Vain yksi kymmenestä löytökissasta haetaan kotiin – auttaako uusi eläinsuojelulaki?

Jos kissan tunnistusmerkinnästä ja steriloinnista koituisi omistajille pakollisia kuluja, kissojen arvostus saattaisi kasvaa ja hylkääminen vähentyä.

eläinten oikeudet
Mustavalkoinen kissa katselee suurin silmin koppinsa ja pinkin pallonsa vieressä.
Tämä suurisilmä odottaa uutta omistajaa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kissalassa.Anniina Wallius / Yle

Suomessa on satoja tuhansia kissoja, ehkä jopa reilusti yli miljoona. Useimmilla on varmasti kissanpäivät omistajiensa luona, mutta kissoja myös kohdellaan välinpitämättömästi. Vaikuttaa jopa siltä, että jotkut edelleen ottavat kissanpennun kesäleluksi mökille.

– Ei kesäkissaongelmakaan ole varsinaisesti poistunut. Syksyisin löytöeläintaloille tulee yleensä enemmän kissoja kuin muina vuodenaikoina, kertoo Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Vain noin yksi kymmenestä löydetystä kissasta haetaan kotiin.

Kissalla on halvan lemmikin maine, Pulli sanoo. Raha puhuu: koska kissoja saa ilmaiseksi, niitä ei aina arvosteta eikä vaivauduta etsimään, jos ne lähtevät omille teilleen. Niitä myös jätetään suoranaisesti heitteille.

Joka vuosi noin kymmenen tuhatta kissaa päätyy löytöeläintaloihin. Vain noin yksi kymmenestä haetaan takaisin kotiin. Muut joko annetaan uudelle omistajalle tai lopetetaan.

Kissa ei selviä talvesta ilman ihmistä

Ihmisillä saattaa olla sellainen harhakuva, että kissat selviävät omin voimin luonnossa. Siellä niitä on varovaisen arvion mukaan kymmenisen tuhatta, sanoo Pulli.

– Kissa voi pärjätä, jos se löytää suojaisan paikan, jossa sitä vaikka joku ihminen käy ruokkimassa. Eivät ne luonnossa itsekseen oikein talvea pärjää. Ne joko kuolevat sinne tai ruokittuina synnyttävät villikissapopulaatioita.

Kissalaumat ovat yleistyneet, ja niissä voi olla jopa yli sata kissaa, kertoo SEY:n tuore kysely. Vastaajat olivat vapaaehtoisia eläinsuojeluneuvojia eri puolilta maata.

Omin päin elävien kissojen kunto on heikko, niillä on paljon tartuntatauteja, ja sisäsiittoisuus aiheuttaa niille muun muassa epämuodostumia, SEY kertoo.

Kati Pulli
SEY:n toiminnanjohtaja Kati PulliAnniina Wallius / Yle

Eläinsuojeluyhdistyksillä on keinoja, joilla löytökissaongelma pienenee, ehkä peräti poistuu. SEY tavoittelee näitä keinoja myös uuteen eläinsuojelulakiin. Se on parhaillaan valmisteilla ja tullee voimaan vuoden 2019 alussa.

– Vapaaehtoiset yhdistykset tietyillä paikkakunnilla ovat tehneet usean vuoden ajan tosi järjestäytyneesti kissojen tunnistusmerkintöjä ja leikkautuskampanjoita. Niillä alueilla on huomattu, että löytökissoja ei varsinaisesti enää tulekaan, tai ainakin niitä tulee tosi paljon vähemmän.

Tunnistusmerkintä auttaisi selvittämään, kenelle vastuu kissasta kuuluu. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, ettei tunnistusmerkintäpakkoa oteta lakiin, Pulli kertoo.

Löytökissaa uhkaa nopea lopettaminen

Uuteen lakiin tulisi SEY:n mielestä sisällyttää myös kissojen leikkaaminen.

– Kun löytöeläintaloilta luovutetaan kissoja uuteen kotiin tai vanhallekin kodille, kissoilla pitäisi mielestämme olla pakollisen tunnistusmerkinnän lisäksi mieluiten myös sterilointi. Selkeästi nämä kissat ovat ulkona olleet vapaana, valvomatta, sanoo Kati Pulli.

Kolmas SEY:n ajama asia, joka lakiehdotuksesta ainakin toistaiseksi puuttuu, on kuntien vastuu löytökissojen sijoittamisessa. Tällä hetkellä siitä huolehtivat vapaaehtoiset, eikä yhdistyksiä ole kaikkialla.

Osa vastuusta on siirtymässä vapaaehtoisilta maakunnille.

Nykyisin kunnalla on velvollisuus säilyttää löytöeläintä 15 vuorokautta. Uudessa esityksessä se lyhenisi kymmeneen.

Se ei Pullin mukaan ole välttämättä huono muutos, sillä yleensä eläin haetaan kotiin ensimmäisinä päivinä, jos sitä ylipäätään noudetaan. Muut kissat voitaisiin uuden lain perusteella antaa uuteen kotiin nykyistä nopeammin.

– Mutta jos se tarkoittaa, että ne lopetetaan sen kymmenen vuorokauden jälkeen, niin se on liian lyhyt aika. Kunnilla pitäisi olla myös velvoite, että yritetään etsiä eläimille koti ja tiedottaa aktiivisesti niistä, jotka ovat päätyneet löytöeläintaloille.

Yksi SEY:n keskeisistä tavoitteista laissa näyttää täyttyvän: vastuu löytöeläinten kuljetuksista annetaan maakuntauudistuksen jälkeen maakunnille. Vielä nyt kuljetuksetkin ovat vapaaehtoisten kontolla.

Ruskeankirjava kissa lasin takana. Lasissa kehotus kammata kissa ja puhdistaa sen silmät päivittäin.
Pörröturkki Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa. Anniina Wallius / Yle

Uusikin laki sallisi lehmien kytkemisen

Vanha eläinsuojelulaki on vuodelta 1996. Ihmisten käsitykset eläinten hyvinvoinnista ja asenteet eläintenpitoon ovat muuttuneet, koska tutkimustietoa on tullut todella paljon ja tulee jatkuvasti, Pulli sanoo.

Hänen mukaansa uuden lain lähtökohdat ovat hyvät. Nimeksikin on tulossa on eläinten hyvinvointilaki.

– Sillä pyritään eläinten hyvinvoinnin edistämiseen. Siinä on edistysaskelia, mutta joidenkin rakenteellisten muutosten kanssa on oltu liian niukkoja. Pitäisi olla tarkkana, että konkreettiset pykälät tekevät samaa kuin lain tarkoitus, Pulli sanoo.

Osa eläimistä kokee pitkittynyttä janoa.

Kati Pulli

Ehdottomasti korjattavina asioina Kati Pulli mainitsee luvan kytkeä eläimiä paikalleen pitkiksi ajoiksi sekä juomaveden riittämättömyyden.

– Edelleenkin laki sallisi esimerkiksi lehmien kytkemisen kaulasta tai päästä parteen, ja edelleenkään eläimille ei vaadittaisi juomaveden jatkuvaa saantia. Pelkkä ”riittävä vedensaanti” ei riitä. Osa eläimistä kokee pitkittynyttä janoa.

Tästä linkistä (siirryt toiseen palveluun) voit lukea lisää siitä, mitä SEY uuteen lakiin ajaa. Maa- ja metsätalousministeriön antamaa tietoa lakimuutoksesta on täällä (siirryt toiseen palveluun). Vanha laki löytyy täältä (siirryt toiseen palveluun).

Lue myös

Tuotantoeläinten olot huolestuttivat kyselytunnilla – Ministeri Leppä: Lihantuotannossa mennään aivan liikaa hintavedolla

Vapaaehtoisesti vai pakolla, itseisarvo vai ei – Eläinsuojelulain muutos herättää ristiriitoja