Analyysi: Vihreiden uusi puheenjohtaja saa lentävän lähdön

Vihreiden poliittinen linja ei Touko Aallon valinnan jälkeen juuri muutu, mutta tyyli väkisinkin vaihtuu.

Vihreä liitto
Emma Kari onnittelee Touko Aaltoa.
Emma Kari onnittelee Touko Aaltoa joka valittiin vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi puoluekokouksessa Tampereella lauantaina 17. kesäkuuta.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Henkilövaali jättää aina jälkeensä pettyneitä, mutta Emma Karin kannattajat nielevät tappionsa todennäköisesti jo toiseen kokouspäivään mennessä. Touko Aalto kelpaa kentälle hyvin ja niin olisi kelvannut Karikin.

Tampereella kannettiin huolta enemmän äänestystuloksen viipymisestä kuin puolueen jakautumisesta tuloksen ratkettua. Siitäkin huolimatta, että voittanut ehdokas tulee Jyväskylästä ja toiseksi jäänyt Helsingistä, mitä etukäteen tarjottiin yhdeksi merkittävimmistä eroista pääehdokkaiden välillä.

Siinä missä perussuomalaiset halkesi katkerasti kahtia kokouksessaan Jyväskylässä, vihreät riensivät puheenjohtajavalintansa jälkeen Tampereen iltaan itsevarmuutta puhkuen.

Ja siinä missä Timo Soini sai kädenlämpöiset ja takakireät kiitokset Jyväskylässä, Ville Niinistöä juhlitaan Tampereella sankarina, josta ei maltettaisi päästää irti.

Touko Aalto loikkaa korkealta kohti tulevia haasteita. Väistyvä puheenjohtaja paransi juoksuaan koko kuusivuotisen kautensa ajan. Aalto saa vastuulleen menestyvän puolueen, kuntavaalit voittaneen gallup-suosikin.

Uuden puheenjohtajan paineita ei sovi vähätellä. Mielipidetiedustelujen tuloksilla ei vielä voiteta vaaleja. Presidentinvaalikampanjassa huomio on Pekka Haavistossa, mutta alkuvuoden maakuntavaalit ovat jo Touko Aallon tulikoe.

Puhumattakaan eduskuntavaaleista, joihin on alle kaksi vuotta aikaa. Vihreät haluavat tulevaan hallitukseen ja omien puheidensa mukaan mieluiten pääministeripuolueeksi.

Jotta vihreiden suosio voisi edelleen kasvaa, uuden puheenjohtajan olisi noustava kaikkien tunteman Ville Niinistön tasoiseksi vaikuttajaksi valtakunnanpolitiikassa – ja mentävä ohi.

Ainakin vihreiden oikealla laidalla katsotaan, että pelkällä räksyttävällä oppositiopolitiikalla kannatuksen katto tulee turhan nopeasti vastaan. Vasemmistolaiset teemat riittävät pitkälle porvarihallituksen toteuttaessa sopeutusohjelmiaan, mutta siltojen polttaminen porvareihin olisi epäviisasta, kun uutta vaalikautta pikkuhiljaa lähestytään.

Silti varsinaista poliittisen linjan muutosta ei ole syytä odottaa. Sekä Touko Aalto että Ville Niinistö ovat viime kädessä pragmaattisia, vasemmalle kallellaan olevia liberaaleja. Aalto ei näe suuria muutostarpeita, vaikka korostaa talous- ja elinkeinopolitiikan entistä vahvempaa haltuunottamista.

Voi olla, ettei Aallosta sukeudu Niinistön kaltaista Twitter-päivystäjää ja joka paikan kommentoijaa. Edeltäjän toimintatavan kopiointi ei välttämättä toimisikaan. Aalto on sanonut haluavansa jakaa vastuuta puolueen sisällä entistä enemmän.

Touko Aallon on luotava oma tyylinsä ja julkinen imagonsa vihreiden ykköstykkinä. Uuden puheenjohtajan on nostettava purjeensa taiten, hukkaamatta vihreiden tällä hetkellä nauttimaa myötätuulta.