yle.fi-etusivu

Kätilöopiskelijan harjoittelu avasi silmiä: äidiksi tulo on Keniassa monin tavoin erilaista kuin Suomessa

Ammattitaito, rokotukset ja malarianhoito yllättivät myönteisesti. Hygieniataso ja inhimillisyys kielteisesti.

Kenia
Synnytysosastolla naiset synnyttivät vieri vieressä, välillä oli verhot välissä.
Synnytysosastolla naiset synnyttivät vieri vieressä, välillä oli verhot välissä.Ronja Nikkilä

Kaustislainen Ronja Nikkilä oli kätilöopiskeluihin liittyvässä harjoittelussa länsikenialaisessa Kakamegan kaupungissa. Hän tutustui muun muassa äitiysneuvolaan, synnytyksiin, tehohoitoon ja lasten osastoon.

– Olin tosi yllättynyt siitä, miten hyvin äidit kävivät ennen synnytystä neuvolassa. Äideillä oli samantyyppiset neuvolakortit kuin Suomessa. Käyntejä oli kuitenkin paljon vähemmän, ja niissä katsottiin vain perusjuttuja. Ultraäänitutkimuksen sai, jos halusi, mutta se maksoi erikseen, kertoi Nikkilä.

Tiedettiin, muttei tiedetty

Synnytykseen valmistaminen oli hänen mukaansa erilaista kuin Suomessa: äidiltä kysyttiin, tietääkö hän mitä tehdään, äiti vastasi ja se riitti hoitajalle. Tällä tavalla valmentaminen ei kuitenkaan ollut aukotonta.

– Välillä synnytysosastolle tuli äitejä, jotka olivat aivan paniikissa. "Minulla on ollut koko yön maha aivan hirveän kipeä! Mitä minulle tapahtuu, kuolenko minä nyt tähän?" Välillä äidit tiesivät, että vatsassa kasvaa vauva, mutta ei sen enempää. Silloin heille kerrottiin, mistä kivussa on kyse.

Hiv-testit tehtiin kaikille, jotka epäilivät olevansa raskaina. Hiv-positiivisia synnyttäjiä oli aika paljon, arvioi Nikkilä, mutta tarkkoja lukumääriä hän ei tiennyt.

Intiimi synnytyshetki oli toiveajattelua

Synnytyksessä ei käytetty mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä, mutta hengitysharjoituksia tehtiin. Jotkut hoitajat hieroivat synnyttäjän selkää.

– Jos minä hoidin synnytystä, niin yritin aina hieroa, kertoi Nikkilä.

Sairaalassa ei ollut synnytyssaleja, vaan kaksi isoa huonetta, joissa oli sängyt vieri vieressä.

Ronja Nikkilä
Vauvoja lämpölampun alla kenialaisessa sairaalassa vastasyntyneiden teho-osastolla.
Vauvoja lämpölampun alla kenialaisessa sairaalassa vastasyntyneiden teho-osastolla.Ronja Nikkilä

– Sairaalassa ei ollut synnytyssaleja, vaan kaksi isoa huonetta, joissa oli sängyt vieri vieressä. Siinä äidit sitten synnyttivät. Väliin sai verhot, mutta osa hoitajista ei halunnut käyttää niitä, koska ne olivat työskentelyssä tiellä, kertaa Ronja Nikkilä.

Isä sai olla paikalla synnytyksessä, mutta oli hyvin harvoin mukana, koska synnyttäjän yksityisyys oli niin heikko.

– He olisivat voineet nähdä vieressä toisen äidin synnyttävän.

Vauva vietiin heti synnytyksen jälkeen pois äidin luota lämpölampun alle.

– Jälkeisten syntymisen jälkeen äidit vietiin heti suihkuun... tai siis he pesivät itsensä pesuvadilta. Sitten mentiin vauvan luo, kirjoitettiin raportti, annettiin ohjeita ja vietiin vuodeosastolle. Se oli vähän sellaista liukuhihnatyöskentelyä, summaa Nikkilä.

Vuorokauden päästä äidit pääsivät vauvan kanssa kotiin.

