Luodit, miinat ja hukkumiset – Saksojen rajalla kuolleiden määrä selvitettiin pitkässä tutkimuksessa

Nuorin uhri oli puolivuotias poika, joka tukehtui auton tavaratilaan perheen pakoyrityksessä.

Saksa
Musta-puna-keltaiseksi maalattu betonipylväs seisoo ruohikossa. Taivaalla musta pilviä.
Maastossa Hötenslebenissä haalistuva rajapylväs kertoo Saksojen lähes 1 400 kilometrin pituisesta rajasta, jonka yli yrittäminen oli kuolemaksi sadoille. Jens Wolf / EPA

Saksan lähihistorian tutkijoiden vuosia kestänyt työ on päättynyt lukuun 327. Niin monta ihmistä kuoli Itä- ja Länsi-Saksan jakaneen, asein ja miinoin vartioidun rajan vuoksi vuosina 1949–1989, kertoo berliiniläisen Vapaan yliopiston tutkimus (siirryt toiseen palveluun).

Professori Klaus Schroederin ja tohtori Jochen Staadtin johtama tutkimusryhmä etsi viiden vuoden ajan tietoja DDR:n salaisen poliisin Stasin arkistosta, oikeudenkäyntien pöytäkirjoista ja muista viranomaislähteistä. Tietoja saatiin myös muun muassa uhrien omaisia edustavilta järjestöiltä.

Kaikkiaan selvitettiin lähes 1 500 ihmisen kohtalo. Lopulliseen lukuun otettiin vain ne uhrit, joiden kuolemaan rajapolitiikka voitiin osoittaa suoranaiseksi syyksi, tutkijat kertovat. Siksi luku on selvästi pienempi kuin aiemmin esitetyt arviot.

Epäselvyyttä kertomuksissa ja raporteissa aiheutti muun muassa se, ettei miina ollutkaan räjähtänyt ihmisen alla, kuten luultiin, vaan laukaisijoita olivat ruohottuneen rajavyöhykkeen kaniinit. Myös metsästäjien laukauksia luultiin toisinaan rajavartijoiden tulitukseksi.

"Rajapolitiikasta tuli joidenkin sotilaidenkin kohtalo"

DDR:stä Saksan liittotasavaltaan pyrkineet olivat pääasiassa nuoria työläismiehiä. Puolet kuolleista oli 18–25-vuotiaita, ja muistakin valtaosa oli alle 35-vuotiaita. Naisia oli vain hieman yli kymmenesosa.

Osan kuolonuhreista ampuivat rajavartijat ja osa räjähti miinakentällä. Jotkut hukkuivat yrittäessään uida rajajoen yli tai muissa pakoyritykseen liittyneissä onnettomuuksista. Useita sotilaita kuoli vahingonlaukauksista.

Kuolleiden luvussa ovat mukana myös itsemurhat, joita kymmenet rajajoukkojen jäsenet tekivät heille määrättyjen velvollisuuksien vuoksi. Noin 200 tutkitusta itsemurhasta tällaisiksi todettiin 44.

– Monet eivät olleet palveluksessa vapaaehtoisesti. Jotkut murtuivat tehtäviensä vuoksi. DDR:n rajapolitiikasta tuli heidänkin kohtalonsa, sanoo Staadt.

Mustavalkoinen kuva sotilaista nostamassa miehen ruumista piikkilanka-aidan yli.
18-vuotias Peter Fechter ammuttiin kesällä 1962, kun hän pyrki Berliinin muurin yli länteen. Kymmenisen vuotta sitten arkistoista löytyi asiakirja, joka todisti, että muurin vartijoilla oli määräys ampua kaikki pakoa yrittävät. DPA / EPA

Vanhin uhri käveli vahingossa miinakentälle

Kuolleista nuorin oli puolivuotias lapsi, joka tukehtui auton tavaratilaan perheen pakoyrityksen aikana. Hänen vanhempansa jäivät kiinni ja tuomittiin vankeuteen.

Vanhin uhri oli 81-vuotias maanviljelijä, joka käveli vahingossa miinakentälle ja menetti molemmat jalkansa. Kukaan ei uskaltanut mennä apuun, kun hän kuoli hitaasti verenvuotoon, tutkimus kertoo.

Eniten kuolonuhreja, 139, raja vaati Berliinissä. Synkin vuosi oli heti muurin kohoamisen jälkeen. Vuonna 1962 henkensä menetti 22 ihmistä. Vielä vuonna 1989, vain runsaat puoli vuotta ennen muurin murtumista, nuori mies kuoli ja toinen haavoittui vakavasti vartijoiden luodeista.

Schroeder ja Staadt katsovat, että 684-sivuiseksi kirjaksi painettu tutkimus on piste Saksojen rajan uhrien tutkimukselle. Lisätutkimusta sen sijaan tarvitaan Itämeren yli ja DDR:stä muihin sosialistimaihin yrittäneiden kohtaloista, Schroeder sanoo.