Kekkos-patsas, joka ei kelvannut mihinkään – hajosi draamaattisesti, mutta nuorukainen pelasti nenän

Valtavan Kekkosen pään oli tarkoitus päätyä Vuolijoen Kekkos-puistoon, mutta se hajosi Oulun keskustassa. Patsaasta on jäljellä nenä, jota oululaismies on säilyttänyt lähes 30 vuotta.

Urho Kekkonen
Kekkosen pää -betoniveistosta siirretään Oulun keskustassa.
Kekkos-patsaan siirto Oulun Rotuaarilta alkamassa lokakuussa 1989.Eljas Sallmén / Kaleva / JOKA / Museovirasto

KajaaniSuomen itsenäisyyden historiasta yli neljänneksen maa oli Urho Kekkosen johtama. Pitkäaikaisimmalle presidentillemme onkin pystytetty monenlaisia patsaita ja muistomerkkejä ympäri maan – ja jopa Venäjälle ja Viroon.

Ensimmäinen Kekkos-patsas koki karun kohtalon Oulussa. Lokakuussa tulee täyteen 28 vuotta siitä kun kansantaiteilija Matias Keskisen kymmeniä tonneja painanut betoniluomus, muotokuva Kekkosen päästä, hajosi.

Kekkospatsaasta irronnut nenä.
Kekkospatsaan nenä on säilynyt Matti Ollikaisella 27 vuotta. Video: Paulus Markkula / Yle

Soitto Ouluun kuitenkin kertoo, että jotakin on vielä jäljellä.

– Kekkos-patsaan nenälle kuuluu hyvää. Taiteilija Keskinen oli aikaansa edellä, originelli multitaiteilija, ja siksi olen säilyttänyt tämän Kekkosen nenän kaikki nämä vuodet, Matti Ollikainen sanoo.

Kekkos-patsaan nenä on kulkenut Ollikaisen matkassa jo 27 vuotta. Painoa nenällä on pari sataa kiloa ja se on ainoa jäänne Keskisen valmistamasta patsaasta. Monumentti hajosi siirrettäessä sitä pois Oulun Rotuaarilta, jossa se oli patsasnäyttelyssä syksyllä 1989. Patsas piti siirtää pois, sillä sen ei katsottu olevan sopivaa nähtävää, kun neuvostopresidentti Mihail Gorbatshov oli valtiovierailulla Suomessa ja Oulussa.

Pielavedeltä Vuolijoelle

Kansantaiteilija, valokuvaaja, elokuvantekijä ja kuvanveistäjä Matias Keskisen betonipatsaalla oli monivaiheinen historia. Sen valmistus aloitettiin vuonna 1978 Kekkosen synnyinkunnassa Pielavedellä, jossa se kuitenkin jäi ilman isäntää ja kiinnostusta.

1980-luvun alkupuolella Vuolijoen kunnanjohtaja Jorma Järvinen näki patsaasta tehdyn jutun lehdessä ja innostui siitä. Hän sai muutaman muunkin innostumaan, muun muassa silloisen huoltamoyrittäjä Aarne Määtän.

– Asiaa lähdettiin viemään eteenpäin. Ajattelimme perustaa Vuolijoelle Kekkos-puiston ja saada sillä tavalla lisää näkyvyyttä. Täällä sitä ei kuitenkaan ymmärretty sillä tavalla kuin kunnanjohtaja ajatteli, Määttä kertoo.

Kekkospatsas Vuolijoella
Kekkos-patsas katseli Vuolijoen maisemia 1980-luvulla.Aarne Määttä

Syy siihen, miksi Kekkosen patsasta ja puistoa puuhattiin juuri nykyisin Kajaaniin kuuluvalle Vuolijoelle, niveltyy vuoteen 1940. Tuolloin heinäkuun 27. päivänä Kekkoset ostivat Vuolijoella sijaitsevan Hinan tilan asuinpaikaksi 239 000 markalla (siirryt toiseen palveluun) (Doria).

Patsasasia eteni ja neuvotteluja käytiin kuvanveistäjä Keskisen kanssa. Lopulta siirron suhteen tuli kiire, koska patsas sijaitsi Pielavedellä pehmeän maan takana.

– Lions Club lähti mukaan ja saimme osarahoittajan, joten pääsimme asiassa eteenpäin. Suunnittelua jatkettiin ja patsas saatiin siirrettyä Vuolijoelle 1984, Määttä kertoo.

Suuri suru ja elämän alamäki

Patsas tuotiin Määtän huoltoaseman pihamaalle, jonka piti olla vain väliaikainen sijoituspaikka, sillä suunnitelmissa oli edelleen siirtää se suunniteltuun Kekkos-puistoon.

