Jippu sekoili uransa pilalle, mutta löysi tasapainon kirkkotyöstä

Laulaja-lauluntekijä Jippu vaihtoi keikkalavat saarnastuoliin. Turun Mikaelinseurakunnan musiikkievankelistana työskennellessään hän kokee olevansa oikealla paikalla elämässä.

Jippu (laulaja)
naislaulaja istuu flyygelin ääressä
Johanna Manu / Yle

TurkuLaulaja-lauluntekijänä tunnetuksi tullut Jippu näyttää yhä poptähdeltä punatuissa huulissaan ja nahkahousuissaan. Jippu ei kuitenkaan kaipaa poptähden elämää, joka vei hänet kaiken menestyksen jälkeen pohjalle.

– Menetin oikeastaan kaiken. Menestys kusahti päähän pahasti nuorena. Sain hirveän nopeasti menestystä ja kunniaa, enkä osannut käsitellä sitä, Jippu kertoo.

Jäljelle jäi vain 55 kiloa ihmistä.

Jippu

Lahjakas laulaja-lauluntekijä oli huipulla, mutta sitten tuli hänen mukaansa suurempia ja lahjakkaampia nimiä. Jippu ei kestänyt kilpailua. Hän lähti pönkittämään heikkoa itsetuntoaan ajautuen huonoon seuraan ja päihteiden pariin.

– Ajauduin huonoihin ihmissuhteisiin, ja lopulta päihteidenkäyttö tuhosi minut, elämäni, mielenterveyteni, ihmisyyteni ja urani. Ihan itse vedin Kankkulan kaivoon kaiken, minkä sain. Jäljelle jäi vain 55 kiloa ihmistä.

Jippu kokee pelastautuneensa uskon avulla. Mielisairaalassa maatessaan hän ei vielä tiennyt sen johtavan niin hyvään elämään, mitä hänellä nykyään on.

– Tiesin, että sinne alas ei ole enää menemistä. Pohja oli löytynyt.

Muutama kirosana ja lukuisia saarnoja

Poptähden ajoilta ovat jääneet näyttävät korut, punatut huulet ja nahkahousut. Ne ovat edelleen osa Jipun ulkoasua, vaikka keikkayleisö on vaihtunut seurakuntalaisiin, pappeihin ja piispoihin. Nykyinen titteli on Mikaelinseurakunnan musiikkievankelista, ja kotikaupungiksi on vaihtunut Turku.

Nimi pysyy kuitenkin yhä Jippuna. Se hän on ollut muutaman kuukauden ikäisestä asti, kun veli humalapäissään häntä siksi kutsui.

Kun tällainen hullu päästetään ääneen, niin siinä on omat riskinsä.

Jippu

– Kun lähden kirkkoon, katson etten ole pukeutunut liian seksikkäästi. Ei siksi etten saisi, vaan että en tahallani viitsi olla tyhmä. Olen kirkon työntekijä, ja mietin miten pitää käyttäytyä. On eri asia, jos luopuisin identiteetistäni.

Jippu saa olla oma itsensä. Hän arvostaa suuresti sitä, että kirkkoherra Jouni Lehikoinen on uskaltanut ottaa hänen kanssaan riskin.

– Seurakunta ja Jouni antoivat minulle hyväksynnän: saan olla sellainen kuin olen. Pidän Jounia rohkeana ja radikaalina. Olen tehnyt kaikkeni hoitaakseni työni kunnialla. Kun tällainen hullu päästetään ääneen, siinä on omat riskinsä.

Jippu on ollutkin äänessä melko tiukoissa paikoissa. Ensimmäinen saarna jännitti enemmän kuin mikään konsertti ikinä. Perään pääsiäisyön saarna ja palmusunnuntain radiojumalanpalvelus. Asiat hän kertoo oppineensa kirjastossa kuulokkeet päässä, äänikirjoja kuunnellen. Ei ihme, että ensimmäiset saarnat jännittivät.

Olen aina ollut yliavoin ja rajaton, ja siksi minulla on välillä vähän rankkaa.

Jippu

– Täysin kouluttamattomana maallikkona, naisena, kolmekymppisenä, entisenä alkoholistina ja rokkarina. Kun muut ovat opiskelleet teologisessa tiedekunnassa, itse olet ryypännyt ja rellestänyt. Sitten sinut korotetaan saarnastuoliin. Kun kerrot Raamatun jakeista, rivissä on pappeja ja piispoja pääsiäisyönä.

Jossain naistenlehdessä Jippua tituleerattiin Suomen ainoaksi kiroilevaksi evankelistaksi. Saarnastuolissa, alttarilla ja ehtoollisella eivät perkeleet lennä, mutta muuten Jippu kiroilee, jos siltä tuntuu. Eivät liperitkään suojele kiroilulta, Jippu paljastaa pappienkin joskus päästelevän ärräpäitä.

– Jos lyön varpaani lujaa kirkonpenkkiin, pystyn hiljaa kuiskaamaan sen ruman sanan. Ei minun tarvitse olla väkisin mikään radikaali ollakseni magee, mutta minussa on paljon asioita, joille haluaisin voida tehdä jotain, mutta en voi mitään. Olen hirveän impulsiivinen.

Jippu toivoo, ettei hän aina olisi niin avoin kaikesta.

– Olisi kiva olla salaperäinen, mystinen, salattu taiteilija. Olen aina ollut yliavoin ja rajaton. Siksi minulla on välillä vähän rankkaa.

Jippu
JippuYle

Oikealla paikalla elämässä

Jippu laulaa virsiä, on mummojen kaveri ja saarnaa. Alallaan hän on pioneeri.

Ajatus musiikkievankelistasta kirkossa oli kirkkoherra Jouni Lehikoisen. Hän kaipasi kirkkoon evankelioivaa työntekijää, joka kohtaisi seurakuntalaiset musiikin ja puheen kautta.

Jippu nauttii uudesta työstään, vaikka se on haastavaa. Hänen ykkösprioriteettinaan on, että voisi tuoda uskoa niille, jotka elävät pimeydessä.

– Ja myös rakentaa tilaa meille, tällaisille sekoboltseille, suomalaisessa luterilaisessa kirkossa.

Tarkoituksena ei ole lähteä saarnaamaan baareihin ja rokkiklubeille. Jipun puolesta kukin saa juoda oluensa rauhassa eikä hän halua pilata sitä hetkeä saarnaamalla.

Elämä on vienyt Jippua Vantaalta Joensuuhun ja moneen muuhun paikkaan sillä välillä. Nyt koti on Turussa.

– Turku ei stimuloi liikaa sekoiluun, kuten Punavuori, Jippu naurahtaa.

– Olen oikealla paikalla elämässäni.