yle.fi-etusivu

Invalidi poika ja kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti – Filippiinien raa’an huumesodan uhreiksi voi joutua kuka tahansa

Manilan kortteleissa riehuu pelko ja epäluulo. Pienikin epäily saattaa viedä ihmiset tappolistoille, joita käytetään Filippiinien huumesodassa.

Ulkomaat
Luzviminda Siapo
Luzviminda Siapo poikansa Raymartin haudalla. Poliisi ei kerro tietävänsä mitään pojan kuolemasta, vaikka tämä ammuttiin aivan poliisiaseman lähellä. Kirsi Crowley / Yle

MANILA – Hän oli viaton. Miksi te tapatte ihmisiä? Miksi te tapoitte poikani ettekä tutki?

Näitä kysymyksiä Luzviminda Siapo toistelee uudelleen ja uudelleen. Siapo on esittänyt kysymykset myös Filippiinien poliisille, mutta vastauksia ei ole tullut.

– Poliisi sanoi, että poikani käytti tätä paikkaa huumeluolana. Se ei ole totta, se on vale, sanoo Siapo ja pidättelee silmin nähden vihaansa entisen kotitalonsa edessä.

Siapon kotikujalla Navotasin köyhälistökorttelissa Filippiinien pääkaupungissa Manilassa naapurit asuvat vieri vieressä. Lähellä naapurin nainen leikkaa lihaa ja riksataksikuskit jutustelevat kuten ennenkin, mutta Siapo ei enää tervehdi kotikatunsa väkeä.

Filippiinien raaka huumeiden vastainen sota on saanut naapurit epäilemään toisiaan.

Joku Siapon naapureista on saattanut edesauttaa sitä, ettei hänellä ole enää poikaa.

arkku
Raymart Siapon arkun päälle oli tuotu pojan kuva ja hänen silmälasinsa.Luzviminda Siapo

19-vuotias Raymart oli äidilleen hyvä poika. Hän ymmärsi, kun yksinhuoltajaäiti selitti, että hänen täytyy lähteä töihin Kuwaitiin kotiapulaiseksi. Miljoonien filippiiniläisten tavoin perhe tarvitsi ulkomaan tienestejä maksaakseen lasten koulumaksut ja ruokalaskut.

– Älä ole huolissasi äiti. Vien pikkusiskon kouluun, Raymart vakuutti.

Maaliskuun 29. päivänä Luzviminda Siapo oli vielä Kuwaitissa, kun Raymart viestitti hänelle kouluun tarvittavasta syntymätodistuksesta. “Salamat”, “Kiitos”, Raymart vastasi kännykkäviestillä äitinsä neuvoihin ja lähetti tälle vielä selfien. Kuvassa silmälasipäinen poika hymyilee suoraan kameraan.

Vain muutaman tunnin kuluttua Siapo sai kotiväeltä puhelimeensa uuden viestin: Raymart on surmattu.

14 naamioitunutta miestä oli tunkeutunut myöhään illalla perheen pieneen kotiin etsimään Raymartia. Kun hän lopulta löytyi, veivät asemiehet pojan moottoripyörällä paikkaan, joka sijaitsi vain korttelin päässä paikallisesta poliisiasemasta.

Silminnäkijät ovat kertoneet, että naamiomiehet olivat pyytäneet Raymartia juoksemaan karkuun. Sen sijaan tämä istui kadulle.

Sitten naamiomiehet olivat laukaisseet aseensa. Luodit läpäisivät pojan kasvot.

– Raymartilla oli kampurajalka. Hän oli invalidi. Ei hän voinut juosta, Luzviminda Siapo selittää.

Luzviminda Siapo
Luzviminda Siapo sanoo, ettei enää luota naapureihinsa.Kirsi Crowley / Yle

Kun Siapo saapui kotiin Kuwaitista, lapsi makasi jo arkussa. Äidin kyyneleet tippuivat arkun lasikannelle.

Luzviminda Siapo kiistää, että ruuanlaittoa harrastanut, hyväntuulinen poika olisi käyttänyt tai myynyt huumeita.

Äiti kertoo, että poika oli sen sijaan ajautunut riitaan naapurin kanssa. Naapuri oli riidan jälkeen käynyt kertomassa kaupunginosan viranomaisille Raymartin käyttävän huumeita. Naapurin valitus oli merkitty viranomaisten muistikirjaan.

Tällaiset syytökset ovat kohtalokkaita huumeiden vastaista sotaa käyvässä maassa.

– Poliisiasema on vain kivenheiton päässä surmapaikalta. Miksi siellä ei kuultaisi aseen ääntä? Siapo ihmettelee.

"Kuka tahansa voi ottaa oikeuden omiin käsiinsä, tappaa tai leimata viattomat ihmiset huumeiden käyttäjiksi ilman pelkoa rankaisusta."

Nyt Siapo on muuttanut pois Navotasin kaupunginosasta perheensä kanssa. Hän pelkää vieläkin, että poliisi saapuu heidän kotiinsa ja vie perheenjäsenet vankilaan.

Huumesota on istuttanut pelon myös naapureita kohtaan. Ihmiset eivät uskalla puolustaa toisiaan saatikka luottaa toisiinsa.

Saman valloilleen päässeen epäluulon ovat huomanneet myös ihmisoikeusjärjestöt. Ne ovat huolissaan rankaisemattomuuden kulttuurista, jossa kuka tahansa voi ottaa oikeuden omiin käsiinsä, tappaa tai leimata viattomat ihmiset huumeiden käyttäjiksi ilman pelkoa rangaistuksesta.

Kävellessään entisellä kotikadullaan Siapo pälyilee ohikulkijoita ja sanoo, että epäluulo on muuttanut kaikkien elämän.

– Ennen ihmiset olivat ulkona puolille öin asti. Nyt he menevät sisälle jo yhdeksän aikaan. Ihmiset pelkäävät.

Poliisi Filippiinien Santa Ninossa.
Kiivaimmillaan Filippiinien huumesodassa on kuollut yli 30 ihmistä yhdessä yössä.Kirsi Crowley / Yle

– Käskyni on, että ammutte tappaaksenne. En piittaa ihmisoikeuksista, ohjeisti presidentti Rodrigo Duterte poliisia noustessaan kesäkuussa 2016 Filippiinien johtoon valtavalla äänimäärällä.

Populistinen, rivosuinen Duterte vannoi tuolloin kitkevänsä huumeet ja rikollisuuden Filippiineiltä. Samalla hän lupasi parempaa elämää köyhälistölle.

– Syötän teidät Manilanlahden kaloille, hän uhkasi huumekauppiaita ja käyttäjiä.

Kohta vuoden kestäneessä huumesodassa on saanut surmansa viranomaisten mukaan yli 7 000 ihmistä. Ihmisoikeusjärjestöt uskovat luvun lähentelevän 9 000 kuolonuhria.

Uhreista suurin osa on köyhiä, joiden on väitetty myyvän tai käyttävän huumeita.

Jokikanava filippiinien Santa Ninossa.
Santa Ninon kaupunginosaa Manilassa kutsutaan nykyisin Kuoleman kaupungiksi. Huumesodan uhreja löytyy kaduilta viikottain.Kirsi Crowley / Yle

Virallisen näkemyksen mukaan enemmistön surmista ovat tehneet naamioituneet, huumejengeihin kuuluvat miehet, jotka selvittelevät omia välejään.

Poliisin ratsioissa olisi kuollut vain murto-osa kaikista uhreista, noin 3 000 ihmistä. Surmissa toistuu hyvin usein seuraava kuvio:

Poliisi kertoo löytäneensä surmatuilta yleensä aseen ja pari pussillista shabua eli metamfetamiinia – suosittua huumetta, joka on halvempaa kuin riisi ja joka pitää köyhät työläiset hereillä.

Lähes poikkeuksetta poliisi ilmoittaa surmatun vastustaneen pidätystä. Presidentti Duterte onkin antanut poliisille luvan tappaa, jos epäilty käy hankalaksi.

"Yötä päivää auki olevat hautaustoimistot tekevät tulosta Duterten huumesodassa."

Yhä useampi surmatun omainen väittää, että poliisi on väärentänyt todisteet huumeidenkäytöstä. He uskovat, että tuhansia tappaneet naamiomiehetkin ovat poliisin lähettämiä.

Samaa epäilevät ihmisoikeusjärjestöt.