Toisin kuitenkin kävi, sillä juhannuksena kunnanjohtaja Jorma Järvinen hukkui Oulujärveen ja koko projekti jäi Aarne Määtän vastuulle.

– Tästä alkoi suuri suru ja elämän alamäki minulla, Matiaksella ja monella muulla, Määttä sanoo.

Aarne Määttä
Aarne Määttä oli puuhaamassa 1980-luvulla Vuolijoelle Kekkos-puistoa.Arto Loukasmäki / Yle

Vastustus kehityshaketta kohtaan oli sen verran voimakasta, että projektista lopulta luovuttiin ja Kekkosen betoninen pää jäi Määtän tontille.

– Syynä negatiiviseen suhtautumiseen oli suomalainen kateus, joka täällä Kainuussa on hyvin juurtunut. Täytyisi ajatella hieman pidemmälle, jotta tästä sairaudesta päästäisiin eroon, näin oli ainakin ennen, Määttä sanoo.

Patsas sai kuitenkin jonkin verran julkisuutta mediassa, muun muassa Ylen Tänään Iltapäivällä -lähetyksessä Ari Rautio kävi ihmettelemässä Vuolijoen Kekkos-patsasta kesäkuussa 1989. Raution haastattelema Vuolijoen kunnanjohtaja Arto Laurikainen piti patsasta ihan hyvänä.

– Kaikki sen nähneet ovat tunnistaneet esikuvan heti ja se on niin mittava kooltaan, että se herättää huomiota. Se on karikatyyriluonteinen, mutta hyvin Kekkosen arvolle sopiva, Laurikainen kertoi Tänään Iltapäivällä -lähetyksessä.

Viimeinen matka

Vuoden 1989 syksyllä patsas lähti viimeiselle matkalle. Se siirrettiin Ouluun Rotuaarilla järjestettyyn näyttelyyn, jossa oli esillä myös muita Matias Keskisen teoksia, muun muassa seisova Kekkonen.

Vaikka näyttelyä oli jäljellä vielä kaksi viikkoa, päätti Oulun kaupunginvaltuusto lokakuussa 1989 siirtää patsaat pois, koska ne eivät olleet sopivaa nähtävää neuvostopresidentti Mihail Gorbatshovin vierailua seuraavalle kansainväliselle lehdistölle.

Taiteilija Matias Keskinen Kekkosen pää -betoniveistoksen kanssa Oulun keskustassa.
Kansantaiteilija Matias Keskinen uskoi Kekkos-patsaan kestävän kuljetuksen Vuolijoelle.Risto Rasila / Kaleva / JOKA / Museovirasto

Näin asia selitettiin, mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on.

– Mikähän meidän silloisella presidentillä oli, ettei hän kestänyt nähdä Kekkosen muotokuvaa Oulussa. Ne määrättiin kylmän viileästi poistettavaksi ja pakon edessä suostuimme siihen, sanoo Aarne Määttä.

Patsaiden siirtäminen aloitettiin jo aamuyöllä, vaikka Keskisen kanssa ajaksi oli sovittu kello 9 aamulla.

– Kun menimme Matiaksen kanssa paikalle, niin työt oli nostettu lavalle ja asiantuntemattomat henkilöt olivat toteuttamassa sitä. Ne nostettiin väärällä tavalla ja silloin pää vioittui lopullisesti, eikä se kestänyt kuljetusta, kertoo Määttä.

Kansantaiteilija Keskistä harmitti tietysti patsaiden siirto pois Rotuaarilta. Suurin harmin aihe ennen patsaskatastrofia oli kuitenkin se, että hän oli varautunut luovuttamaan neuvostopresidentille muistoksi noin 10 senttiä korkean pronssisen Kekkos-patsaan.

Kekkosen pienoispatsas
Tämä pienoispatsaan Matias Keskinen halusi luovuttaa presidentti Gorbatsoville.Arto Loukasmäki / Yle

Taiteilija oli siirron alkuvaiheessa vielä luottavainen siihen, että Kekkosen päätä esittävä patsas saadaan takaisin Vuolijoelle, jossa sen kärsimät viat olisi korjattu seuraavana kesänä. Olihan Kekkosen pää kestänyt kuljetukset Pielavedeltä Vuolijoelle ja sieltä Ouluun.

Toisin kuitenkin kävi. Ensin Kekkos-patsaalta putosi takaraivo ja tämän jälkeen se hajosi kokonaan pala palalta.

Patsasten siirtoa puitiin vielä oikeudessa, ja Keskiselle kävi yhtä huonosti kuin hänen patsaalleen. Se oli vakuutettu 300 000 markasta, mutta Keskinen ei saanut vakuutusrahoja.

