olla hyvin. Takana oli häämatka Firenzessä ja Venetsiassa. Seuraavasta sunnuntaista alkoi Pesosen painajainen.

– Olimme vaimon ja tyttäreni kanssa ensin äitini syntymäpäivillä, ja illaksi haimme pitsaa ja katselimme elokuvaa. Ihan tavallinen ilta.

Maanantai oli molemmille yhtä tavallinen työpäivä, vaimo halusi laittaa iltapalaakin. Tiistaina hän odotti Pesosta eteisessä tämän tullessa töistä.

Se syksy oli elämäni raskain. Sieltä ammensin luomistyötä, ettei pää hajoa kokonaan.

Marko Pesonen

Laukut oli pakattu.

– Vaimo laittoi kissaa siinä juuri laatikkoon. Sitten hänen siskonsa tuli hakemaan hänet. En tänä päivänäkään ole saanut selitystä sille, miksi hän lähti. Mitään riitaa meillä ei ollut, ja yritimme lastakin.

Seuraavana päivänä Pesonen irtisanottiin yt-neuvottelujen seurauksena. Jonkin ajan kuluttua vaimo lähetti avioeropaperit postissa. Pesonen alkoi taas kirjoittaa pahaa oloaan pois.

– Se syksy oli elämäni raskain. Sieltä ammensin luomistyötä, ettei pää hajoa kokonaan. Kirjoittaminen ja näyttelijän keikat pitivät kasassa.

Pesonen kalliolla
Tämän kukkulan päällä Marko Pesonen vietti aikaa lapsena ja nuorena.Satu Krautsuk / Yle

Ohjaaja innostui käsikirjoituksesta

Viime vuoden lopulla Pesonen tutustui T2-tuotantoon, joka on tehnyt useita lyhytelokuvia ja myös kokopitkän Toisenlainen-elokuvan. Ohjaaja Tomi Salakari pyysi hänet mukaan lyhytelokuvaan nimeltä Huono päivä. Seuraava lyhytelokuva – Pesosen käsikirjoittama Epätoivo – kuvattiin viime talvena.

Saatuaan hyvää palautetta Pesonen päätti kertoa ohjaajalle tarinastaan, jonka pohjan hän kirjoitti lyijykynällä yli 20 vuotta sitten.

– Sanoin, että minulla olisi tarjolla vähän väkivaltaisempi pläjäys, mitä jos tekisin vielä paremman tekstin. Hän innostui siitä.

Pesonen alkoi kirjoittaa elokuvan käsikirjoitusta. Vanhan tekstin juoni meni uusiksi, mutta teema pysyi. Työ vei useita kuukausia. Nyt käsikirjoituksesta on tekeillä pitkä elokuva, ja tuotannossa on mukana jo 30 ihmistä.

Tyttö on maailman tärkein. Kunpa osaisin opettaa hänelle maailmaa niin, että hän eläisi ihan eri tavalla ku isä on elänyt.

Marko Pesonen

Elokuva sijoittuu rikollismaailmaan, mutta juuri muuta Pesonen ei voi elokuvan juonesta hiiskua. Kuvausten valmistelut alkavat tässä kuussa ja pian valitaan näyttelijät.

– Pääosan esittäjä meillä jo on, ja olen kirjoittanut pari kohtausta myös Suomen tunnetuimmille näyttelijöille. Epätoivo tehtiin vapaaehtoisvoimin, mutta nyt haluamme mukaan eturivin tähtiä.

Rendelin "väärä jätkä"

Pesonen on mukana myös syksyllä ensi-iltaan tulevassa supersankarielokuvassa, Jesse Haajan ohjaamassa Rendelissä. Pesonen esittää elokuvassa toista sen koomisimmista hahmoista.

– Esitämme vääriä jätkiä, jotka ovat väärissä hommissa. Lopulliseen versioon on jätetty tietääkseni useita kohtauksia meistä.

Keväällä _Rendel_iä markkinoitiin jo kolmatta kertaa Cannesissa. Elokuva-alan ammattilaiset näkivät tällä kertaa Cannesissa koko elokuvan.

– Porukka oli nauranut meidän kohtauksillemme ääneen, maha kippurassa.

kentän laidalla
Pallokenttä vilisi 80-luvulla lapsia.Satu Krautsuk / Yle

Pesonen toivoo, ettei hänen enää tarvitsisi ajella ympäri maata avustajan roolien perässä.

– Oppimisen kannalta en enää saa mitään siitä, että ajan Inkooseen tai Helsinkiin ja kävelen 30 metriä siellä taustalla.

Moni kaveri kuoli viinaan

Vaikka uusia suuria juttuja on tulossa, Alahovi on ja pysyy. Yhtä tukevasti kuin se 1970-luvulla rakennettu harmaa talo, jossa Pesonen asui lapsena. Lapsuudenhuoneen ikkuna on yhä paikallaan, ensimmäisessä kerroksessa vasemmalla.

Jos siitä olisi kurkistanut sisään 30 vuotta sitten, seinillä olisi näkynyt julisteita sellaisista bändeistä kuin W.A.S.P., Judas Priest ja Kiss. Aivan ikkunan takana olisi seissyt tupakanpoltosta kotiarestiin laitettu poika, joka katselee haikeana kavereiden kirmausta pallokentällä.

Tänään 44-vuotias mies kuuntelee Popedaa ja kiertää lapsuuden leikkipaikkoja yhdessä 8-vuotiaan tyttärensä kanssa.

– Tyttö on maailman tärkein. Kunpa osaisin omien kokemusteni kautta opettaa hänelle maailmaa niin, että hän eläisi ihan eri tavalla ku isä on elänyt.

Samaan aikaan entiset ryyppykaverit aloittelevat terassikesää.

Marko Pesonen parvekkeen alla
Ensimmäinen kerros oli kätevä paikka asua. Kotiin unohtuneet avaimet sai haettua, kun kiipesi pystyyn nostettua pyörätelinettä pitkin parvekkeelle.Satu Krautsuk / Yle

Pesonen on retkahtanut yhdeksän vuoden aikana kahdesti. Ei hän vieläkään lasiin sylje, mutta enää juominen ei lähde käsistä.

– Vaimon tempauksen jälkeen entinen Marko olisi alkanut juoda. En ottanut pisaraakaan. Tuntuu käsittämättömältä, että olen edes pystynyt elämään sellaista elämää.

Kun Pesonen lähtee kesällä pyörälenkille ja ajaa terassin ohi, siellä istuu tuttuja ihmisiä joilla ei ole 40-vuotiaina enää hampaita suussa.

– Monet entisistä kavereistani ovat jo kuolleet viinaan. Olisin varmaan itsekin haudassa, ellen olisi liikkunut ja treenannut selvinä päivinäni.

Mitä Marko Pesonen sanoisi tänään sille 15-vuotiaalle pojalle, joka vietti yönsä Alahovin kioskin lehtilaatikossa?

– Löisin sitä poikaa. Sanoisin, että nyt painut kotiisi ja kuuntelet, mitä sinulle sanotaan.