Uutistoimisto Reuters on raportoinut, että poliisit ovat saaneet noin sadan dollarin käteispalkkioita jokaisesta surmaamastaan huume-epäillystä ja tehneet itse asiassa suurimman osan surmista. Tiedot Reuters kertoo saaneensa filippiiniläisiltä poliisipäälliköiltä.

Avonainen arkku Filippiinien Santa Ninossa.
Remedios Balagtas oli kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Sukulaisten mukaan poliisi pidätti hänet ja vaati lunnaita ennen kuin nainen kuoli hämärissä olosuhteissa.Kirsi Crowley / Yle

– Poliisi väärensi todisteet häntä vastaan. Poliisiasemalla he kertoivat, että siskoltani löytyi huumeita, kertoo Rosalinda Balagtas siskonsa arkun äärellä.

Hänen siskonsa Remedios oli 38-vuotias ja kolmen teini-ikäisen lapsen äiti. Sisko oli istuskellut lähikaupan edessä kujalla viime marraskuussa, kun siviilipukuiset miehet veivät hänet vankilaan.

Balagtasit asuvat Santa Ninon köyhässä kaupunginosassa Manilassa. Täällä on kuollut jo niin monta ihmistä huumesodassa, että paikkaa on alettu kutsua kuoleman kaupungiksi. Yötä päivää auki olevat hautaustoimistot tekevät tulosta Duterten huumesodassa.

"Nykyinen huumesota jättää kansaan samanlaiset elämänpituiset jäljet kuin Marcosin ajan julmuudet."

Myös Remedios Balagtasin kuolemaan johtaneet syyt ovat hämärät. Balagtasia syytettiin monien muiden lailla huumeiden käytöstä, ja hän istui vankilassa kuukausia.

Sukulaiset kertovat, että poliisi oli vaatinut Remediosilta 300 000 peson eli 6 000 euron lunnaita vapauttamista varten.

– Hän oli vain köyhä työläinen. Ei hänellä ole sellaisia summia, käly Lea Bautista sanoo.

Sitten omaiset olivat saaneet puhelinsoiton.

Remedios oli viranomaisten mukaan valittanut hengitysvaikeuksista, ja hänet oli viety sairaalaan. Seuraavana päivänä hän kuoli. Kuolintodistuksen mukaan hän menehtyi tuberkuloosiin ja munuaistulehdukseen.

Presidentti Rodrigo Duterte ja joukko armeijan upseereita näyttävät nyrkkiä.
Presidentti Rodrigo Duterte on antanut poliisille luvan tappaa viranomaisia vastustavat huumeidenkäyttäjät. Mark R. Cristino / EPA

Luottamus Filippiinien poliisiin on murentunut Duterten huumesodan aikana. Social Weather Station -tutkimuslaitoksen äskettäinen kysely kertoo, että enää alle neljännes filippiiniläisistä uskoo poliisin tietoihin huumesodan surmista.

Pelon kulttuuri sen sijaan kasvaa. Samaisen tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia kansalaisista pelkää, että hän itse tai hänen omaisensa saa surmansa huumesodassa.

Pelko on perusteltua.

Poliisi alkoi Duterten valtaannousun jälkeen laatia lähiöiden viranomaisten kanssa listoja, joihin on kerätty huumeiden käyttäjiksi epäiltyjen henkilöiden tiedot.

Listoille päätyy ihmisiä, joiden huumeiden käyttöä ei ole todistettu. Ja moni juuri näille listoille päätynyt joutuu myös tapetuksi.

Filippiineillä peräti 1,2 miljoonaa ihmistä on niin sanotusti “antautunut” eli ilmoittautunut viranomaisille löydettyään nimensä huume-epäiltyjen listalta. Se tarkoittaa, että kaupunginosien viranomaiset tarkkailevat heitä.

Samalla monet elävät lähiöissään peläten, että he päätyvät seuraaviksi huumesodan seuraaviksi uhreiksi.

Poika sytyttää kynttilän kadulla Santa Ninossa.
Remedios Balagtasin poika sytyttää kynttilän äitinsä muistoksi.Kirsi Crowley / Yle

– Mehän koimme jo poikkeustilan vuodet, jolloin suuri määrä ihmisiä teloitettiin, vertaa professori Michael Tan Manilan yliopistolla.

