Hyvä muistomerkki kuohuttaa, eikä ole toisinto esikuvastaan – "Henkilömuistomerkit ovat hankalia"

Näköispatsas vai monumentti? Suomen muistomerkit jakautuvat kahteen toisistaan poikkeavaan tyyliin. Kuka ansaitsee oman muistomerkkinsä?

Patsaat ja muistomerkit
"Suuri aika" Kajaanin keskustassa
Presidentti Kekkosen muistomerkki "Suuri aika" herättää keskustelua edelleen.Ville Muikkula / Yle

Merkittävät ihmiset ja tapahtumat ansaitsevat tulla muistetuksi myös konkreettisesti. Yleisin tapa merkkihenkilöiden muistamiseen on hankkia hänelle patsas tai muistomerkki. Yksi lähitulevaisuuden seuraavista patsashankkeista koskee toukokuussa menehtynyttä presidentti Mauno Koivistoa. Silloin suureksi kysymykseksi muodostuukin: miten Koivisto halutaan esittää?

Kajaani teki suomalaista kulttuurihistoriaa vuoden 1990 syyskuussa, kun kaupungissa paljastettiin Suomen ensimmäinen pääkaupungin ulkopuolelle tehty presidentin kansallinen muistomerkki. Urho Kekkosen muistomerkki “Suuri aika”, esiteltiin kun presidentin syntymästä tuli täyteen tasan 90 vuotta. Silloin yleisössä olleiden leuat loksahtivat auki.

Henkilömuistomerkit ovat hankalia, kun siihen tulee se henkilö mukana

Pekka Kauhanen

Yli kahdeksaan metriin kohoavaa pronssista monumenttia on vuosien varrella kuvailtu erilaisilla lempinimillä, mutta tämä ei teoksen suunnitellutta Pekka Kauhasta haittaa.

– Silloin kun teoksen luonnokset olivat esillä Kajaanissa, ihmiset eivät tajunneet sen ideaa, sillä suunnitelmat olivat siellä esillä paljon pienempänä kuin lopullinen teos, Kauhanen toteaa.

Mielipiteitä herättävä monumentti

Luonnos sai paljon haukkuja osakseen, mutta kun teoksen paljastus koitti, olivat reaktiot hiukan erilaisia.

– Kun ihmiset sitten näkivät teoksen sen oikeassa kokoluokassaan. Kun ihminen menee sen alle, niin huomaa ja ymmärtää mikä teoksessa on ideana. Spiraalimuoto nousee kohti taivaita ja tuo ajan mukaansa, tässä tapauksessa Kekkosen suuren ajan, hyvässä ja pahassa, Kauhanen selventää.

Urho Kekkosen muistomerkki Kajaanissa
Kauhanen uskoo osan teoksen kritiikistä kohdistuvan myös Kekkoseen.Ville Muikkula / Yle

Kun Kekkosen muistomerkistä keskustellaan paikallisten ihmisten kanssa, ovat reaktiot edelleen ristiriitaisia. Monet ihmettelevät, miksei Kekkosesta voitu tehdä perinteistä näköispatsasta. Silloin tällöin monumentti nousee myös sosiaalisessa mediassa puheenaiheeksi. Kauhanen itse ei käytä sosiaalista mediaa, joten hän ei ole nähnyt paikallisten kommentteja.

Eiväthän ne näköispatsaatkaan kaikkien mielestä ole oikean näköisiä, kaikkea muuta.

Riitta Ojanperä

Hän on kuitenkin tyytyväinen, että muistomerkki herättää edelleen tunteita.

– Sehän hyvä juttu, että edelleen se herättää mielipiteitä ja kritiikkiä niin puolesta kuin vastaan. Jos kaikki hymistelisivät, niin silloin se olisi liian pehmeä.

Kauhanen epäilee muistomerkkiin kohdistuvan kritiikin kuitenkin tulevan muualta kuin sen perinteisestä patsasmuodista poikkeavasta ulkomuodosta.