Hygieniataso jäi mieleen

Hygieniataso oli erilainen kuin Suomessa.

Välillä tuntui, kun olisi ollut jossain teurastamossa töissä, koska sitä verta oli joka paikassa.

Ronja Nikkilä

– Välillä tuntui, kun olisi ollut jossain teurastamossa töissä, koska verta oli joka paikassa. Se oli tosi erilaista.

Kenialaisen kokemuksen jälkeen Nikkilästä tuntui oudolta suomalaisessa sairaalassa koskettaa pöytää ilman hanskoja.

Välinepula näkyi

Kun vauva tuotiin synnytyshuoneesta teho-osastolle, se laitettiin lämpöpöydälle, annettiin happea ja laitettiin kanyyli ja nenä–mahaletku ruokaa varten. Paljon muuta ei Ronja Nikkilän mukaan ollut tehtävissä. Tehohoidossa oli välineistä pulaa, ja siksi vauvoja menehtyi useammin kuin Suomessa.

– Oli kuusi keskoskaappia, mutta vain yksi toimi.

– Jos vauva kuoli, vanhemmat saattoivat mennä itkemään jonnekin piiloon. Välillä tuntui, että äidit eivät heti uskaltaneet iloita vauvasta, koska pelkäsivät, että se voi kuolla minä hetkenä hyvänsä. Se oli niin yleistä siellä.

Tällaisen lämpölampun alle vauvat vietiin vastasyntyneiden teho-osastolla.
Tällaisen lämpölampun alle vauvat vietiin vastasyntyneiden teho-osastolla.Ronja Nikkilä

Lastenneuvolassa pääasiassa rokotettiin.

– Olin yllättynyt, että siellä oli melkein samat rokotteet kuin Suomessa. Kaikille vauvoille annetaan rokotukset kaksivuotiaiksi asti. Se toimi hyvin.

Jos lapsen ruokinnassa oli ongelmia, sai ravitsemusterapeutilta apua. Imetyssuositus oli puoli vuotta täysimetystä ja osittaista kahteen vuoteen saakka. Näin pyrittiin turvaamaan ravinnon saanti.

Malaria riivasi ja inhimillisyysvaje vaivasi

Sairaiden lasten osastolla oli enimmäkseen malariapotilaita. Äidit saivat jo raskausaikana sääskiverkkoja ilmaiseksi, mutta saattoivat käyttää niitä eri tavoin kuin oli tarkoitus.

Noitatohtoruus on kuitenkin maassa niin suosittua, että joskus äidit tulivat sairaalaan liian myöhään.

Ronja Nikkilä

– Suonen kautta annettiin malariaa sairastaville lääkettä, seurattiin vointia ja kuumetta. Hoito oli hyvää, kiitteli Ronja Nikkilä näkemäänsä. Jos äiti tuli malariaan sairastuneen lapsen kanssa sairaalaan siinä vaiheessa, kun kuume nousi, lapset yleensä selvisivät. Noitatohtoruus on kuitenkin maassa niin suosittua, että joskus äidit tulivat sairaalaan liian myöhään.

Suurin asia, johon Ronja Nikkilä kokemuksensa perusteella toivoisi parannusta sikäläisessä hoidossa, olisi inhimillisyyden lisääminen.

– Välillä tuntui, että siellä tehtiin työt tosi hyvin ja työntekijät olivat hyvin ammattitaitoisia, mutta työt vain hoidettiin eikä ajateltu, että oikeasti hoidetaan ihmistä, jolla saattaa olla joitain tuntemuksia hoidosta ja sairaudesta.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Lapsiperheet

Miksi olen olemassa ja miksi sisko kävelee liian hitaasti?

20 + 2 syytä soittaa äidille tai isälle töihin

Puoli seitsemän

Samuli Edelmann edesmenneestä isästään: "Tänne minä jäin laulamaan hänen laulujaan"

Työllisyys

Keskusta ja kokoomus sopuun työllisyys- ja yrityspalveluista –sinisille malli ei kelpaa

A-studio

Rikosoikeusprofessori seksuaalisesta hyväksikäytöstä: Lasten kohdalla pitäisi tuomita useammin raiskauksena