Politiikan tutkija Kohlista: Pohjoismaiden puolestapuhuja yhdisti Saksat ja laajensi Eurooppaa

Saksan entinen liittokansleri lujitti Saksan ja Ranskan suhteita. Kohl kuoli perjantaina 87-vuotiaana.

Helmut Kohl
Vesa Vares.
Turun yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksen johtaja, dosentti Vesa Vares kommentoi Helmut Kohlin kuolemaa.Yle

Turun yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksen johtaja, dosentti Vesa Vares on perehtynyt Saksan poliittiseen historiaan.

Vares kuvailee Helmut Kohlia maltillisen ja käytännöllisen oikeistolaisuuden lipunkantajaksi. Maailman muista oikeistolaisista johtajista Kohl ei ollut yhtä mieliin jäävä persoona niin kuin esimerkiksi Margaret Thatcher tai Ronald Reagan aikalaisistaan.

Kohlin olemus ja ajakohtaiset mielipiteet eivät herättäneet yhtä suurta huomiota, sillä Kohlin politiikantekotyyli ei ollut niin ristiriitoja herättävä, vaan enemmänkin maltillisen konservatiivinen.

Kohlista muistetaan Vareksen mukaan uran loppuvaiheen skandaalit. Epäselvyyttä jäi siitä, ketkä liikemiehet ja millä tavalla olivat tukeneet kristillisdemokraatteja, mikä katsottiin jonkun verran epäkorrektisiksi.

– Kohl kieltäytyi looppuun asti sanomasta, keistä oli ollut kyse.

Suuri vaikutus Saksojen yhdistymiseen

Vareksen mukaan Helmut Kohlilla oli suuri vaikutus Saksojen yhdistämiseen. Kohl tarttui asiaan voimakkaan määrätietoisesti ja otti Saksojen yhdistämisen nopean aikavälin tavoitteekseen, joka pitää ajaa sisään heti kun Berliinin muuri murtuu.

Vares huomauttaa, että alkuvaiheessa ei ollut mikään itsestäänselvyys, että Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen tapahtuu. Ajatuksia oli myös siihen suuntaan, että DDR voisi jatkaa jonkilaisena erillisenä valtiona.

– Monet poliitikot, kuten esimerkiksi Ranskan presidentti François Mitterrand sanoivat, että tahdin pitäisi olla huomattavasti rauhallisempi. Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher ei koskaan sulattanut Saksojen yhdistymistä, Vares kertoo.

Euroopan laajentamisen arkkitehti

Helmut Kohl piti puhettaan Ranskan Strasbourgissa heinäkuussa 1986. Taustalla näkyy Robert Schumanin kuva, jota pidetään yhtenä Euroopan unionin isistä.
Helmut Kohl piti puhettaan Ranskan Strasbourgissa heinäkuussa 1986. Taustalla näkyy Robert Schumanin kuva, jota pidetään yhtenä Euroopan unionin isistä.AFP

Kohl korosti retoriikassaan usein eurooppalaisuutta. Saksassa toisen maailmansodan jälkeen ei ole kuulunut hyviin poliittisiin tapoihin korostaa kansallismielisyyttä.

– Korostaessaan eurooppalaisuutta Kohl noudatti puolueensa kristillisdemokraattien (CDU:n) perintöä. EU:n sisäisen dynamiikan kannalta oli tärkeää, että Kohl tuli erinomaisesti toimeen Ranskan presidenttien kanssa, myös Mitterrandin joka oli sosialisti.

Kohlin perintö näkyy Vareksen mukaan tänä päivänä Euroopassa varsin selkeästi esimerkiksi Saksan ja Ranskan hyvissä suhteissa.

– Ranska ja Saksa tulevat edelleen erittäin hyvin toimeen ja katsovat muodostavansa sen akselin, jonka ympärillä Eurooppa pyörii. Joidenkin pienten valtioiden mielestä vähän liiankin dominoivasti, Vares selittää.

Siksi Kohlin voidaan katsoa olleen oleellinen tekijä vahvan ja yhtenäisen Saksan muodostajana, jollainen maa edelleenkin on.

– Tämä ei ole tietenkään pelkästään Kohlin perintöä, sillä Saksan isojen puolueiden mielestä asiasta ei vallitse isoa erimielisyyttä, mutta kyllä hän hyviä suhteita Ranskaan edisti, ja voi sanoa, että symbolisoi ainakin Saksan puolelta, Vares muotoilee.

Hyvät suhteet Suomeen

Kohl ajoi voimakkaasti EU:n laajenemista. Tästä kehityksestä olivat osallisina Itävalta, Ruotsi ja Suomi vuonna 1995.

– Kohlilla oli hyvät suhteet erityisesti Ilkka Suomiseen (kokoomuksen pj. vuosina 1979–1991). Herrojen habituksetkin olivat aika samanlaiset, kuten myös heidän poliittiset mentaliteettinsa.

Vareksen mukaan Kohl oli sitä mieltä, että Suomen pitää tulla Euroopan unioniin samalla kertaa Ruotsin ja Itävallan kanssa.

– Häntä pidettiin Suomen ja Pohjoismaiden puolestapuhujana EU:n puitteissa. Vaikka tietenkään Suomi ei ollut sellainen asia, joka olisi ollut jatkuvasti hänen pöydällään.

Vares kertoo Kohlista kulkevasta anekdootista, jonka hän muistaa kuulleensa tai lukeneensa Paavo Lipposen suusta. Uuden valuutan nimeä oli pähkäilty pitkään isossa kokouksessa, jonka jälkeen oli määrä syödä. Lopulta Kohl oli esittänyt nimeksi euroa.

– Kun kokous oli venynyt tarpeeksi pitkään, muut tulivat siihen tulokseen, että nyt ei auta asettua tilanteeseen, jossa seistään Helmuth Kohlin ja ruuan välissä. Se ei ole turvallista, Vares kertoo.