Itsekin presidentti Ferdinand Marcosin diktatuurivuodet kokenut Tan muistuttaa, että Filippiinit on ollut väkivaltainen yhteiskunta jo ennen Dutertea.

Surmaluvut ovat aina kuuluneet maailman korkeimpiin. Se johtuu osin Marcosin diktatuurin perinnöstä, jolloin sotilaat ja poliisi surmasivat tuhansia toisinajattelijoita.

Marcos syrjäytettiin vallasta vuonna 1986, mutta jälkipyykkiä pestään vieläkin. Korvauksista kidutuksen uhreille ja surmattujen omaisille kiistellään yhä. Uhrit puhuvat traumoistaan lehdissä ja mielenosoituksissa.

Tan ennakoi, että nykyinen huumesota jättää kansaan samanlaiset elämänpituiset jäljet kuin Marcosin ajan julmuudet.

– Pelkään, että ihmiset raaistuvat ja tottuvat epäinhimillisyyteen. Näin he alkavat hyväksyä väkivallan osana elämää ja hallintoa, professori Tan sanoo.

Hautajaiset Filippiinien Santa Ninossa.
Omaisten täytyy kerätä noin 30 000 pesoa eli 600 euroa hautajaiskuluihin. Summa on suuri köyhillä asuinalueilla. Kirsi Crowley / Yle

YK on vaatinut päästä Filippiineille tutkimaan huumesurmia, tuloksetta.

Presidentti Dutertesta on tehty myös valitus Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, missä käsitellään rikoksia ihmisyyttä vastaan. Valituksen tehneet filippiiniläinen asianajaja ja kaksi oppositiopoliitikkoa syyttävät presidenttiä joukkomurhasta ja laittomista surmista huumesodassa.

Presidentti Duterte ei taivu. Hän on kironnut länsimaisia johtajia ja YK:ta, kun nämä ovat kyseenalaistaneet huumesodan. Toukokuussa Duterte irtisanoi Euroopan unionin 250 miljoonan euron kehitysavun maalle, koska siihen liittyy ihmisoikeusehtoja.

– Hallitus ei ehkä huomaa, kuinka se vieraannuttaa köyhiä. Moni heistä kannatti presidentti Dutertea vaaleissa viime vuonna. Tuki murenee nopeasti, koska köyhät huomaavat jäävänsä itse uhreiksi, sanoo ihmisoikeuslakimies Jose Manuel Diokno Manilassa.

Hän pitää kirjaa surmista ihmisoikeusjärjestöjen kanssa.

Katunäkymä Santa Ninossa.
Filippiinien 100-miljoonaisesta väestöstä arviolta 1,8 miljoonaa ihmistä käyttää huumeita. Huumeet ovat merkittävä ongelma, vaikkakin käyttäjien lukumäärä on kansainvälistä keskitasoa. Kirsi Crowley / Yle

– Koko perheeni äänesti Dutertea. Myös Raymart äänesti Dutertea. Mutta nyt olen menettämässä uskoni häneen.

Luzviminda Siapo sivelee 19-vuotiaan poikansa Raymartin hautakiveä. Hän sytyttää kynttilän ja pusertaa tytärtään Isabellaa, jota Raymart vei kouluun.

Juuri koulun takia Luzviminda lähti perheensä luota Kuwaitiin – taatakseen lapsilleen paremman elämän.

Raymartinkin piti jatkaa koulunkäyntiä ja menestyä elämässään, ei kuolla kadulla.

Siapo muistelee, kuinka vielä vuosi sitten Kuwaitissa hän katseli ihaillen Duterten tilaisuuksia YouTubesta. Tässä oli köyhän kansan puolustaja. Hän odotti presidentti Duterten helpottavan miljoonien köyhien taakkaa yhdessä maailman eriarvoisimmista valtioista.

– Olen vihainen presidentillemme. Miksi meillä on huumeiden vastainen sota? Miksi poikani tapettiin? Miksi surmaa ei tutkita? Rakastan poikaani. Kaipaan poikaani, Luzviminda Siapo toistelee taas kerran.

Äidin kysymyksiin ei tule Filippiineillä nopeita vastauksia.

Lisää Filippiinien tilanteesta: