Miialla voi olla jopa seitsemän biologista lasta, mutta hän tuntee niistä vain kaksi: "Ei pidä ajatella, että siellä jossain olisi minun lapsiani"

Muutaman vuoden kuluttua Miia Raikon ovelle saattaa saapua hänen sukusoluistaan alkunsa saanut lapsi. Kahden lapsen äitiä mahdollinen tapaaminen ei jännitä.

Luovutetut sukusolut
Turkulainen Miia Raikko yhdessä lastensa Ruun ja Remun kanssa
Miia Raikon pitävät kiireisenä 9 kuukauden ikäinen Remu, kolmivuotias Ruu sekä koirat Vili ja Jekku.Juha Kivioja / Yle

– Katso Ruu, tästä herneet kiipeävät keppiä pitkin ylös. Muistatko? Sitten ne kasvavat isoiksi, ja sinä voit poimia ja syödä herneet, turkulainen Miia Raikko näyttää kolmivuotiaalle Ruu-tyttärelleen.

Raikko istuu herneiden kasvatuslaatikon reunalla, Ruu sylissä. Jackrusselinterrierit Jekku ja Vili touhuavat apuna. Yhdeksän kuukauden ikäinen Remu-poika nukkuu vieressä vaunuissa. Raikon mies on töissä.

Lasten kanssa kotona viimeiset vuodet viihtynyt Raikko on päässyt seuraamaan herneiden kasvun lisäksi omien lastensa varttumista lähietäisyydeltä. Biologisesti hän saattaa kuitenkin olla saanut alulleen jopa seitsemän lasta.

Turkulainen Miia Raikko yhdessä lapsensa Ruun kanssa
Munasolujen luovuttamisesta maksetaan pieni rahallinen korvaus, mutta se ei motivoinut Miiaa luovuttamaan. Jokaiselta luovutuskerralta Miia sai klinikalta muistoksi myös jotain pientä, esimerkiksi lasisen vadin.Juha Kivioja / Yle

"Ajattelin, että voisin olla avuksi"

Raikko luovutti kymmenisen vuotta sitten munasolujaan niitä häntä kipeämmin tarvitseville. Tuolloin 26-vuotiaan, työssäkäyvän naisen päätöksen taustalla oli kaksi vahinkoraskautta, joiden kohdalla hän oli päätynyt aborttiin.

– Raskaudet saivat alkunsa omasta huolimattomuudestani ja vastuuttomuudestani. Tuntui epäreilulta, että itse olin tullut vahingossa raskaaksi, ja ihmiset, jotka ovat halunneet kovasti lasta, eivät sitä välttämättä saa. Ajattelin, että jos minä voisin olla omilla munasoluillani avuksi.

Noihin aikoihin Raikko myös ajatteli, ettei hän halua omia lapsia. Mieli muuttui vasta, kun hän tapasi nykyisen miehensä.

– Siinäkin mielessä ajattelin, että voisin olla avuksi, kun minulla oli todistetusti toimivat munasolut, eikä itsellä niille käyttöä.

Esimerkiksi vuonna 2015 Suomessa syntyi Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tilastojen (siirryt toiseen palveluun) mukaan 330 luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saanutta lasta. Kaiken kaikkiaan samana vuonna syntyi Tilastokeskuksen tietojen mukaan 55 472 lasta.

Laki velvoittaa pitämään rekisteriä luovuttajista

Raikko luovutti munasolujaan noin vuoden ajanjakson aikana yhteensä viisi kertaa. Se on maksimimäärä luovutuksille, sillä lain mukaan saman ihmisen sukusoluista voi syntyä lapsi viiteen perheeseen.

Suomessa sukusolujen luovutusta säätelee hedelmöityshoitolaki (siirryt toiseen palveluun). Se astui voimaan kymmenen vuotta sitten, vuonna 2007. Lain mukaan lapsella on oikeus saada tietoonsa biologiset vanhempansa, kunhan hän tulee täysi-ikäiseksi.

Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) 60 prosenttia lahjoitetuilla sukusoluilla alkunsa saaneista suomalaislapsista sai tietoonsa, että he olivat saaneet alkunsa lahjasoluista. Nykyään perheitä kannustetaan avoimuuteen asiassa, kerrotaan klinikoilta.

Turkulainen Miia Raikko
Luovuttajalla on oikeus tietää, onko hänen sukusoluillaan tehdyistä hoidoista syntynyt lapsia. Miia Raikko tietää, että hänen sukusoluistaan on alkanut raskauksia, mutta hän ei ole koskaan ottanut selvää, ovatko ne johtaneet lapsen syntymään. Hän ei ole halunnut vaivata asialla päätään.Juha Kivioja / Yle

Luovuttajalla ei ole velvoitteita lasta kohtaan, eikä lapsella oikeuksia esimerkiksi biologisen vanhempansa perintöön. Siitä huolimatta lain voimaantulon jälkeen etenkin spermanluovuttajat hävisivät. Sittemmin lahjoittajamäärät ovat nousseet, ja viime vuonna luovuttajia oli eniten kymmeneen vuoteen: naisia noin 300 ja miehiä noin 100.