– Täytyy muistaa, että kyseessä on henkilön muistomerkki. Siinä ei välttämättä ole kyse niin paljon itse teoksesta, vaan ehkä siellä kritisoidaan Kekkosta samalla. Henkilömuistomerkit ovat hankalia, Kauhanen arvelee.

Lukeva Leino vai Savolaisen hevonen?

Miksi ihmeessä Kajaanin rantapuistossa on portti ja miksi ihmeessä tämän portin päällä on olympiarenkaat?

Kyseessä on taiteilijaprofessori Matti Koskelan suunnittelema muistomerkki kaksinkertaiselle olympiavoittajalle Heikki Savolaiselle. Teoksessa on Savolaisen voimistelun huippuväline, hevonen, jossa voimistelutelineen käsikaaret ovat muuntuneet olympiarenkaiksi.

Savolaisen muistomerkkiä tarkkailee pienen välimatkan päässä runoilija Eino Leino. Hänen näköispatsaansa suunnittelivat Alpo ja Nina Sailo ja se paljastettiin Kajaanin rantapuistossa vuonna 1980. Leinon patsas on perinteinen näköispatsas, jossa runoilija Leino on tulkitsemassa runojaan.

Nämä kaksi teosta ovat hyvä esimerkki erilaisten muistomerkkien ääripäistä. Leinon tapauksessa pääroolissa on mies itse, mutta Savolaisen muistomerkissä esiin on nostettu hänen saavutuksensa ja persoonansa.

Eino Leinon patsas Kajaanin rantapuistossa.
Eino Leino on päivystänyt Kajaanin rantapuistossa jo vuodesta 1980.Ville Muikkula / Yle

Yksi ensimmäisiä esimerkkejä jälkimmäisen kaltaisesta muistomerkistä tuli 1967 Helsingissä, kun Eija Hiltusen Sibelius-monumentti paljastettiin.

– Tuolloiseen suunnittelukilpailuun tuli myös lukuisia näköisehdotuksia, mutta Hiltusen ehdotus kuitenkin asetettiin etusijalle. Keskustelun kiihkeät vaiheet kertovat sekä itse taiteen muuttumisesta että käsityksistä muistomerkin näköisyydestä, kertoo Kansallisgallerian kokoelmahallintajohtaja Riitta Ojanperä.

Ojanperä jatkaa Sibeliuksen muistomerkin suunnittelukilpailun jälkeen monien taiteen asiantuntijoiden näkemykset muistomerkkien suhteen muuttuivat.

– Ne ovat painottuneet siten, että nimenomaan yleisemmin muistomerkin kohteen olemusta ja merkitystä kuvaava - eli tavallaan "abstraktimpi" - teos itse asiassa kertoo arvokkaammalla ja ajattomammalla tavalla kuvattavan kohteen merkityksestä kuin "pelkkä" muotokuva, Ojanperä toteaa.

Hän esittääkin leikkisän pohdinnan.

– Onko hienompaa, jos joku kohde saa näköispatsaan, kuin jos hän saa muunlaisen monumentin?

Kuka ansaitsee patsaan?

Erilaisia patsashankkeita on julkistettu jonkin verran viime vuosina ja pääroolin ovat ottaneet pääosin populaarikulttuurin edustajat.

Omat patsaansa ovat saaneet muun muassa Pelle Miljoona Haminaan, Topi Sorsakoski Ähtäriin (siirryt toiseen palveluun) (Keskisuomalainen), sekä Jari Litmanen Lahteen. Kesäkuun alussa julkistettiin, että Ylöjärven kaupungintalon aukiolle tulee rock-yhtye Eppu Normaalin kunniaksi suunniteltu veistos.

Heikki Savolaisen muistomerkki Kajaanissa
Matti Koskelan suunnittelema Heikki Savolaisen muistomerkki paljastettiin vuonna 2007.Ville Muikkula / Yle

Kainuussa toivotaan rauhallisuutta muistomerkkien henkilövalintojen suhteen, mutta omat toiveetkin löytyvät.

