TampereAurinko hellii aamuista Näsijärveä kun Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kehittämispäällikkö Petri Pommelin työntää veneen veteen Niemen uimarannan kupeesta Lentävännokasta.
Kokka osoittaa ulapan toiselle puolelle Kaupin pumppaamon rantaan. Edessä on reilu tunti tyynellä järvenselällä.
Petri Pommelin haaveili työmatkan soutamisesta pitkään ja tarttui tuumasta toimeen pari vuotta sitten. Into ei laantunut, vaikka ensimmäisellä kerralla soutelut jäivät puoleen aiotusta.
– Aamu oli aurinkoinen ja aika tyyni. Iltapäivällä länsituuli oli noussut ja aallot olivat niin isoja, että kun lähdin Kaupinojalta niin Rauhaniemen kohdalla oli pakko luovuttaa. Vene jäi silloin Koukkuniemen poukamaan ja tulin bussilla kotiin, mies muistelee.
Ladattu matkakortti on mukana nytkin, mutta sitä tuskin ainakaan tuulen vuoksi tarvitaan. Näsijärvi kelluttaa leppoisaan tahtiin soutelevaa miestä, ja aamuaurinko lämmittää niin, että välillä on pakko pysähtyä hörppäämään vesipullosta.
Samaan aikaan mantereella tamperelaiset köröttelevät rantatiellä puskuri toisensa perässä ja sukeltavat pimeään tunneliin. Näsijärvellä ei tunneta kaistanvaltaajia eikä ruuhkia. Satunnaisia pyydyksiltään palailevia kalastajia lukuun ottamatta Pommelin ei juuri vastaantulijoita kohtaa.
– Pari vuotta sitten lähdin Kaupin rannasta, ja samaan aikaan lähti Rauhaniemestä suppailija. Siinä sitä mentiin hiljaksiin rinnakkain eikä puhuttu mitään. Jossain vaiheessa suppailija kääntyi Särkänniemeen, ja silloin huusin hänelle että "Onko hyvä keli?". "O!" kuului vastaus. Ei täällä puhuta, täällä ollaan, Petri Pommelin nauraa.
Työmatkan soutaminen on hyvää hyötyliikuntaa, joka nostaa sykettä sopivasti mutta verenpainetta ei yhtään.
– Täällä en mieti mitään. Aivot ovat ihan vapaalla. Soutaminen on minulle vaihtoehtoinen liikkumisen muoto, josta tulee hyvä mieli ja lihakset sopivasti kipeiksi, Petri Pommelin sanoo.
Täällä en mieti mitään. Aivot ovat ihan vapaalla.
Petri Pommelin
Vene saapuu Kaupin rantaan. Takana on tunti aurinkoisella järvellä ja edessä vielä pieni kävely linnunlauluisen metsän läpi.
– Onhan tämä vähän kaihoisaa, kun joutuu taas ihmisten ilmoille. Mutta pääkoppa on hyvässä työkunnossa kun sitä ei ole tuntiin rasitettu millään turhalla.
