Kun pyörätuoli stoppaa, kyyti vaihtuu isän reppuselkään – Konsta, 6, on kansallispuiston avajaisten kunniavieras

Kuhmolaisen CP-vammaisen Konsta Kähkösen liikkuminen uudessa kansallispuistossa Hossassa on helppoa, sillä esteettömyyteen on panostettu.

retkeily
Konsta Kähkönen istuu kodassa.
Kähkösten mielestä CP-vamma ei ole rajoite, vaan enemmänkin hidaste.Niko Mannonen / Yle

KuhmoLentuan luontotupa Kuhmossa on kuin maisema suomalaiseen olemukseen: kaunis aurinkoinen sää, mutta kylmästi puhaltava tuuli muodostavat yhdessä yllättävänkin seesteisen tunnelman lievästi tulvivan järven rannalle. Kesäkuu on täällä, vaikka se tuntuukin sään puolesta olevan vasta matkalla.

Matkalla kohti Lentuaa on myös Kähkösten perhe. Pian he kaartavat luontotuvan pihalle isolla farmariautolla. Tuntuu, ettei auto ehdi edes pysähtyä kunnolla kun perheen isä, Kari Kähkönen, loikkaa jo kuljettajan puolelta ja siirtyy auton taakse nostamaan retkivarusteita auton perältä: makkaroita, kahvitarvikkeet, kaakaota – ja viimeisenä pyörätuolin.

Kesälomasta on tulossa erittäin jännittävä Kähkösille, sillä perheen esikoinen, Konsta, on kutsuttu Hossan kansallispuiston avajaisiin kunniavieraaksi. Suomen uusi kansallispuisto avataan huomenna lauantaina 17. päivä.

Kuhmon luonnon kasvattamat

– Meidän perheeseen kuuluvat minä, Maria-äiti, kaksivuotias Kerttu, neljävuotias Kaarle ja kuusivuotias Konsta, meidän erityinen, kertoo perheen isä, Kari Kähkönen.

Perheen intohimo luontoon on lähtöisin jo vanhempien lapsuudesta.

– Olemme molemmat Marian kanssa kotoisin Kuhmosta ja kulkeneet koko pienen ikämme luonnossa. Luonto on meille tärkeä paikka. Siellä voi ladata henkisiäpattereita ja unohtaa kaikki murheet ja huolet, Kari jatkaa.

Lapset ovat tottuneet kulkemaan luonnossa vanhempiensa kanssa. Kähkösten repertuaarista löytyy monipuolisia retkiä, ja etenkin makkaranpaistoretket ovat lasten mieleen.

– Meillä on mökkiprojekti meneillään. Sen lisäksi tehdään spontaaneja reissuja: lähdetään vaikka talvella jäitä pitkin jonnekin, tehdään kelopuista nuotio rantaan, paistetaan makkarat ja keitellään kahvit, Kari Kähkönen kertoo ja jatkaa.

– Yön yli kestäviä retkiä olemme tehneet joko omalle mökille tai jollekin kämpälle. Laavulla emme olleet kuin ensimmäisiä öitä, nekin lähinnä Konstan kanssa. Pienemmät ei vielä oikein ole sen ikäisiä, että se onnistuisi.

Kähköset kulkevat luonnossa pyörätuolin kanssa.
Lentualla luontoreitti on esteetön.Niko Mannonen / Yle

Vielä tällä hetkellä Kähkösten retket eivät kestä viikkokausia.

– Kyllähän reissut tahtovat olla väkisinkin lyhyitä, kun lapset ovat vielä näin pieniä. Myös Konstan rajoitteet tuovat omat puolensa liikkumiseen. Paikat ja reitit on aina katsottava huolella etukäteen.

Konstalla on CP-vamma (siirryt toiseen palveluun) (Suomen CP-liitto ry). Se johtaa pysyvään liikkumisen, asennon ylläpitämisen ja toiminnan vaikeuksiin. Konstalla se tarkoittaa pyörätuolin avulla liikkumista.

Perheen valmistautuminen retkiin ei kuitenkaan ole mitenkään vaikeaa.

– Ei se poikkea perinteisestä valmistelusta, vaikka Konsta onkin vähän erityinen. Ainakin tähän asti se on mennyt normaalien valmisteluiden mukaan, Kari toteaa.

Luonnossa parasta on kävellä ja kuunnella mitä kaikkea siellä oikein tapahtuu.

Konsta Kähkönen

Tiettyjä asioita on kuitenkin otettava huomioon.

– Pitää olla mahdollisuus ottaa Konsta reppuselkään, jos pyörätuolilla ei voi reitillä kulkea. Pienempänä Konsta kulki myös rinkassa, mutta nykyään taitaa jätkä olla vähän liian painava siihen.

