The Renegades oli Suomen ensimmäinen massahysteriaa aiheuttanut bändi – Bändin historiikki kertoo ylä- ja alamäet sekä oikoo virheellisiä käsityksiä

The Renegadesin 1960 -luvulla Suomessa saavuttamaa suosiota voi verrata 70-luvun Hurriganesiin ja 80-luvun Dingoon.

musiikki
The Renegades esiintyy musiikkiohjelmassa Uudet tuulet noin vuonna 1964.
Englantilainen The Renegades valloitti 60-luvulla Suomen ja tuli merkittäväksi osaksi maan pop-historiaa.Yle Kuvapalvelu: Matti Ristimäki

Birminghamilaisen The Renegadesin tarina Suomessa alkaa yhdestä keikasta. Bändi villiinnytti yleisönsä Stockmannin tavaratalossa lokakuussa 1964. Siitä alkanut kahden viikon pituiseksi sovittu kiertue venyi kahteen kuukauteen.

Ahkera keikkailu olikin yksi tärkeä tekijä bändin nousussa Suomen omaksi The Beatlesiksi. Bändi kiersi maata ahkerasti Lappia myöten.

– Sitten kun he vetivät sen Cadillacin tökärillä niin tuntui kuin katto olisi jättänyt sirppilinnan ja häipynyt jonnekin kuin pieru Saharaan. Lattia myös notkui uhkaavasti kun kaikki hyppivät tahdissa, muistelee Renegadesin lämppäribändissä The Giddy Patesissa Kemissä alkutalvella 1966 soittanut Pentti ”Tilli” Tiala.

Bändin parin vuoden aikana Suomessa tekemien keikkojen määrää on mahdotonta tietää tarkasti. Esa Kuloniemen tuoreessa "The Renegades luopiotarina" historiikissa esitetään valistunut arvaus kaikkiaan 500 keikasta.

– Tiet olivat sorateitä. Pienet kaupungit näyttivät samoilta. Joka kaupungissa oli vanhan rouvan pitämä matkustajakoti, jota lämmitettiin uuneilla. Väliajalla kakkosbändit soittivat tangoa, muistelee yhtyeen alkuperäisen basistin Ian Malletin veli Keith Mallet.

Keith Mallet oli Suomessa työharjoittelussa vuonna 1964 ja juuri hän sai Leo Heinosen tilaamaan bändin Suomeen.

Ilmassa oli bändille tilaus

Kuloniemi sanoo, että menestys tuli monen tekijän vaikutuksesta.

– Täällä kaivattiin The Beatlesin kaltaista bändiä. Renegades oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Bändillä oli hallussa hyvän beat-yhtyeen elementit. Sillä oli persoonallisuutta, sama instrumentaatio kuin Beatlesilla, pitkät tukat, he tulivat Englannista, he olivat hauskannäköisiä kundeja, heillä oli yhtenäiset esiintymisasut, sanoo Kuloniemi.

Jopa Suomen lievä jälkeenjääneisyys pop-musiikin viimeisimpien tuulien suhteen avitti Renegadesin nousua maamme ykkösbändiksi.

– Heidän musiikissaan oli vielä mukana muualla jo pois jäänyt elementti eli rautalankakitara, joka jälkijättöisessä Suomessa puri vieläkin kuin veitsi voihin, Kuloniemi sanoo.

– Minä ja Denys Gibson olimme Shadows-faneja. Kim Brown piti kitaristi Joe Brownista. Ian Mallet piti bluesista, kuten Ray Charlesista ja Howlin Wolfista. Soundimme oli sekoitus meidän jokaisen musiikkimausta. Tietenkin pidimme kaikki myös rock'n'rollista. Suosikkejamme olivat Jerry Lee Lewis, Little Richard ja Chuck Berry, muistelee bändin rumpali Graham Johnson.

Tunnettu, arvostettu ja jopa kadehdittu show-bändi.

Esa Kuloniemi

Suosiota oli jo ennen Suomea

Esa Kuloniemi kertoo, että perehdyttyään bändin tarinaan hän yllättyi esimerkiksi siitä, miten suosittu bändi oli keskisessä Englannissa jo ennen Suomeen tuloaan.

– Bändi oli erittäin hyvin verkostoitunut Italian vuosina. Ja jo Birminghamissa he tunsivat aikalaisiaan. He olivat siinä scenessä ihan tunnettu, arvostettu ja jopa kadehdittu show-bändi. Se, että Renegades olisi ollut täysin tuntematon kotimaassaan, ei pidä paikkaansa, Kuloniemi sanoo.

Bändin alkuperäisen kokoonpanon ainoa elossa oleva jäsen, rumpali Graham Johnson, muistelee lämmöllä bändin menestystä ennen Suomeen tuloa.

– Olimme aika tunnettuja Birminghamissa, Nottinghamissa, Burtonissa ja koko Keski-Englannin alueella ja Manchesterissa. Manchesterissa tytöt kirkuivat Kimille, Johnson muistelee.

Toki bändin Suomen suosio oli vielä sitten suurempaa.

Renegades-yhtye keikalla Sammatissa.
The Renegades muistetaan myös hurjasta lavashowsta.Yle Kuvapalvelu: Kalle Kultala

Levyjä myytiin muuallakin Euroopassa

Toinen bändiin liittyvä iso virhekäsitys on, että sitä ei olisi tunnettu eikä sen levyjä olisi myyty muualla kuin Suomessa.

– Saksankielisissä maissa ja Italiassa Renegadesin saavuttamiin listasijoituksiin vaadittiin huomattavasti isompia myyntilukuja kuin Suomessa, Kuloniemi kirjoittaa kirjassa.

Kuloniemen mukaan bändi on myös saavuttanut maailmanlaajuista kulttisuosiota, sillä joistain sen levytyksistä on muotoutunut garageklassikoita.

Italiaan ja vielä kerran Suomeen

Suomen jälkeen The Renegades muutti Italiaan ja saavutti listasijoituksia myös siellä. 1970-luvun alussa bändi lopetti toimintansa, mutta laulaja Kim Brown ja Graham Johnson jatkoivat uraansa Italiassa bändissä Kim & The Cadillacs. Sekin saavutti listasuosiota.

80-luvun lopussa Kim & The Cadillacs alkoi olla historiaa. Renegades palasi kuitenkin vielä 90-luvun lopulla Suomeen ja teki maassamme useita kiertueita.

Muistellessaan uraansa Graham Johnson nostaa kohokohdiksi muutaman keikan 60-luvulta.

– Stockmann ja siitä alkanut suosio. Ennen Suomeen tuloa soitimme Manchesterissa Graham Bond Organisationin kanssa ja silloin näin lavalla Ginger Bakerin. Samoihin aikoihin soitimme muutaman kerran myös Spencer Davisin kanssa. Sitten on mainittava San Remon keikka, josta alkoi suosiomme Italiassa, Johnson listaa.

Musiikki on jäänyt elämään

The Renegades on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Suomeen. Aki Kaurismäki on käyttänyt elokuvissaan paljon bändin musiikkia. Topi Sorsakoski & Agents ovat nostaneet Renegadesin biisejä uudelleen listoille ja suomalaisten bändien ohjelmistoon.

Kuloniemen kirjalle on ollut tilaus. Kirjoittaja itse kertoo olleensa liikuttunut siitä, miten positiivisesti kirjan kirjoittamiseen on suhtauduttu ja miten auliisti ja pyyteettömästi apua on annettu.

Renegades rumpali ja faneja.
Liikuttunut Graham Johnson kaipasi historiikin julkistamistilaisuudessa edesmenneitä bändikavereitaan. Uskolliset fanit kukitettiin.Jarno Tiihonen / Yle

Sama tunnelma oli ilmassa Helsingin Tavastialla 30. toukokuuta järjestetyssä kirjan julkistamistilaisuudessa. Paikalla olleelta Graham Johnsonilta jonotettiin nimikirjoituksia koko ilta. Myös joukko jo 60-luvulta bändiä fanittaneita neitosia kukitettiin.

Soittamassa lavalla nähtiin Graham Johnsonin lisäksi muun muassa Hasse Walli ja Tuomari Nurmio. Esa Pulliainen tulkitsi Dave Lindhomin säveltämän instrumentaalin, joka oli tehty Renegadesin laulajan Kim Brownin muistolle.

Kauan kadoksissa ollut kitaristi löytyi

Kim Brown ja alkuperäinen basisti Ian Mallet olivat jo kuolleet kirjaprojektin alkaessa. Kuloniemi ehti kuitenkin saada yhteyden alkuperäiseen soolokitaristiin Denys Gibsoniin ennen kitaristin poismenoa.

Kukaan bändistä ei ollut yhteydessä Gibsoniin hänen vuonna -66 tapahtuneen bändistä eroamisensa jälkeen. Viimeisen kerran Gibson vastasi Kuloniemelle pari päivää ennen kuolemaansa toukokuussa 2016.