Jos Aleksis Kiven klassikkoveljekset eläisivät tänä päivänä, he olisivat sietämätön raikuliporukka lähiöstä

Seitsemän veljestä heittää olutta kiukaalle Suomenlinnan kesäteatterissa. Ja taas palaa Impivaaran sauna.

Seitsemän veljestä
Ryhmäteatterin Seitsemän veljestä Impivaaran saunassa
Katriina Laine/Yle

Tässä teille suomalaisen miehen esikuvaa: seitsemän veljestä, jotka riehuvat, ryypiskelevät, polttavat kahteen otteeseen saunansa ja pistävät lihoiksi naapuri-isännän härät. Aleksis Kiven klassikko saa torstaina ensi-iltansa helsinkiläisessä Suomenlinnan kesätetterissa.

Jos veljekset olisivat lihaa ja verta ja eläisivät tänä päivänä, keitä ja millaisia he olisivat? Kysytään ohjaaja Kari Heiskaselta.

– He asuisivat lähiössä. Jossain Pakilan tai Koivukylän kaksiossa, remuaisivat yötä päivää. Se olisi aivan sietämätön porukka. Ihan kuriton, aivan mahdoton, ohjaaja visioi.

Heiskasen uusi versio ei kuitenkaan heitä veljeksiä lähiöön, vaan pysyy uskollisena alkuperäisteokselle.

– Se on klassikko, jossa on niin kestävä pohja, että se ei kaipaa mitään päivänkohtaisia epiteettejä, joita liimailla päälle, ohjaaja sanoo.

Vapaus, veljeys, juurettomuus

Seitsemän veljestä kuvaa juurettomuutta, orpoja vailla turvaverkkoja, joihin pudota, kun kaikki menee alta, kun saunat on poltettu, eikä lukkarin lukuopetus jaksa kiinnostaa.

Ohjaaja lähestyy klassikkoa vapaudenkaipuun kautta. Kun kovapäiset junkkarit elävät kuin pellossa, vapaus on tuhoavaa. Se näyttäytyy kuitenkin toisenlaisena, kun veljekset lopulta ymmärtävät vastuunsa.

– Heistä kasvaa aikuisia ja heidän elämänsä soljuu – niin kuin Kivi sanoo – rauhaisana kohti loppuaan, Heiskanen kuvailee.

Juhani saa Venlansa ja Simeonia lukuun ottamatta kaikki päätyvät naimisiin. Veljeksistä tulee yhteiskuntakelpoisia.

Heiskasen mielestä Aleksis Kiven suuruutta osoittaa se, kuinka tämä panee nimismiehen sovittelemaan riidat.

– Kaikesta siitä huolimatta, mitä veljekset ovat tehneet, yhteiskunta tarjoaa sovinnon kättä.

Santtu Karvonen näyttelee Juhanin roolin.
Santtu Karvonen näyttelee veljeksistä vanhinta, Juhania.Katriina Laine/Yle

Ei mikään synkistely

Jokin klassikon näyttämöversioissa puhuttelee syvästi suomalaista sielua. Seitsemän veljestä on kolmanneksi eniten ensi-iltoja kotimaisissa ammattiteattereissa saanut teos. Se oli alun perin romaani, ja se on kuulunut monen lukiolaisen välttämättömään lukemistoon. Siksi siinä voi joillekin olla pakkopullan maku. Juhania näyttelevä Santtu Karvonen ymmärtää ihmisiä, jotka eivät jaksa veljeksiä.

– Saattaa olla, että tekstiin on vaikea päästä lukemalla sisään. Sitä on kuitenkin ihana kuunnella, koska ääneen lukemalla se syttyy eloon, Karvonen sanoo.

Aleksis Kivi on eittämättä Suomen Shakespeare. Lauseissa on vissi poljento.

– Jokainen konsonantti ja vokaali on ihanasti omalla paikallaan. Teksti on helisevää, hersyvää, kielen tanssia parhaimmillaan. Sitä on ilo puhua ja lausua, Karvonen hehkuttaa.

Eikä Seitsemän veljestä ole synkistely. Sen ihmiskuvaus on osuvaa, sanonnat nasevia.

– Huumori syntyy erilaisten luonteiden yhteen törmäyttämisestä. Siinä on monenlaisia fantastisia taistelupareja: Juhani ja Eero, vanhin ja nuorin. Eero on kauhean terävä kieleltään ja ajatukseltaan. Hän pystyy haastamaan impulsiivisen isoveljensä, Heiskanen kuvailee.

Ohjaaja Kari Heiskanen
Ohjaaja Kari Heiskanen arvostaa Aleksis Kiven ihmiskuvausta. Katriina Laine/Yle

Toinen kerta toden sanoo

Kari Heiskanen ohjaa Seitsemää veljestä jo toista kertaa. Ensimmäinen kosketus teokseen ei ollut paras mahdollinen. Se oli nuorena poikana nähty mustavalkoinen elokuva.

– Liekö siinä ollut Edvin Laine Juhanina. Se oli niin kankea ja väkisin väännetty, että kammoksuin sitä. Se ei tuntunut kertovan mistään. Myöhemmin luin teoksen ja se avautui aivan eri tavalla.

Jouko Turkan televisiosovitusta Heiskanen ei omien sanojensa mukaan jaksanut katsoa.

– Se oli sisäänpäin kääntynyt. Se ei avannut minulle mitään näkökulmaa veljeksiin. Kalle Holmbergin version näin videolla. Muistan siitä ainoastaan Esko Salmisen loistavan Juhanin, Juha Mujeen, Heikki Kinnusen ja Vesa-Matti Loirin.

Jokin pakottaa ottamaan veljeksistä jälleen niskalenkin. Heiskaselle se on ihmiskuvan tarkkuus, kielen kauneus ja syvä ymmärrys ihmisenä olemisen tragediasta.

– Vaikka tämä on valoisa ja toivoa herättävä teos, taustalla sykkii silti ymmärrys siitä, että elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista niin kuin Aapo sanoo.

Ryhmäteatteri juhlii Kari Heiskasen sovittamalla ja ohjaamalla esityksellä sekä omaa 50-vuotista taivaltaan että satavuotiasta Suomea.

Ryhmäteatterin Seitsemän veljeksen ensi-ilta Suomenlinnan kesäteatterissa torstaina 15. kesäkuuta.