Pelastusoperaatio nenä

Lopulta hajonnut patsas päätyi Oritkarin lumenkaatopaikalle, jossa se oli tarkoitus murskata tien pohjan maa-aineeksi. Tapahtuman kuvasi dokumenttia (siirryt toiseen palveluun) (YouTube) varten Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksen videokuvaajalinja. Dokumentin teossa mukana oli myös Matti Ollikainen.

– Päätimme pelastaa jonkin osan siitä patsaasta. Päädyimme nenään, joka on selvästi tunnistettava, Ollikainen kertoo.

Kekkosen pää -betoniveistos hajonneena Oritkarin satama-alueella.
Kekkos-patsas rikkoutuneena Oritkarin lumenkaatopaikalla Oulussa.Eljas Sallmén / Kaleva / JOKA / Museovirasto

Pelastusoperaatio on melkoinen tarina, sillä yksi pojista kävi hakemassa lupaa kysymättä sotaveteraani-isältään auton, jonka takakonttiin nuoret miehet nostivat nenän. Aamulla isä huomasi autossa kuljetuksen jäljet ja betonilohkareita.

– Kerroimme mitä olimme tehneet ja sen, että kyseessä oli osa Kekkosen patsasta. Veteraani-isä veti lippaan ja sanoi, etteivät lommot mitään haittaa, kun on kyseessä tällainen tapaus, kertoo Ollikainen.

Kekkosen patsaan hajoamisessa on nähty symboliikkaa, sillä pari viikkoa myöhemmin murtui Berliinin muuri ja muutama vuosi sen jälkeen hajosi myös Neuvostoliitto.

Taiteilija kuoli, teokset elävät

Matias Keskinen kuoli Vuolijoella elokuussa 1997, mutta hänen teoksensa jäivät elämään. Vuolijokelainen Aarne Määttä on koonnut näyttelyn kansantaiteilijan tuotannosta.

– Keskinen oli monipuolinen persoona. Urheilija, näyttelijä, taiteilija sekä laulu- ja soittomies, jolle nyrkkeily oli sydäntä lähellä. Nyrkkeily näkyy täällä Vuolijoen näyttelyssä, jossa on Pertti Purhosesta tehty reliefi ja patsas Cassius Clayn päästä.

Näyttelyssä on esillä myös paljon Keskisen valmistamia pienoispatsaita Kekkosesta sekä erilaisia taideteoksia myös monista muista merkkihenkilöistä. Näyttely on avoinna vain tilauksesta.

Pienet Urkkipatsaat
Kekkosesta tehtyjä pienoispatsaita.Arto Loukasmäki / Yle

Kekkos-patsaan kohtaloa (siirryt toiseen palveluun) (Kaleva) muisteltiin vuonna 1997 mieskuoro Huutajien ja Oulun Musiikkivideofestivaalin suurella spektaakkelilla.

Kymmenen vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen järjestettiin poikkitaiteellinen trubaduuriesitys "Oulun urho", joka vei katsojat aikamatkalle 1980-luvulle, jolloin Keskinen ei saanut arvostusta. Taiteilijan elämää seurannut Matti Ollikainen sekä Kari Blomster halusivat esityksellä palauttaa Keskisen kunnian. Esitys näytettiin Oulun Musiikkivideofestivaaleilla.

Keskiseltä jäi kesken yksi teos: Kekkos-patsaan tyylinen patsas Jean Sibeliuksen päästä. Edellisestä kerrasta viisastuneena hän teki siitä kestävän ja pomminvarman.

– Jos oikeus olisi aikoinaan tapahtunut ja Matias Keskinen olisi saanut korvauksen, hän olisi saanut Sibeliuksen pään valmiiksi, eikä olisi kuollut kylmään, nälkään ja vitutukseen, toteaa Ollikainen.

Matias Keskisen omakuva
Matias Keskisen omakuva.Arto Loukasmäki / Yle

Sibelius-monumentin ajatuksena oli, että pään sisälle olisi voinut mennä kuuntelemaan Sibeliuksen musiikkia.

– Veli Gränön tekemässä dokumentissa "Matias Keskisen kuviteltu elämä" (siirryt toiseen palveluun) se patsas vilahtaa. Veikkaan, että siinä olisi ollut nähtävyyttä, kuultavuutta, koettavuutta. Melkoinen vetonaula Suomelle, sanoo Ollikainen.

Lue lisää:

Elävä arkisto: Kekkos-patsaat

YouTube: Dokumentti kansantaiteilija Matias Keskisen veistosnäyttelyn purkamisesta Oulussa 25.10.1989 (siirryt toiseen palveluun)

Korjattu 21.6.2017 klo 9:43 Kekkonen on Suomen pitkäaikaisin presidentti, ei pitkäikäisin, kuten jutussa luki aikaisemmin.