Virtuaalitodellisuus vie ihmisen keskitysleirille ja antaa sudenkorennon silmät

Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen etenee kovaa vauhtia viihde- ja elokuvamaailmassa. Se voi antaa ihmisille syvällisiä ja koskettavia kokemuksia.

virtuaalitodellisuus
Still-kuva The Last Goodbye -tuotannosta.
Tribeca Film Festival

Likaisenruskeat, kalseat parakit huokuvat tuskaa, joka häpäisi niitä yli seitsemänkymmentä vuotta sitten. Vanha mies kertoo ilmeettömällä mutta vahvalla äänellä, kuinka ihmisiä kaasutettiin kuoliaaksi, ja kuinka ruumiit poltettiin tuhkaksi krematoriossa. Täällä murhattiin toisen maailmansodan aikana 80 000 ihmistä. Välillä vanhus laulaa hepreankielistä melodiaa. Mies on siinä ihan vieressäni, hän katsoo minua suoraan silmiin. Hänen kertomustaan on pakko kuunnella. Hänen tarinaansa on pakko osallistua. Sitä ei voi ohittaa.

Viidentoista minuutin kuluttua otan kuulokkeet ja virtuaalilasit pois. Majdanekin keskitysleiri ja minua siellä opastanut 85-vuotias puolanjuutalainen Pinchas Gutter ovat kadonneet toiseen todellisuuteen, haihtuneet virtuaalitilan mustavalkoisen ruudukon uumeniin.

Tällainen teos on Ari Palitzin ja Gabo Aroran taitavasti toteuttama, useasti palkittu virtuaalinen dokumentti The Last Goodbye. Se on yksi esimerkki siitä, millaisia tehoja virtuaalitekniikasta eli VR:stä nykyisin saadaan irti.

– Virtuaalitekniikka mahdollistaa tilantunteen ja mittasuhteiden ymmärtämisen. Tässä mielessä ja tällaisessa kontekstissa se on ylittämätön kokemus, Gabo Arora toteaa ja painottaa samalla, ettei The Last Goodbyen kaltaista teosta aiemmin tehty.

Gabo Arora
Gabo AroraJussi Mankkinen / Yle

Antaa ihmisten kertoa

Gabo Arora on aiemmissa virtuaaliteoksissaan vienyt yleisöään muun muassa ebolaepidemian riivaamaan Liberiaan, Gazan raunioiden keskelle ja syyrialaiselle pakolaisleireille. Aiheet ovat vakavia, mutta siellä jossakin kipinöi aina toivonpilkahdus.

Ohjaajaan teoksia leimaa humanismi, joka yhdistyy dokumentaariseen immersioon – katsoja upotetaan uuteen todellisuuteen. Asioita viedään eteenpäin rauhalliseen tahtiin, väkivallalla mässäily sekä visuaaliset shokkiefektit on kätketty taka-alalle.

– Virtuaalitekniikan kohdalla pitää olla hienovarainen ja antaa ihmisille mahdollisuus käyttää omaa mielikuvitustaan. Lopputuloksesta tulee huomattavasti koskettavampi, jos keskitytään itse tarinaan ja kauhuelementit on jätetty pois, Ylen järjestämässä mediatapahtumassa äskettäin vieraillut Arora pohtii.

Hänen mukaansa juuri nyt oli oikea aika toteuttaa The Last Goodbye – holokaustista selvinneitä ei ole enää montaa elossa. Virtuaaliteos tehtiin yhteistyönä USC Shoah Foundationin kanssa, joka kerää ja arkistoi todistajanlausuntoja keskitysleireiltä selvinneiltä ihmisiltä. Nyt The Last Goodbye on järjestön ensimmäinen virtuaalinen todistajanlausunto, joka on arkistoitu. Projekti käynnistettiin viime kesänä, jolloin Aroran johtama työryhmä otti Majdanekin leiriltä kymmeniä tuhansia kuvia ja taltioi tuntikausia 3D-videomateriaalia.

– Se oli ensimmäinen vierailuni keskitysleirillä – äärimmäisen vaikea, mutta myös äärimmäisen tärkeä kokemus. Kaikille ei ole mahdollisuutta matkustaa Puolaan, ja minusta on hienoa, että voin nyt jakaa tämän kokemuksen The Last Goodbyen kautta.

In the Eyes of the Animal
In the Eyes of the AnimalMarshmallow Laser Feast

Nyt sinulla on sudenkorennon silmät

The Last Goodbye on vain yksi esimerkki virtuaalitekniikan tarjoamista uusista käyttömahdollisuuksista ja kasvavasta suosiosta. Suomessa virtuaaliteoksia on mahdollista kokea vaikkapa Kiasman ARS17-näyttelyssä. Virtuaalisiin maailmoihin ovat suunnanneet myös rock-tähdet. U2-yhtyeen tuoreesta Song for Someone -kappaleesta on tehty sekä virtuaali- että 360 asteen versiotkin.

Mutta millaiselta maailma mahtaisi näyttää, jos sitä kokisi eläimen tai hyönteisen, vaikkapa sudenkorennon silmin? Virtuaalitekniikkaa, tiedettä ja kokeilevaa taideilmaisua yhdistelevä _In the Eyes of the Animal _-teos on lontoolaisen Marshmallow Laser Feast -yhtiön tuore taidonnäyte. Toden ja epätoden rajamailla huojuva metsä kihisee ja kuhisee salaperäistä elämää ja outoja ääniä. Yhtiö panostaa luovaan hulluuteen, jota kuorrutetaan uusimmilla teknisillä innovaatioilla. Luovan johtajan Robin McNicholasin mukaan myös ympäristöasioiden käsittely on yhtiölle tärkeää.

– Teoksessa on pohjimmiltaan kyse ravintoketjusta: kaikki lähtee liikkeelle hyttysestä, jonka sudenkorento pistää poskeensa. Sitten sammakko ahmii sudenkorennon ja pöllö nappaa sammakon. Halusimme, että teoksella on tieteellinen ja biologinen pohjavire, mutta olemme ottaneet mukaan myös aimo annoksen luovaa vapautta. Rakastamme virtuaalisen ja todenmukaisuuden tasapainoa, ja toivomme että teoksistamme voisi vaivihkaa oppiakin jotakin.

Robin McNicholas
Robin McNicholasJussi Mankkinen / Yle

Marshmallow Laser Feast on aiemmin toteuttanut interaktiivisia teoksia, joissa on hyödynnetty muun muassa laseria, joten loikkaus virtuaalimaailmaan on ollut varsin looginen.

– Virtuaalitekniikan käytännön haasteet liittyvät tällä hetkellä esimerkiksi kaapeleihin, joihin ihmisten pitää olla kytkettynä. Kun laitteisto kehittyy, kysymys kuuluu, millaista narratiivia, kielioppia ja kieltä virtuaalitekniikan ympärille kehittyy.

McNicholasin mukaan yksi oleellinen kysymys virtuaalitekniikalla tehtyjen teosten kohdalla on niiden kesto.

– Vaikea sanos, onko virtuaaliteoksen ihanteellinen kesto viisi tai kymmenen minuuttia, vai voivatko ihmiset viettää aikaa virtuaalimaailmassa tuntikausia. Tähän ei vielä ole saatu vastausta.

VR-versioita valtavirtaelokuvista

Elokuvayhtiöissä virtuaalihuuma käykin kuumana. Virtuaalitekniikka on viime aikoina kehittynyt huimasti, ja se on ottanut jalansijaa myös valtavirtaelokuvien parissa. Useimmista blockbuster-elokuvista, kuten Alien:Covenantista, tehdään nykyisin myös lyhyehkö virtuaalinen versio.

Esimerkiksi amerikkalainen 20th Century Fox -elokuvayhtiö on ryhtynyt tekemään yhteistyötä Facebookin omistaman teknologiafirma Oculuksen kanssa. Tarkoituksena on julkaista satakunta elokuvaa, joita voi katsoa Oculus Rift -laseilla. Myös Disney on sijoittanut kymmeniä miljoonia dollareita uusiin VR-projekteihinsa.

