Harrastekanoja jo hoivakodeissakin – omista munista tehty pannukakku maistuu asukkaille

Kotikanalat ovat nousseet trendikkääksi harrastukseksi, joka on huomattu myös hoitotyössä. Kanat herättävät muistoja lapsuudesta.

kana
Mille fleur -pihakana sekä kukko.
Esa Huuhko / Yle

Palvelutalo Mansikkapaikan puutarhassa Joroisissa on tunnelma kuin mummolassa. Punaisen maitolaiturin kukko kiekaisee vieraat tervetulleiksi. Kukko Hermanni ja kana Hanna ovat toista kesää ilahduttamassa palvelutalon asukkaita.

– Kyllä tässä työntekijätkin ovat saamapuolella. Ethän sinä tunne olevasi töissä, kun tulet tähän kaffelle ja katselet samalla kanoja, sanoo Mansikkapaikan tukipalveluista vastaava työntekijä Satu Vasarainen.

Osa palvelutalon yli 50 asukkaasta on tullut puutarhaan päiväkahville kanoja tervehtimään. Senja Myöhänen nojailee rollaatoriinsa ja lepertelee kanoille.

– Kanat ovat ihania. Meillä oli lapsena kanoja, mutta ei ne ihan yhtä kauniita olleet kuin nämä Hanna ja Hermanni.

Palvelutalo Mansikkapihan asiakkaat ruokkivat pihakanoja.
Palvelutalo Mansikkapaikan asukkaat käyvät tervehtimässä kanoja säännöllisesti. Esa Huuhko / Yle

93-vuotias Katri Tarvus muistelee myös omaa lapsuuttaan kanojen kanssa. Maatalon pihassa kanat kuopsuttelivat vapaana ja munat käytettiin tarkasti ruuaksi. Tarvus oli nuorena tyttönä karjanhoitokoulussa ja yksi harjoittelupaikka oli Kotkan kartano Joroisissa.

– Sata kanaa oli siellä ja niissä oli hoitamista. Munia kerättiin paljon, nainen muistelee aikoja ennen sotia.

Kanojen omatoimisuus on yksi syy suosioon

Yhä useampi hoivakoti maassamme on alkanut hyödyntää kanoja hoitotyössä. Harrastekanaloiden suosio on kasvanut maassamme huimasti viime vuosina. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran siipikarjarekisterin mukaan harrastekanaloiden vuosittaisten rekisteröintien määrä on kymmenkertaistunut vuosikymmenen alusta.

– Ihmisillä on tarve päästä lähelle luontoa. Monella ei ole enää sitä mummolaa maalla, jossa eläimiä näkisi. Se on varmasti yksi syy kanojen suosioon lemmikkinä, Eviran eläintautijaoston päällikkö Sirpa Kiviruusu arvelee.

Suomen kanayhdistys näkee kanojen suosion taustalla sosiaalisen median. Kun ihmiset jakavat kuvia kesäkanaloistaan, on se innostanut muitakin ottamaan kanoja pihalleen.

– Kanat ovat siitä helppoja lemmikkejä, että ne ovat hyvin omatoimisia ja myös yleishyödyllisiä. Aina pitää kuittenkin muistaa, että kana on eläin ja lemmikkinä siitä on huolehdittava sen mukaisesti, Suomen kanayhdistyksen puheenjohtaja Kristiina Rintamäki muistuttaa.

Kanojen hyvinvointi etusijalla

Idea kanojen hankkimiseen Mansikkapaikassa lähti asukkailta. Apua kanaharrastukseen saatiin puolestaan paikallisilta toimijoilta. Kanat ovat lainassa palvelutalon pihassa kesän. Talveksi ne palaavat oikealle omistajalleen maatilalle. Kanojen hyvinvointi on viime kädessä työntekijöiden käsissä, vaikka asukkaatkin ovat mukana kanoja hoitamassa. Kanojen mukana tuli kirjalliset hoito-ohjeet.

– Joka päivä on tarkistettava että Hannalla ja Hermannilla on vettä ja ruokaa, ja kakat on kerättävä pois. Mutta eivät nämä kovin paljon hoitotyötä vaadi, Satu Vasarainen kuvailee.

Mille fleur -kukko.
Esa Huuhko / Yle

Mansikkapaikan kesäkanat ovat belgialaisia kääpiökanoja. Rotuvalintaan vaikutti moni tekijä.

– Nämä kesyyntyvät helposti, niitä voi silitellä. Ja kukolla on hyvin miellyttävä ääni, ei häiritse naapureitakaan, Satu Vasarainen kuvailee.

Anna-Liisa Nykäsen lapsuuskodissa oli valkeita kanoja. Hän muistaa eräänkin kerran kun kymmenestä haudotusta munasta syntyi neljä kanaa ja kukko.

– Äiti epäili, että liekkö niistä syntyy mitään, mutta niin vaan tipuja kuoriutui. Aika tarkasti kananmunat kyllä yleensä käytettiin ruuaksi, sillä kaikesta oli pulaa, Nykänen muistelee pula-aikaa.

Omista munista pannukakkua ja munakasta

Ruuaksi palvelutalon Hanna-kanankin munat käytetään. Asukkaiden suurta herkkua on pannukakku, mutta munakaskin on hyvää.

– Savukinkkua kun vielä laittaa höysteeksi, niin se on herkkua, Katri Tarvus hymyilee.

Palvelutalossa noudatetaan omien munien suhteen hyvin tarkkaa hygieniaa. Kädet pestään aina kanalassa käynnin jälkeen ja munia käsitellään hygieniasäännösten mukaisesti. Suurtalouskeittiössä oman kanan munia ei voi käyttää, mutta pikkukeittiössä syntyy herkkuja asukkaiden maisteltavaksi.

– Melkein joka päivä Hanna munii. Munat kerätään talteen ja tehdään ruuaksi, Satu Vasarainen kertoo.

Onhan se ihana tunne tulla pihalle, kun kanat kotkottaa ja kukko välillä kiekaisee

Satu Vasarainen

Mansikkapaikassa kanoihin on tykästytty niin kovin, että varmasti kanamaisia hetkiä vietetään puutarhassa jatkossakin.

– Kanoja otetaan varmasti tulevinakin kesinä. Ja tänä kesänä asukkaiden iloksi meille on muuttamassa myös kani. Eläimet tuovat niin paljon virkeyttä asukkaille. Onhan se ihana tunne tulla pihalle kun kanat kotkottaa ja kukko välillä kiekaisee, Mansikkapaikan tukipalveluista vastaava Satu Vasarainen kertoo, ja heittää pullapitkosta palasen Hannalle ja Hermannille.