"Saanko työntää Konstaa?"

Autonovet aukeavat ja perheen lapset nousevat vuorotellen kyydistä. Kähköset vierailivat Lentualla jo päivää aikaisemmin, joten ensimmäiseksi huomio kiinnittyy kadonneeseen lumeen. Ennen makkaranpaistoa ja kahvittelua päätetään käydä pieni kävelyretki Lentuankoskelle ihastelemaan kesäkuun alun kummallista säätä.

– Saanko työntää Konstaa?, kysyy innostunut Kaarle isältään.

Tämä sopii, ja matka kohti koskea alkaa. Kaarle työntää Konstaa tyytyväisenä ja tasaisesti. Reitti koskelle on helppo kulkea, sillä se on tehty esteettömäksi lankkupitkoisten avulla. Aina se ei ole näin helppoa.

Kaarle Kähkönen työntää Konstan pyörätuolia.
Kaarle Kähkönen työntää veljeään Lentuan estettömällä reitillä.Niko Mannonen / Yle

Oman mökin pihalla liikkuminen on otettu varmasti huomioon jo rakentaessa, mutta kuinka helppoa on selvittää esteettömyyttä muilta luontopoluilta?

– Lentuan reitti on ehkä poikkeus, täällä on leveät ja hyvät reitit koskenmöljälle. Pihakin on kohtuullisen esteetön. Kyllä ne kuitenkin perinteisesti ovat sellaista kahden pitkospuun varassa kuljettavaa reittiä. Esteettömiä reittejä on hyvin vähän, Kari harmittelee.

Talvella kun mennään, niin laitetaan köysi pulkkaan, kaksi ihmistä vetämään ja yksi tarvittaessa työntämään

Kari Kähkönen

Esteettömyyden selvittämiseen perhe ei ole ainakaan vielä löytänyt helppoja keinoja.

– Olemme aina lähteneet sellaisella periaatteella, etteivät reitit ole esteettömiä. Jos ne sitten sattuvatkin olemaan, se on vain positiivinen yllätys. Silloin ei tarvitse pohtia ja toteuttaa nostamisia, kantamisia tai muita erikoisjärjestelyjä.

Konstalle luonto on paikka rauhoittua ja antaa eväitä aisteille.

– Luonnossa parasta on kävellä ja kuunnella mitä kaikkea siellä oikein tapahtuu. Sieltä kuuluu milloin mitäkin metsän ääniä, Konsta toteaa ja naurahtaa iloisesti.

Konsta Kähkönen Lentuankoskella
Luonnon äänet ovat Konstalle tärkeitäNiko Mannonen / Yle

Kari-isä on nähnyt vierestä luonnon suuren merkityksen Konstan elämään.

– Kyllä kaikki äänet ja tarkkailu ovat Konstalle rentouttavia, hän saa sitä kautta ajatukset keskittymään luontoon, Kari Kähkönen kertoo.

Tästä Karilla ja Konstalla on tärkeä muisto.

– Oli lämmin syksyinen yö ja olimme mökillä. Olimme molemmat t-paita ja pikkuhousut jalassa ulkona. Tuuli ja myrskysi, mutta silti pihalla oli aivan älyttömän lämmintä. Otimme taskulamput ja kuuntelimme ulkona varmaan puoli tuntia erilaisia ääniä. Otimme kuvia ja mietimme kuinka mystisen mahtava yö siellä oli, Kari Kähkönen muistelee.

– Ipanat nukkui jo siinä vaiheessa sisällä, Konsta huomauttaa vierestä.

– No joo, ipanat tosiaan nukkuivat jo silloin. Äiti katsoi lapsia sisällä ja me seikkailimme kahdestaan luonnonhelmassa, Kari lisää naureskellen.

Räntäsade ei haittaa

Kesän kummallinen sää näyttää jälleen omaa puolensa, sillä yhtäkkiä kesken kävelyn aurinko katoaa pilven taakse ja räntäsade ottaa vallan. Kähköset eivät tästä välitä, vaan reagoivat asiaan lähinnä naurulla. He käyvät ihastelemassa räntäsadetta järven yläpuolella, kunnes päättävät jatkaa matkaansa kohti koskea.

Koskelle saapuessa edessä on ihmettelyn suurajot. Järvelle on laskeutunut lintu, jota koko poppoo yrittää tunnistaa. Rannasta on lähdössä kajakki, jonka määränpäätä Kari-isä yrittää selvittää perheen pojille. Moni perhe olisi varmasti kiirehtinyt lämpimään, mutta tämä viisikko vähät välittää. Tärkeintä on nähdä, mitä kaikkea luonto tuo näytille.

