Lippujonot kiemurtelevat Sodankylän elokuvajuhlilla jo 32. kertaa

Odotetuin vieras on espanjalainen Carlos Saura, joka saapuu Sodankylään tänään torstaina.

Sodankylän elokuvajuhla
Sodankylän elokuvajuhla alkaa jonottamalla.
Tapio Räihä / Yle

Sodankylä kylpi lämpimässä kesäauringossa kun ensimmäiset vieraat saapuivat Kitisenrannan koulun pihamaalle keskiviikkona. Jo iltapäivän aikana lippukoppien eteen muodostui sadan metrin jonot, kun elokuvien ystävät varasivat lippuja halutuimpiin näytöksiin.

Moni ehti kokea ensimmäiset pettymykset jo ennen keskiviikkoiltaa, sillä avajaisnäytöksenä ollut Fassbinderin elokuva Marriage Of Maria Braun Lapinsuun elokuvateatterissa myytiin loppuun hetkessä.

– Yli kaksi tuntia jonotimme lippuja mutta emme saaneet. Nyt on katsottava jotain muuta, Elise Kivimäki (Hki) ja Leila Tarkomaa (Vihti) kertovat.

Tunnelma Sodankylässä on monessa mielessä ainutlaatuinen. Pieni vastoinkäyminen ei tunnelmaa heikennä, jopa päinvastoin, sillä se antaa mahdollisuuden yllättyä jostain uudesta elokuvatuttavuudesta.

Carlos Saura liikuttaa kyyneliin

Elokuvantekijä Neil Hardwick on Sodankylän elokuvajuhlilla viidettä kertaa. Tässä hän on Tapio Räihän haastateltavana
Elokuvantekijä Neil Hardwick on Sodankylän elokuvajuhlilla viidettä kertaa. Tässä hän on Tapio Räihän haastateltavana.Esko Puikko / Yle

Elokuvantekijä Neil Hardwick on Sodankylässä viidettä kertaa. Hän ei säästele sanojaan kuvaillessaan Sodankylän henkeä.

– Nyt en liioittele, tämä maailman paras elokuvafestivaali, koska täällä kukaan ei ole myymässä mitään, täällä ei ole kilpasarjaa, tänne tullaan elokuvataiteen takia. Ja elokuvan tekijät juttelevat yleisölleen elokuvista. Ei ole kysymys rahasta, vaan elokuvataiteesta. Hyvä Suomi.

Puhuttaessa tämän vuotisen festivaalin päävieraasta Carlos Saurasta, Hardwick liikuttuu. Etenkin Sauran elokuva Korppi sylissä, joka nähdään Sodankylässä torstaina Lapinsuussa, teki Hardwickiin lähtemättömän vaikutuksen jo ensi katsomisella.

– Olen varmaan katsonut sen kymmeneen kertaan. Se on vangitseva elokuva, siinä on sellainen mystinen tunnelma. Kaikki jotka ovat nähneet sen elokuvan muistavat sen kohtauksen, jossa se pikkutyttö rupee laulamaan...nyt tuli pala kurkkuun, Hardwick joutuu keskeyttämään liikuttuessaan.

Neil Harwick viettää talvensa Espanjassa ja se on auttanut ymmärtämään Carlos Sauran elokuvia entistä paremmin.

– Korppi sylissä -elokuva näyttää vielä syvällisemmältä nyt, koska ymmärrän paremmin niitä viitteitä, joita siihen elokuvaan on haudattu.

– On aivan mahtava se ajatus, että pääsen mahdollisesti jopa juttelemaan Carlos Sauran kanssa.

Aktivisti

Sodankylässä nähtiin myös ensi-illassa dokumentti oman kylän tytöstä, Riikka Karppisesta. Petteri Saario seurasi kaikkiaan kuuden vuoden ajan Riikan ja hänen perhensä taistelua kansainvälisen kaivosyhtiön suunnitelmia vastaan Natura-suojellulla Viiankiaavalla.

Kuvausten alkaessa Riikka oli vasta 17-vuotias ja viimeisen kuvauksen aikana joulukuussa 2016 Karppinen oli jo täytänyt 22.

– Dokumentin ehkä tärkein sanoma on se, että nuori ihminen voi vaikuttaa halutessaan. Moni Riikan ikäinen ei edes äänestä, kun Riikka jo istuu kunnanvaltuustossa kuntansa ääniharavana, Petteri Saario sanoo.

Saarion mukaan dokumentti on sekä nuoren naisen kehitystarina että se myös antaa kasvot niille ihmisille, jotka konkreettisesti kohtaavat sen, että kaivos on mahdollisesti tulossa kotiseudulle, aivan viereen.

Luonnonsuojelija ja kaivosmies

Alkuasetelma oli tekijälle erityisen herkullinen myös siksi, että Riikka Karppisen isä on sekä kaivosmies että vasemmistoliiton valtuutettu samassa Sodankylän valtuustossa kuin tyttärensä (vihr) luonnonsuojelijana. Jännite oli siis valmiina, mutta lopputulos ei ole ristiriitainen.

– Käsikirjoituksen lähtökohdasta tämä on herkullinen tilanne. Muistan kun Avekin tuotantoneuvojan kanssa tästä keskusteltiin, hän sanoi, että tällaista tarinaa ei voisi edes keksiä, Saario muistelee.

Dokumentti kuitenkin osoittaa, että asioista voidaan olla erimieltä mutta henkilöt eivät riitele. Isä Juhan tuki tyttärelleen ei rakoile.

Luonto valitsi nuoren tytön

Riikka Karppiselle luonnonsuojelu tuli pyytämättä syliin, kun suvun maita oli luovutettu Natura-alueeksi suojeltavaksi ja sitten yllättäen samoille maille alettiinkin puuhata kaivosta.

– Se tuntui petokselta. Me ajattelimme, kun omista maista luovuttiin, että ne menee suojeluun pysyvästi ja säilyvät tuleville sukupolville. Ja nyt on täysin päinvastaiset suunnitelmat.

Luonto tavallaan valitsi suojelijakseen nuoren tytön, eikä päinvastoin.

– Viiankiaapa on ollut minulle tärkeä aivan lapsuudesta lähtien. Siellä on liikuttu, siellä on marjastettu siellä on kalastettu. Sitten se tieto, että se on ehkä muuttumassa oli minulle niin suuri juttu että se sai minut taistelemaan, Riikka Karppinen kertoo.

Sodankylän elokuvajuhlien ison teltan valkokangas 2017
Sodankylän elokuvajuhlien ison teltan valkokangas 2017Tapio Räihä / Yle