Koe uusi yle.fi

Valokuvia, jotka itsenäinen Suomi on halunnut unohtaa tai kätkeä varjoihin

Kansallismuseon Julkinen ja kätketty Suomi -näyttely muistuttaa lähimenneisyytemme ilmiöistä, joista ei voi ylpeillä.

valokuvataide
Mielenosoittajat Senaatintorilla suurlakon aikaan maaliskuussa 1956.
Mielenosoittajat Senaatintorilla suurlakon aikaan maaliskuussa 1956. U. A. Saarinen

Kuvia huume-Suomesta, Helsingin siivottomista rannoista, lapsityövoimasta, osattomuudesta.

Tässä esimerkkejä Kansallismuseon Julkinen ja kätketty Suomi -näyttelyn valokuvista. Kuvat kertovat ilmiöistä, jotka mieluusti unohtaisimme 100-vuotiasta valtiotamme juhliessamme.

Museoviraston yli 15 miljoonan valokuvan kokoelmasta näyttelyyn on valittu satakunta kansallisesti merkittävää kuvaa itsenäisyytemme ajalta.

Osa kuvista kertoo tasa-arvon ja hyvinvoinnin maasta, osa paljastaa varjopuolen ilmiöitä. Monet valokuvista nähdään nyt ensi kertaa julkisesti esillä.

Museoviraston yli-intendentin Ismo Malisen mukaan näyttely pyrkii tuomaan esille moniäänisen tarinan maastamme.

– Eri aikoina – ja varmaan tälläkin hetkellä – on asioita, jotka tuntuvat ikäviltä, mutta niistä on olemassa kuvia. On myös ilmiöitä, jotka aikanaan on nostettu valokeilaan, jopa jalustalle, mutta jotka ajan myötä ovat alkaneet tuntua vääränlaisilta, hävettäviltä. Me nostamme näitä ikäviä ja kätkettyjä kuvallisia muistoja esille yhdessä juhlittavien asioiden kanssa.

Työttömien Murrostorstai suurmielenosoitus eduskuntatalolla maaliskuussa 1993.
Työttömien Murrostorstai suurmielenosoitus eduskuntatalolla maaliskuussa 1993.Kari Kankainen

Mihin rotuun suomalaiset kuuluivatkaan?

Julkinen ja kätketty Suomi -näyttelyyn on valittu kuusi teemaa, joiden kautta yhteiskutamme rakentumista valotetaan: koulutus, sota, tasa-arvo ja demokratia, luontosuhde, yhteisöllisyys ja rotu.

Hetkinen...rotu? Kyllä.

Suomessa nähtiin 1920- ja 1930-luvuilla suuri vaiva sen osoittamiseksi, että emme kuulu mongolidiseen, itäiseen rotuun, kuten jotkut rotututkijat yhä väittivät, vaan että olemme vahvasti eurooppalainen kansa.

– Suomalaiset tiedemiehet ja lääketieteen opiskelijat kiersivät maata, mittasivat ihmisiä, täyttivät tarkat lomakkeet ominaisuuksista ja piirteistä. He myös valokuvasivat puolipukeiset tai alastomat tutkimuskohteensa, Malinen kertoo.

Sittemmin rotutieteelliset tutkimustulokset ja dokumentit siivottiin epäsopivina arkistojen ja museoiden kätköihin.

Kestävyysjuoksija Paavo Nurmen voimisteluohjelma 1925.
Kestävyysjuoksija Paavo Nurmen voimisteluohjelma 1925.Neittamo tai Heinrich Iffland

Urheilijalegenda suomalaisuuden perikuvana

Kauneuskilpailujen synty 1920-luvulla on Malisen mukaan myös yhteydessä rotuajatteluun. Tosin rotu-sanan sijasta alettiin pikkuhiljaa puhua kansallisesta identiteetistä. Samasta asiasta kuitenkin oli kyse, Malinen sanoo.

– Tuolloin keksittiin etsiä tyypillistä suomalaista naista kauneuskilpailulla. Kansallismuseo oli yksi kilpailun järjestäjistä. Osallistujat lähettivät kuviaan, joita on nyt näyttelyssä esillä.

Naiskauneuden rinnalla merkittävänä suomalaisen identiteetin luojana ja kohottajana käytettiin urheilua.

Yhdeksänkertainen kestävyysjuoksun olympiavoittaja, kansallissankari Paavo Nurmi (1897–1973) esitettiin suomalaisen miehen perikuvana.

– Näyttelyssä on esillä valokuvia lähes alastoman Paavo Nurmen voimisteluohjelmasta. Kuvat pyrkivät antamaan käsityksen ylivertaisesta suomalaisesta urheilijasta, lähes yli-ihmisestä.

Lapset katua kraappaamassa Raahen Saaristokadulla 1923.
Lapset katua kraappaamassa Raahen Saaristokadulla 1923.Samuli Paulaharju

Lapsityövoimaa ja osattomuutta

Kansallismuseon näyttelyn pysäyttävimpiin kuviin kuuluu valokuva kolmesta raahelaislapsesta kyykkysillään ja polvillaan mukulakivikadulla. Samuli Paulaharju on ottanut kuvan vuonna 1923.

Äkkiseltään olettaa lasten leikkivän tai etsivän jotain pudonnutta. Mutta ei, he tekevät työtä kadunkorjaajina.

– Me paheksumme nykyään Intiaa ja kehitysmaita lapsityövoiman käytöstä. Mutta siitä ei ole kuin joitain kymmeniä vuosia, kun myös meillä Suomessa lapset laitettiin rankkaa työtä tekemään, Malinen muistuttaa.

Näkymä Veronmaksajain Keskusliitto ry:n edustalta Helsingissä vappupäivänä 2015.
Näkymä Veronmaksajain Keskusliitto ry:n edustalta Helsingissä vappupäivänä 2015. Sakari Kiuru

Mielenrauhaamme ravistelevia kuvia ei löydy vain menneisyydestämme.

Värivalokuvassa vuodelta 2015 tuntematon mies nukkuu Veronmaksajain Keskusliiton porttikongissa nyssäköineen ja kasseineen.

Malinen kertoo, että kuva valittiin näyttelyyn sen sisältämän vahvan symboliikan vuoksi.

– Me miellämme itsemme tunnollisiksi ihmisiksi, maksamme veromme ja huolehdimme velvoitteistamme. Kaikki suomalaiset eivät siihen kuitenkaan syystä tai toisesta pysty. Valokuva yhdistää hienosti nämä asiat. Meidän tulee muistaa myös heitä, jotka jäävät osattomiksi.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Kittilä

Mikä Kittilää oikein vaivaa?

Uinti

Jenna Laukkanen ui EM-hopeaa – komea parannus Suomen ennätykseen

Urheilu

Tshekki tarjoili Leijonille syksyn ensimmäisen tappion - hattutemppusankari nosti kahden maalin takaa voittoon

PyeongChang 2018

Kummola ei näe KHL:n täyskäännöksessä mitään tolkkua: ”Kuulostaa ihan kiristykseltä”