Koe uusi yle.fi

Maalaismaisemaa ja nykytaidetta jo puoli vuosisataa – Purnu on kaikkien kesänäyttelyiden äiti

Purnun tämän kesän näyttely Loistava aika esittelee kuuden nykytaiteilijan tai taiteilijaparin sekä alkuperäisen Purnu-ryhmän jäsenten töitä rinta rinnan.

kuvataide
Päivikki Alaräihä ripustaa maalaustaan Purnussa.
Päivikki Alaräihä ripustaa maalaustaan Purnussa.Jari Kovalainen / Yle

Matalat pilvet roikkuvat pirkanmaalaisen pellon yllä. Purnun porttien takaa kuuluu napakkaa vasarointia. Kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen kesäpaikasta näyttelykeskukseksi kasvaneen Purnun 50-vuotisjuhlanäyttely on viimeisiä ripustusnauloja vaille valmis.

Vasaran varressa on kuvataiteilija Päivikki Alaräihä. Alaräihän teoskokonaisuuteen kuuluu viisi maalausta. Sarjan nimi on Presidentin elämä. Jokainen maalaus toimii myös erillään.

Teosten asettelu kestää, sillä Purnuun rakennetun näyttelytilan seinäpaneelien väleissä kulkee muutaman sentin levyisiä rakoja. Alaräihä myöntää, että raot ovat ongelma ripustuksen rytmittämisessä

– Oikeastaan tämä on aika mielenkiintoinen haaste. Minun on pakko ottaa kantaa, mikä on kunkin teoksen suhde näihin rakoihin, niin kuin kaikkiin muihinkin asioihin, mitä täällä tilassa on.

Purnu rakennukset.jpg
Purnun näyttelykeskus on rakennettu vähitellen arkkitehti Osmo Siparin ja kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen johdollaJari Kovalainen / Yle

Kevytrakenteisissa näyttelyhalleissa sisä- ja ulkotila yhdistyvät. Ne on rakennettu näyttelykeskukseen vaiheittain. Rakennukset on suunnitellut arkkitehti Osmo Sipari yhdessä Tukiaisen kanssa.

– Kun nämä ovat tällaisia lämmittämättömiä halleja, jotka ovat vain kesäkäytössä, kaikki rakenteet ja seinämateriaalit elävät. Luonto tulee sisälle. Täällä on pieniä ötököitä ja hämähäkkejä, jotka kutovat yön aikana verkkoja teoksiin, Alaräihä ihastelee.

Mökistä valtakunnalliseksi kesäkohteeksi

Aimo Tukiaisen tunnetuin työ Mannerheimin ratsastajapatsas valmistui vuonna 1960. Kaksi vuotta myöhemmin veistäjä päätti ostaa kesämökin synnyinseuduiltaan Orivedeltä. Tarkoitus oli nauttia luonnon rauhasta, mutta myös työskennellä.

Vuonna 1967 Tukiainen ja moni hänen taiteilijaystävistään täytti 50 vuotta. Syntyi idea yhteisestä kesänäyttelystä, jolle löytyi oiva tila Purnusta. Alkuperäiseen Purnu-ryhmään kuuluivat Tukiaisen lisäksi Taisto Ahtola, Erik Enroth, Unto Koistinen, Pentti Melanen, Ernst Mether-Borgström ja Tuulikki Pietilä.

Esillä oli maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia. Vuonna 1917 syntyneitä taiteiljoita yhdisti vain ikä ja toveruus.

– Kun yhteen lyöttäytyy taiteilijoita, jotka tekevät keskenään erilaisia töitä erilaisilla menetelmillä, syntyy ajattelua, joka sinkoilee eri suuntiin, pohtii tämän vuoden näyttelyn toinen kuraattori Miina Hujala.

– Ehkä moniäänisyys myös auttoi näyttelyä jatkumaan. Joku siinä kiinnosti.

Purnu 2017 kuraattorit
Miina Hujala ja Arttu Merimaa ovat Purnun Loistava aika -näyttelyn kuraattoritJari Kovalainen / Yle

Hujalan mukaan kesänäyttelylle oli tilausta. Siitä on todisteena ensimmäisen kesän huima kävijämäärä. Purnu houkutteli puoleensa yli 12 000 ihmistä.

Purnun menestys poiki kesänäyttelyitä eri puolille Suomea. Taiteen katsominen luonnon äärellä, pienen matkanteon vaiva ja palkinto sen päälle, tuntuivat sopivan suomalaisten kesänviettoon.

Aimo Tukiaisen nimi ja paikan yksityisyys houkuttelivat uteliaita. Purnussa nähtiin myös arvovieraita presidentti Kekkosesta diplomaatteihin. Mediahuomiotakin riitti.

Ilmastonmuutos muuttaa myös luontosuhteen

Purnun 50-vuotisjuhlanäyttelyn kuraattoreille annettiin tehtäväksi sovittaa ensimmäisen Purnu-ryhmän teoksia nykytaiteen joukkoon. Kuraattoreina Loistava aika -näyttelyssä toimineet Miina Hujala ja Arttu Merimaa valitsivat viisi taiteilijaa ja yhden taiteilijaparin keskustelemaan alkuperäisten purnulaisten kanssa.

Elina Vainio, Aeolian Processes, Purnu
Elina Vainio, Aeolian Processes, PurnuPurnu 2017

– Halusimme mukaan taiteilijoita, jotka käsittelevät juuri tähän aikaan liittyviä kiinnostavia aiheita, tähdentää Hujala.

– Luonto ja luontosuhde ovat aina olleet tärkeitä Purnussa. Ajattelimme, että tämän päivän luontosuhdetta leimaa huoli ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista.

Nestori Syrjälän teossarjassa Stele on käytetty materiaalina auton ikkunoita. Ikkunalaseihin on kaiverrettu lauseita muun muassa maailman johtavilta ilmastotieteilijöiltä. Elina Vainion Aeolian Processes rakentuu hiekasta ja pohtii eroosiovoimaa.

Toinen ajankohtainen nykypäivään liittyvä aihe on työ. Sitä käsittelee muun muassa taiteilijapari Jaakko Pallasvuo ja Anni Puolakka. Heidän installaatioidensa ja videoteostensa Sacre ja Sacre2 yhtenä teemana on se, miten nuoret ihmiset näkevät työn ja työnteon. Toinen videoista on esillä Aimo Tukiaisen työpajassa.

Aimo Tukiaisen paja Purnu.jpg
Aimo Tukiaisen työpaja PurnussaJari Kovalainen / Yle

Tukiainen oli työteliäs, klassisen koulutuksen saanut veistäjä, joka ei epäröinyt tarttua raskaisiinkaan työvaiheisiin omin kourin. Nyt työnteko on muuttunut abstraktioksi, joksikin mihin ei voi käsin koskea.

– Paja on eräänlainen työnteon kehto täällä, toinen kuraattori Arttu Merimaa sanoo.

– Video yhdessä Tukiaisen luonnosten, työkalujen ja muiden pajan elementtien kanssa tuo esiin ajatuksen siitä, mikä on muuttunut näiden 50 vuoden aikana. Teosten äärellä voi pohtia sitä, miten työ käsitettiin silloin 60-luvun lopulla ja miten se käsitetään nyt.

Taidematkalle Purnuun vai lento Kanarialle?

Purnussa on näkyvillä suomalainen talonpoikaiskulttuuri modernien näyttelyhallien ja taideteosten rinnalla. Nimensäkin Purnu sai Kalevalasta. Kuvaveistäjän vaimo Annikki ehdotti paikalle nimeä, joka tarkoittaa säilytyskuoppaa.

Sacere-teos Purnussa.jpg
Jaakko pallasvuo ja Anni PuolakkaJari Kovalainen / Yle

Ensimmäisen Purnu-näyttelyn järjestäjät ja taiteilijat uskoivat kansan ottavan nykytaiteen vastaan helpommin, kun saivat ammentaa sitä itseensä tutunoloisessa maalaismaisemassa.

– Suomalaisilla on tapana luoda kesästä jonkinlainen myyttinen maisema, jonka sisään voi mennä, Hujala sanoo.

Ajatus taiteen kaukaisuudesta ja mystisyydestä sekä luonnon läheisyydestä ja tuttuudesta tuntuu kulkevan juonteena läpi Suomen taidehistorian. Koska taide ei ole osa luontoa, on oletettu, että sitä on vaikea luonnostaan ymmärtää.

– Olisi kuitenkin hyvä välillä haastaa omat ajatuksensa luonnosta ja sen helppoudesta. Toivoisin, että ihmiset soisivat ajatuksen sille, mitä odottavat luontokokemukselta.

Kesänäyttelyt ovat edelleen suosittuja, mutta tapamme viettää kesää ovat muutoksessa.

– Purnun myötä muodostui perinteeksi kulkea autolla tai bussilla pitkä matka luonnon äärelle katsomaan taidetta. Se on tuottanut monelle nautintoa, Merimaa sanoo.

Tänä päivänä moni suuntaa kotimaan sijaan ulkomaille. Toiset taas ovat luopuneet autostaan ja bussiryhmiin voi olla vaikea lyöttäytyä. Merimaan mukaan tämä ei tarkoita Purnun tai kesänäyttelytradition loppua.

– Kesänäyttelyt voivat muuttua vielä erityisemmiksi tulevaisuudessa kuin mitä ne olivat joskus aikoinaan, Merimaa arvelee.

Vuonna 1996 kuollut Aimo Tukiainen täyttäisi tänä vuonna 100 vuotta. Hänen vaimonsa Annikki Tukiaisen saattaa tavata astelemassa Purnun rantapolkua tänäkin kesänä. Kuvanveistäjän lapset Mirja ja Heikki ovat vuorovedoin olleet säätiön ohjaimissa. Kun savusauna lämpiää Pitkäjärven rannassa, voi melkein kuulla, kuinka taiteilijajoukko siellä vihtoo.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Vaakakapina

Kun syömishäiriö söi seksuaalisuuden

Työelämä

Tabu tai ainakin noloa tunnustaa – isolla osalla suomalaisista on tylsää töissä

Puoli seitsemän

Nämä ovat suomen kielen vaikeimmat sanat – ne tietää jokainen bussimatkustaja

Hyönteisruoka

Ruokamarkkinoille rynnivät hyönteiset voivat olla vaarallista syötävää allergikoille