Analyysi: Uusi vaihtoehto – kaikuja SMP:n historiasta

Perussuomalaisten ryhmän hajoamisessa voi nähdä kaikuja SMP:n historiasta. Mutta päällimmäisenä tulee mieleen sananlasku "sitä saa mitä tilaa".

Analyysit (Yle Uutiset)
Timo Soini
Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini Kultaranta-keskustelutilaisuudessa presidentin kesäasunnolla Naantalissa sunnuntainaRiikka Uosukainen / Yle

Vanhan viisauden mukaan politiikassa ja työmarkkinoilla pitää aina jättää vastustajalle mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Tarvittaessa pitää venyä jopa niin pitkälle, että hävinnyt voi edes puoliuskottavasti kehua itse asiassa voittaneensa.

Mies se on hävinnytkin, sanoo toinen kansanviisaus.

Perussuomalaisen puolueen viikonloppuna Jyväskylässä vallanneet Jussi Halla-ahon kannattajat saattoivat olla joko liian nuoria tai liian kokemattomia tunteakseen vanhoja viisauksia. Tai molempia. Tai sitten he yksinkertaisesti eivät voitonhuumassaan niistä piitanneet.

*Selkävoitto ei politiikassa *ole koskaan varsinainen saavutus, vaikka se siltä ensin tuntuisi. Olisi kenties hetkeksi kannattanut pysähtyä ajattelemaan Halla-ahon valinnan jälkeen ja valita varapuheenjohtajiksi vanhan vallan vasalleja, vaikka kuinka tekisi kipeää.

Osaltaan tähän tietysti vaikuttivat puolueen säännöt, joiden mukaan jokaisesta varapuheenjohtajan paikasta äänestettiin erikseen. Jossain muualla varapuheenjohtajista käydään yksi äänestys ja paikat menevät eniten ääniä saaneille.

Nyt sama enemmistö pääsi jyräämään jokaisen vaalikierroksen mieleisekseen.

Tänään koitti maksun aika.

*Vanha samurai *istui viikonlopun puistonpenkillä Naantalin Kultarannassa pahaenteisen mietteliäänä. Vennamon koulut käynyt Timo Soini tuntee taatusti jokaisen metkun ja ennen kaikkea vanhat viisaudet. Soini muistaa senkin, miten Urho Kekkosen uudelleenvalinnan mahdollistanut poikkeuslaki hajotti SMP:n kahdeksantoista hengen eduskuntaryhmän vuonna 1972.

Uusi Suomen kansan yhtenäisyyden puolue (SKYP) sai kahdentoista hengen eduskuntaryhmälleen mukaansa ryhmän kokoa vastaavat puoluetuet.

Käytännön kumosi vasta nykyinen hallitus säädättämällä Lex Soinin, jolla loikkaajilta viedään oikeus puoluetukeen.

Tuskinpa Soini olisi hurjimmissa painajaisissaankaan kuvitellut, että laki pureekin omaan nilkkaan, mutta niin nyt vain käy.

Muuten Soini on kyllä kuin Bill Clinton – Comeback Kid.

*Kaksikymmentä perussuomalaisten *kansanedustajaa kävi ryhmäkokouksessa ilmoittamasta lähdöstään. Heti sen jälkeen Uusi vaihtoehto -nimellä kulkeva ryhmä kertoi haluavansa jatkaa hallituksessa. Myös jokainen ministeri haluaa jatkaa. Lisää loikkareita on kuulemma tulossa.

Jäljellejääneet irvistelivät seteliselkärankaisista. Veikko Vennamon skyppiläisille kehittämässä pilkkanimessä on nyt hiukan astian makua, koska puoluetuet jäävät Lex Soinin turvin vanhaan ryhmään.

Sen sijaan on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu Perussuomalaisten puoluetoimistolle, jonka omistaa puolueen tukisäätiö.

Jossa valtaa käyttävät Raimo Vistbacka ja Timo Soini.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.

*Poliittisen uransa alkuvaiheessa *Halla-ahon nuivien leiriin laskettu eduskunnan puhemies Maria Lohela siirtyi hänkin Uuteen vaihtoehtoon.

Ei ihan äkkiä tule mieleen, milloin eduskunnan puhemies olisi loikannut.

Tai no, Kullervo Manner vuonna 1918 Venäjälle.

Mutta se on jo todellakin eri analyysin paikka.

kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja