Sokeuteen varautuva maanviljelijä polkee Jäämerelle vielä kun voi

Maanviljelijä Heikki Mäkelällä on edessään uskalias urakka: hän pyöräilee tuhat kilometriä Perhosta Jäämerelle, vaikka synnynnäinen silmäsairaus heikentää näkökykyä koko ajan.

pyöräily
Heikki Mäkelä pyörän kanssa maantiellä.
Kalle Niskala / Yle

Sadan lehmän maitotilalla on kiireiset ajat. Sukutilan isäntä Heikki Mäkelä pukeutuu aamulla työhaalariin, mutta iltaisin alkaa hänen oma aikansa. Silloin Mäkelä vetää päällensä pyöräilytrikoot ja kypärän ja nousee maantiepyöränsä selkään.

Mäkelä harjoittelee heinäkuuta varten: silloin viljelijällä on edessään tuhat kilometriä polkemista Perhosta Jäämerelle.

Heikki Mäkelä aikoo toteuttaa unelmansa voimia koettelevasta matkasta ennen kuin se on myöhäistä.

Heikki Mäkelä traktorin kopissa.
Maitotilan työt pitävät Heikki Mäkelän kiireisenä.Kalle Niskala / Yle

– Minun näköni huononee jatkuvasti, ja olen jo vuosikaudet miettinyt, että jossain vaiheessa haluan tehdä jotain itse, jota voin muistella vanhana keinutuolissa. Kukaan ei tiedä, onko viimeiset hetket lähteä matkalle, mutta nyt se on ainakin vielä mahdollista.

Mäkelällä on perinnöllinen ja synnynnäinen silmäsairaus tarkan näön alueella. Se etenee, ja näkö heikkenee koko ajan. Kukaan ei osaa sanoa, sokeutuuko hän jossain vaiheessa kokonaan, mutta siihen Mäkelä on varautunut.

Kukaan ei tiedä, onko viimeiset hetket lähteä matkalle, mutta nyt se on ainakin vielä mahdollista.

Heikki Mäkelä, Perho

Arjessa hän tarvitsee muiden apua, muun muassa siksi, ettei hänellä ole silmäsairautensa takia ajokorttia. Se onkin yksi syy, miksi hän haluaa haastaa itsensä lähtemään tuhannen kilometrin taipaleelle.

– Alunperin se lähti jotenkin tällaisesta itsekkäästäkin ajatuksesta, että haluan itse, omin avuin tehdä jonkun asian. Samalla haluan tuoda julki elämänasennetta, että ei pidä lannistua vaikka olisi joitain rajoitteita. Ihminen pystyy tekemään monia asioita, joita muut epäilevät, Mäkelä sanoo.

Liikennemerkit ja opasteet sokea piste

Heikki Mäkelä pyöräilee 10–15 tuntia viikossa. Heinäkuussa tuhat kilometriä on tarkoitus taittaa viikossa, mikä tarkoittaa, että Mäkelä ajaa yhtä lepopäivää lukuun ottamatta joka päivä. Päiväetapit ovat pääsääntöisesti yli sata kilometriä. Pisin osuus on alussa Perhosta Oulaisiin 163 kilometriä.

– Paras vinkki, minkä olen saanut, on maltti. Minulle kerrottiin, että aja ensimmäiset 500 kilometriä niin hitaasti, että tympäisee koko ajan. Se on sitten mukavampi viidensadan jälkeen kiristää vauhtia kuin todeta alkumatkasta, että nyt on keho niin krampissa, ettei pääse mihinkään, Mäkelä hymyilee, vaikka vakavissaan onkin. Sen takia Mäkelä ei aio polkea jotain tiettyä nopeutta, vaan seuraa sykettään.

Heikki Mäkelä pyöräilee.
Kalle Niskala / Yle

Aja ensimmäiset 500 kilometriä niin hitaasti, että tympäisee koko ajan.

Heikki Mäkelän saama neuvo

Mäkelä ei näe sairautensa takia oikeastaan mitään, mikä vaatii tarkkaa näköä.

– Minulla jää näkemättä liikennemerkit, opasteet ja tiennimet eli vierailla alueilla liikkuminen on vaikeaa. Tutussa ympäristössä, missä on elämänsä liikkunut, voi liikkua, vaikkei näekään tienviittoja.

Heikki Mäkelällä on tallella vielä yleisliikkumisnäkö. Sen varassa hän uskaltautuu pitkälle matkalle muun liikenteen sekaan.

– Kuulo on minulle erittäin tärkeä elementti: kun kuulee muun liikenteen, tietää, milloin tulee autoja. Liikenteessä pitää tehdä itsensä näkyväksi värikkäillä vaatteilla, eikä saa tehdä mitään typeriä tien ylityksiä, Mäkelä luettelee. Samaan hengenvetoon hän esittää autoilijoille toiveen, että he ohittaisivat pyöräilijän riittävän kaukaa.

– Joskus auto tulee niin läheltä, että melkein hiha lähtee mukana.

Reitti Altaan on Mäkelälle periaatteessa tuttu, sillä hän on käynyt siellä lukuisia kertoja, mutta vain auton kyydissä. Tällä kertaa moottoritiet pitää siis kiertää, mikä tarkoittaa oudommille reiteille joutumista. Sen takia esimerkiksi Oulun läpi kulkiessaan Mäkelällä on edessään opaspyöräilijä, jota hän voi seurata.

Heikki Mäkelä pyöräilyvarusteet yllään.
Kalle Niskala / Yle

Vammaisuus ei ole este, vaikka moni niin luulee

Heikki Mäkelä on maatalousyrittäjä – vammaisuudestaan huolimatta. Häntä on ruvennut mietityttämään se, miksi niin moni vammainen itse ja myös ulkopuoliset ajattelevat, ettei vammainen ihminen voisi tehdä mitä vain, kuten olla yrittäjä. Hän haluaa olla esimerkkinä siitä, että kannattaa ainakin kokeilla.

Jotenkin olen elänyt sen jo monta kertaa mielessäni, että kun tulen Norjan Altaan ja menen Jäämereen uimaan. Se on sitten piste i:iin päälle.

Heikki Mäkelä

– Suurimmat rajoitteet ovat korvien välissä, niin terveillä kuin jollain tavalla rajoitteisilla. Jokainen pystyy tekemään uskomattomia suorituksia, jos vain uskoo ihteensä, eikä lannistu – eikä jää vain sohvalle makaamaan ja syömään sipsiä. Yllättävän moneen ihmisestä on, jos vain uskoa riittää.

Heikki Mäkelä on sitä mieltä, että palkinto on sitä makeampi, mitä enemmän on haastanut itseään.

– Jotenkin olen elänyt jo monta kertaa mielessäni sen, kun tulen Norjan Altaan ja menen Jäämereen uimaan. Se on sitten piste iin päälle. Sitä kohti mennään, Mäkelä hymyilee.