Kähköset naureskelevat Lentuankoskella.
Kähköset tarkkailevat koko perheen voimin luonnon muutoksiaNiko Mannonen / Yle

Kuuden vuoden ikäinen Konsta on päässyt jo tutustumaan kainuulaiseen maisemaan. Jos häneltä kysyttäisiin, olisi seuraava kohde jo kauempana pohjoisessa. Matkakohteita on haettu television kautta, onhan Konstan yksi suosikkiohjelmista pohjoisen jylhiin maisemiin keskittyvä Eräkävijät.

– Minun lempipaikka olisi kyllä Jäämeri. Minä haluaisin tutkia, mitä siellä on, Konsta kertoo.

Kari-isä toteaa lähitulevaisuudessa olevan matkasuunnitelman suuntaavan mahdollisesti näille alueille.

– Ei ehkä vielä tänä kesänä, mutta mahdollisesti jo ensi kesänä tehtäisiin Lapin-matka. Katsotaan nyt, rajoittuuko se ainoastaan Suomen-rajojen sisälle, vai mennäänkö niin pitkälle kuin tie vie, vaikka sinne Jäämerelle asti, hän kertoo.

Olemme aina lähteneet sellaisella periaatteella, ettei ne reitit ole esteettömiä. Jos ne sitten sattuvatkin olemaan, se on vain positiivinen yllätys.

Kari Kähkönen

Tavoitteena olisi ajaa asuntoautolla ja etsiä sopia vaelluspaikkoja koko perheelle.

– Katsotaan nyt, käydäänkö yövaelluksella, vai pelkästään päivävaelluksella, jos löytyy sopivan esteetön paikka liikkua, Kari Kähkönen toteaa.

– Minä kyllä toivoisin, että yövaellukselle mentäisiin, Konsta keskeyttää isänsä.

– Kyllähän me voisimme ottaa reppuun makuupussit ja kampetta sen verran, että pärjättäisiin yö. Saariselän alueellahan on kuulemma hyviä polkuja, ja siellä on ilmeisesti panostettu aika paljon siihen esteettömyyteenkin, Kari alkaa suunnittelemaan jo mielessään.

Haave Lapista on vahvasti läsnä. Nyt Kähköset odottavat miten heidän maailmansa vielä muuttuu.

– Katsotaan, miten perhe menee eteenpäin, miten Konstan liikuntakyky kehittyy, ja miten apuvälineet kehittyvät, Kari Kähkönen aprikoi.

Robottipuku haaveissa

Tuo luonto sitten näyttämölleen millaista esitystä tahansa, on nälkä sellainen asia, ettei sitä tee mieli jäädä ihastelemaan pitkäksi aikaa. Kähköset päättävät siirtyä kohti lämmintä kotaa. Kaarle työntää jälleen Konstan pyörätuolia, ja Kerttukin innostuu kävelemään äitinsä vieressä.

Kodalle saapuessamme, haluaa Konsta avata oven lukon. Hetken vääntämisen jälkeen oven lukko aukeaa ja eväät saadaan sisään. Lapset haluavat hakea halkoliiteristä puut nuotiota varten ja se järjestyy. Halkoliiteriin on hiukan haastavaa päästä pyörätuolilla, mutta sekin onnistuu pienen puurtamisen jälkeen.

Konstan pyörätuolilla kulkeminen on sivustaseuraajan silmin todella sulavaa. Kynnysten ylittäminen on hiukan haastavaa, mutta sekin onnistuu muutaman yrityksen jälkeen.

Toivottavasti yhdenkään lapsen tai aikuisen ei tarvitsisi tulevaisuudessa antaa periksi uuden teknologian tai hoitokeinojen puutteen vuoksi.

Kari Kähkönen

Liikuntavamman lisäksi Konstalla on haasteita näkökykynsä kanssa. Syksyllä alkavaa koulua varten hänelle on saatu taululle näkemistä varten suurennuslaite.

Ulkona liikkumista varten apuvälineitä löytyy säälle kuin säälle.

– Talvipakkasille meillä on erillinen sähköpattereilla ladattava lämpöliivi Konstalle. Kun jalka vielä pikkuisen kasvaa, saadaan hänelle kenkiin sähkölämmitteisetpohjallisetkin. Emme me anna pakkaselle periksi. Jos on kylmä, laitamme lämpimästi vaatteita päälle ja suunnittelemme reissun sen mukaan, että pärjätään, Kari Kähkönen toteaa.

Talvisin liikkuessa Konstan kulkuneuvo vaihtuu, mutta perheen yhteistyö pysyy samanlaisena.

– Talvella kun mennään, laitetaan köysi pulkkaan, kaksi ihmistä vetämään ja yksi tarvittaessa työntämään ylämäkeä kiivetessä.

Kuuden vuoden ajan Kähköset ovat päässeet seuramaan liikuntakykyä edistävien apuvälineiden kehittymistä. Teknologia on kehittynyt suurin harppauksin.

Konsta Kähkönen istuu kodassa nuotion äärellä.
Konsta auttaa mielellään jokaisessa askareessa.Niko Mannonen / Yle

– Tänä päivänä on sellaisia liikkumisen apuvälineitä, joita ei viisi vuotta sitten ollut. Jos laitetaan kymmenen vuotta aikaa eteenpäin, meistä kukaan ei voi edes ajatella, mitä kaikkea voi olla kehitetty, Kari Kähkönen kertaa.

Esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusvoimat ovat kehittäneet sotilailleen eksoskeletonin eli ulkoisen tukirangan, joka vahvistaa ihmisen toimintakykyä moottoreiden avulla. Vaikka tukirankaa on kehitelty lähinnä sotilaiden suorituskyvyn parantamiseen, voi se muuttaa liikuntavammaisen ihmisen elämän täydellisesti. Tällaisia apuvälineitä kaivattaisiin myös Kähkösten arkeen.

– Robottipuku voisi mahdollistaa nousemisen pyörätuolista sekä omatoimisen liikkumisen hankalissa maastoissa, mutta tällä hetkellä se on varmasti liian kallis ja tuotteet tulevat luultavasti ensimmäiseksi ihan muualle maailmalle kuin Suomeen, Kari Kähkönen toteaa.

Hän toivoo, että Suomessakin otettaisiin vielä avoimin kokeiluun uudenlaista teknologiaa sisältäviä apuvälineitä.

– Toivottavasti yhdenkään lapsen tai aikuisen ei tarvitsisi tulevaisuudessa antaa periksi uuden teknologian tai hoitokeinojen puutteen vuoksi.

Esteettömyydelle näkyvyyttä

Kauan ei tarvitse odottaa kodassa makkaroiden paistamiseen sopivaa hiillosta. Jokainen lapsista haluaisi avata makkarapaketit puukon avulla, mutta tällä kertaa pestiin valitaan Konsta. Kerttu pahoittaa tästä mielensä, mutta kaikki kääntyy parhain päin Konstan antaessa siskolleen kunnian avata yhden paketin.

Nuotiossa lämmitetty pannukahvi jää hieman laihaksi, mutta maidon kanssa ongelma korjataan. Kodan ikkunoista näkyy, kuinka aurinko palaa Lentualle, ja pian ruokatauon jälkeen lapset kirmaavat takaisin ulos.

Kähkösten perhe on alkanut pienin askelin valmistautumaan kesäkuun puolessa välissä saapuvaan Hossan kansallispuiston avajaisiin, jonne Konsta on kutsuttu kunniavieraana paikalle.

Kähköset kantamassa puita.
Niko Mannonen / Yle

Kutsu on äärettömän tärkeä asia sekä Konstalle että koko Kähkösten perheelle. Hossan kansallispuistoon on tulossa yhdentoista kilometrin matkalle paljon toimintapisteitä, missä on mahdollista liikkua, toimia ja majoittua esteettömästi. Mahdollisuuksia esitellään (siirryt toiseen palveluun) (Hossan juhlat) avajaisissa Esteetön Hossa -esittelypisteellä. Myös Metsähallitus on ottanut esteettömyyden esille ja nostanut verkkosivuilleen (siirryt toiseen palveluun) suosituksia hyvistä esteettömistä reiteistä.

Esteettömyyden esille nostaminen on Kari Kähkösen mukaan erittäin hieno asia, myös tulevaisuuden kannalta.

– Tietyllä tavalla toivon, että kun esteettömyys nousee hyvin esille ja on yhtenä isona teemana, se tarttuisi muillekin, jo olemassa oleviin paikkoihin ja ennen kaikkea uusiin, joita vielä rakennetaan, Kari Kähkönen toivoo.

– Ipanat, sisälle! Konsta huutaa kodan ovelta käskevään sävyyn.

Kerttu ja Kaarle käyvät vielä kirmailemassa muutaman mutkan Lentuan maisemissa ja palaavat kodan luo. On aika lähteä kotia kohti ja viettämään kesälomaa.

Lue lisää:

Hossan henki

Esteettömyys jää luonnossa usein puolitiehen – Hossan kansallispuistoon pääsee vaikka rollaattorilla

Korjattu 16.6.2017 klo 9.18: Jutun alussa sanottiin, että Konsta olisi perheensä kuopus. Hän ei ole kuopus, vaan esikoinen.