Miia Raikko ottaisi täysi-ikäistyneen lapsen mahdollisen yhteydenoton mielellään vastaan. Hän olisi myös valmis tapaamaan, mikäli lapsi sitä haluaisi.

– Onhan se lapselle kivempi, että hän saa selvittää omat sukujuurensa, ja mistä on saanut geenejä. En ymmärrä, mikä ihmisiä lapsen mahdollisessa yhteydenotossa pelottaa, Raikko sanoo.

Onko hän koskaan miettinyt, mitä sanoisi lapselle?

– En ole oikeastaan miettinyt. Se on vieläkin niin pitkän ajan päässä, jos olisi lapsia syntynyt. Eivät sellaiset asiat pyöri mielessä.

Tutkimusten kautta luovuttajaksi

Raikko kertoo, ettei hän ole päivääkään katunut munasolunluovutustaan edes sen jälkeen, kun tapasi aviomiehensä, ja sai kaksi omaa lasta.

– Eihän ne minun lapsiani ole. Vertaan munasolunluovutustani usein siihen, että luovuttaisi toiselle elimen. Olen voinut auttaa toiselle elämän, Miia pohtii.

Turkulainen Miia Raikko yhdessä lastensa Ruun ja Remun kanssa
Miia kertoo, että munasolujen luovutusprosessi oli melko kivuton, vaikka itsensä piikittäminen oli uutta. Minulla ei ole piikkikammoa, hän sanoo.Juha Kivioja / Yle

Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) lähes kaikki suomalaisista vastanneista olivat tyytyväisiä päätökseensä luovuttaa munasolujaan, vaikkakin osa heistä olisi kaivannut enemmän tukea ennen ja jälkeen luovutuksen.

Raikolle varsinainen luovutusprosessi oli melko kivuton, eikä hän kokenut että olisi kaivannut lisää tukea. Raikko otti sen ihmiskokeena, jossa sai lisätietoa omasta kehostaan.

Ennen munasolun luovuttamista jokainen kandidaatti testataan perusteellisesti. He käyvät haastattelussa, jossa selvitetään suvussa kulkevia vakavia perinnöllisiä sairauksia, sekä heidän syynsä sukusolujen luovuttamiselle. Käytännössä vain auttamisenhalu on hyväksyttävä syy luovuttamiselle.

Lisäksi laboratoriokokeissa tutkitaan muun muassa kromosomit sekä sukupuolitaudit. Gynekologisessa tutkimuksessa puolestaan varmistetaan, että luovuttajalle voidaan antaa tarvittavat hormonihoidot sekä tehdä munarakkulapunktio.

Testaamalla luovuttajakandidaatit klinikat varmistuvat siitä, että mahdollisimman moni lahjasoluilla tehty hedelmöityshoito etenee raskauteen ja terveen lapsen syntymään.

"Olen tehnyt oman osani"

Raikko kertoo, että prosessin jälkeen luovuttaminen ei ole enää pyörinyt hänen mielessään. Hän ei esimerkiksi pohdi, mitä mahdollisille lapsille kuuluu. Raikko uskoo, että luovuttaminen ei sovi ihmiselle, joka jäisi asiaan kiinni.

– Olen tehnyt oman osani, kliinisen luovutuksen, enkä ole luonut henkistä suhdetta asiaan. Eivät ne ole minun asioitani, turha vaivata niillä päätään.

– Luovuttajan on hyvä tiedostaa, että hän on vain luovuttaja. Ei pidä ajatella, että siellä jossain olisi minun lapsiani.

Eikö edes silloin, kun toisen lapsen saamista edelsi kaksi keskenmenoa?

– Ei sitä voi tietää, onko luovutuksella ollut vaikutusta myöhempiin raskauksiini. En minä ole sitäkään asiaa jossitellut.

Raikon tytär Ruu on jo rynnännyt poimimaan kukkasia. Remu-vauva nukkuu edelleen vaunuissa. Eilinen päiväristeily on väsyttänyt pojan pahemman kerran. Koirista Jekku on laittanut kuistille pitkäkseen, Vili touhuaa Ruun apuna.

– Tässä on muutakin ajateltavaa, päivät ovat niin täynnä, Raikko virnistää ja suuntaa Ruun seuraksi kukkapenkkiin.