Alien:Covenant
Alien:CovenantSF Studios

Kotimaisessa Reaktor-yhtiössä suunnittelijana ja virtuaalitodellisuusasiantuntijana toimivan Johannes Kosken mukaan virtuaalitodellisuus tulee mullistamaan globaalia viihdemaailmaa. Tämä ei kuitenkaan tapahdu vuodessa tai kahdessakaan.

– Älypuhelimia hyödynnetään nykyisin paljon viihteen saralla, mutta ensimmäisen älypuhelimen keksimisestä kului vuosikymmen, ennen kuin niistä oli mahdollista katsella Netflixiä tai HBO:a, Koski painottaa.

Peleistä tulee yhä sosiaalisempia

Virtuaalitodellisuus vie eteenpäin myös pelimaailmaa. Johannes Kosken mukaan uutena ulottuvuutena peleihin on tullut ja on tulossa sosiaalinen puoli.

– Olen kokeillut joitakin sosiaalisia VR-pelejä, ja niitä on ollut todella miellyttävää ja kiinnostavaa pelata. Laitteet toimivat siten, että ne tietävät tarkkaan missä kohdassa ohjaimet ovat, ja kuinka lasit sijoittuvat VR-tilassa. Tämä mahdollistaa sen, että peleihin voi tuoda mukaan elekielen ja kommunikoinnin.

Johannes Koski
Johannes KoskiJussi Mankkinen / Yle

Tällainen tekninen ominaisuus on tuonut Koskelle myös hämmentäviä pelielämyksiä.

– Yhden matsin jälkeen tuntematon ihminen tuli halaamaan minua siellä VR:n sisällä. En ole koskaan aiemmin kokenut tavallisissa peleissä mitään tällaista. Teki mieli halata takaisin, koska tässä oli mukana myös elekieli, eikä pelkkä puhe tai teksti.

Pelimaailmasta kuului äskettäin muitakin suuria virtuaaliuutisia: Bethesda Game Studio kertoi, että suosituista Fallout 4- ja Doom-peleistä julkaistaan VR-versiot.

Virtuaalipelaamista
VirtuaalipelaamistaJussi Mankkinen / Yle

Ihmisen tulevaisuus on virtuaalinen

Mutta mihin virtuaalitodellisuus meitä loppujen lopuksi vie? Gabo Aroran mukaan ihmisen olemus liikkuu koko ajan lähemmäksi Matrix-elokuvaa: menemme suuntaan, jossa meille tulee vaikeuksia erottaa todellisia ja virtuaalisia maailmoja toisistaan.

– Virtuaalisia maailmoja saatetaan arvottaa samanarvoisiksi, ehkä arvokkaammiksikin kuin reaalimaailmaa. Olen sitä mieltä, että virtuaalitodellisuus kehittää ihmisen tietoisuutta syvällisellä tavalla.

Arora painottaa, että kaikkiin uusiin ilmiöihin ja teknologioihin suhtaudutaan aluksi epäillen. Hän on sitä mieltä, että virtuaalitodellisuus on kaikkea muuta kuin ohimenevä muoti-ilmiö.

–Ei virtuaalitodellisuutta voi paeta mihinkään, eikä ajassa ole mahdollista palata takaisin. Sama juttu koski aikoinaan myös internettiä. Monet ihmiset vieroksuivat sitä ja ajattelivat, että he voivat elää ilman nettiä. Se ei oikein ollutkaan mahdollista.

Gabo Arora kaipaa laajempaakin keskustelua virtuaalitodellisuudesta ja sen tulevaisuudesta.

– Tarvitsemme kaikkia ihmisiä mukaan pohtimaan virtuaalitodellisuuden sisällöstä ja arvoista, ja tietenkin luomaan sitä. Virtuaalitodellisuuden ei tarvitse olla pelkkiä pelejä ja viihdettä.

Korjaus 20.6. klo 12: haastateltava puhunut Matrix-elokuvasta, ei matriisista.