– Lääkärinä Kajaanissa toiminut Johannes Heilala on jäänyt vähemmälle tuntemiselle nuorempien keskuudessa, samoin kuin hänen kirjallinen tuotantonsa, ehdottaa Mirja Kananen Kainuun kirjailijoista.

Heidän mielestään merkki tuotannon arvostamisesta olisi perinteistä näköispatsasta parempi.

Kainuun Lausujat ry:n puheenjohtaja Seija Mustaneva ei välttämättä toivoisi yksittäiseen henkilöön perustuvaa muistomerkkiä. Sopiva paikkakin olisi jo tässä vaiheessa mielessä.

– Pirunvaaran kallio. Siellä on yksi Suomen kansallisnäkymä - kallio, metsä, Sokajärvi. Siellä voisi olla piilopirteissä eläneiden kainuulaisten muistomerkki. Kallioon kaiverrettuja tarinoita ja kallion halkeamassa olevasta luolasta voisi kurkistaa näköispatsas piilopirtin asukkaasta tähyämässä näkyykö järvellä vainolaisia, Mustaneva ehdottaa.

Kainuun taidemuseon mukaan ainakaan tällä hetkellä ei Kajaanissa ole käynnissä uusia muistomerkki- tai veistoshankkeita.

Raati päättää

Usein muistomerkeistä järjestetään suunnittelukilpailu. Näin tapahtui myös Kajaanin Urho Kekkosen muistomerkin kanssa. Pekka Kauhanen muistelee osallistuneensa Kajaanin Kekkosen muistomerkin kilpailuun omalle tyylilleen uskollisena.

– Tässä tapauksessa minun oli helppo toimia, sillä olin tehnyt tällaisia nousevia spiraalimuotoja jo aikaisemmin. Panin kartionmuodot spiraalin molempiin päihin ja siinähän se sitten oli. Jalusta alle ja teksti U.K.Kekkonen, Kauhanen kertaa teoksen kehittymistä.

Kilpailut ovat usein avoimia, jolloin kuka tahansa pystyy niihin osallistumaan. Joillakin kerroilla suunnittelijat kutsutaan erikseen, milloin tiettyjä tyylejä voidaan rajoittaa jo alkuun. Lopulta päätöksen muistomerkistä tekee asiantuntijaraati.

– Useinhan ainakin aikaisempina vuosikymmeninä on käynyt niin, että tällaisilla ammattilaisten taiteellisilla perusteilla valitsemat teokset eivät sitten ole kaikkia miellyttäneet, ja on syntynyt kiihkeitä julkisia "patsaskiistoja", Riitta Ojanperä toteaa.

Jos kaikki hymistelisivät, niin silloinhan se olisi liian pehmeä.

Pekka Kauhanen

Hän muistelee Kajaanin "Suuri aika"-teoksenkin herättäneen paljon keskustelua.

– Muistan keskustelusta sellaisenkin juonteen, että sen lisäksi että Kauhasen teos ei ollut näköispatsas, sen muotoa ja olemusta ei ehkä kaikkien mielestä koettu sopivalla tavalla arvokkaaksi tästä kuvaamastani ikuisuusperspektiivin näkökulmasta, Ojanperä muistele.

Ojanperän mukaan patsaskiistoissa ei aina ole ollut kiistelty siitä "kuka saa", vaan enemmänkin "kuka päättää".

– Minä näkisin historiallisesta perspektiivistä, että kysymys asettuu muotoon "kuka saa päättää ja millä perusteella, miltä meille kaikille niin tärkeät ja tutut asiat julkiseksi taiteeksi muotoutuessaan näyttävät".

Jyrkät mielipiteet eivät aina kohdistu pelkästään monumentteihin.

– Eiväthän ne näköispatsaatkaan kaikkien mielestä ole oikean näköisiä, kaikkea muuta. Kun kollektiivisia merkityksiä aletaan saattaa johonkin määrättyyn pysyvään muotoon, syntyy vastalauseita ja eriäviä mielipiteitä joka tapauksessa, Riitta Ojanperä kommentoi.