Helsingin keskustassa kerjää myös suomalaisia – "Jos kerjääminen lisääntyy, jotain on pahasti vialla"

Köyhyystutkija Virpi Mäkinen pohtii, alkaako hyvinvointivaltion murentuminen näkyä myös valtaväestön kerjäämisenä. Kysyimme suomalaiselta kerjäläiseltä, miksi hän kerjää.

kerjääminen
Huppariin pukeutunut suomalainen kerjäläinen istuu puun alla Helsingin Kampissa. Kerjäläisen edessä on laatikon kansi, jossa on kolikoita ja tyhjä viinapullo, jossa liehuu pieni Suomen lippu. Valkoisessa pahvissa luke: Kotimainen vaihtoehto, Kaljarahaa kiitos. Money for beers TY!
Yksi Haraldin vakiopaikoista on Hiljaisuuden kappelin vieressä Kampissa. Ari Tuhkanen / Yle

Ruskeaan huppariin pukeutunut kolmikymppinen mies istuu lehmuksen alla Kampissa. Hänen jalkojensa juuressa olevan kaljalaatikon päällä kiiltelee kolikoita noin viiden, kuuden euron arvosta.

Laatikon kulmassa on tyhjä viinapullo. Se toimii telineenä tuulessa liehuvalle pienelle Suomen lipulle. Asetelman vieressä pauhaa kaiutin, josta kuuluu stadin slangilla laulettua musiikkia.

Kädessään miehellä on valkoinen pahvinpala. Siinä lukee: ”KOTIMAINEN VAIHTOEHTO. KALJARAHAA KIITOS. Money To Buy Beers, TY!”

Kerjäläinen ei halua oikeaa nimeään julkisuuteen, joten sovimme, että kutsun häntä Haraldiksi.

Rehellisesti voin sanoa, että kaljaraha on vain niksi. Kyllä meilläkin on hätä

Suomalainen kerjäläinen "Harald"

Mies kertoo, että kaljan mainitseminen kerjäiskyltissä on vain keino saada rahaa. Asunto Haraldilla on, mutta sairaseläke ja toimeentulotuki ovat yhteensä vain vähän yli 600 euroa kuussa.

– Rehellisesti voin sanoa, että kaljaraha on vain niksi. Kyllä meilläkin on hätä. Käydään Hurstilla leipäjonossa, kertoo Harald.

”Meillä” Harald tarkoittaa toisia suomalaisia kerjäläisiä, jotka kerjäävät pahvikylteillä kaljarahaa keskustassa. Harald sanoo, että hän tietää ainakin neljä muuta ja uskoo, että määrä on lisääntymässä.

– Kyllä suomalainenkin voi kerjätä. Lähinnä protestoimme sitä, ettei fattarahat riitä elämiseen, sanoo Harald.

”Hurstilla” kerjäläinen tarkoittaa ruoan ja vaatteiden ilmaisjakelua Kalliossa. Siellä Harald käy viikoittain, paitsi nyt kesällä, kun Hursti on kiinni.

Päivätienesti jopa 400 euroa

Harald on istunut kadunkulmissa kerjäämässä kuutisen vuotta. Päivässä hän saa kerjäämällä 5-400 euroa. Anteliaimpia auttajia ovat Haraldin mukaan nuoret aikuiset. Satojen eurojen tienestejä tulee hänen mukaansa festarialueiden ulkopuolelta.

– Ihmiset pitävät jotenkin rehellisempinä kuin muita kerjäläisiä, väittää "kaljarahoja" kerjäävä Harald.

Muutamat ohikulkijat ovat pitäneet Haraldia rasistina, koska pahvissa lukee ”kotimainen vaihtoehto”.

– Joku on käynyt potkimassa Suomen lipun pois, mutta ei muuta häiriötä. Ei siinä muuta kuin lippu pystyyn ja uutta yritystä putkeen, kertoo Harald.

Entä meneekö rahaa kuitenkin myös siihen kyltissä peräänkuulutettuun kaljaan?

– Tänään on tullut niin vähän etten mene kaljalle. Ostan vain tupakkaa ja vähän evästä, sanoo Harald.

Kerjääminen on äärimmäinen vaihtoehto

Vaikka suomalaisia kerjäläisiä on kerjäävän Haraldin mukaan ilmestynyt viimeisten vuosien aikana Helsingin kaduille, köyhyystutkija Virpi Mäkinen Helsingin yliopistosta ei usko, että suomalaisten kerjääminen olisi lisääntymässä. Mäkinen pitää Haraldin kaltaisia yksittäistapauksina.

– Tutkimustietoa asiasta ei ole, mutta olen huomannut kadulle ilmestyneet suomalaiset, kertoo Mäkinen.

Köyhyystutkija Mäkinen pohtii kuitenkin, onko suomalaisten kerjääminen kadulla merkki hyvinvointiyhteiskunnan murentumisesta. Mäkinen muistuttaa, että kadulle kerjäämään lähteminen on aina rohkea, äärimmäinen ja yleensä viimeinen vaihtoehto.

– Jos suomalaisten kerjäläisten määrä lisääntyy, tulee mieleen, että jotain on pahasti vialla. Hyvinvointivaltion syntymisen jälkeen kerjäläisiä ei ole juurikaan ollut, mutta sitä ennen kyllä.

Romanikerjäläiset ovat tehneet kerjäämisestä hyväksytympää

Köyhyystutkija Virpi Mäkinen

Köyhyystutkija Mäkinen epäilee, että suomalaisten kerjäämiseen on vaikuttanut ulkomaalaisten kerjäläisten esimerkki.

– Romanikerjäläiset ovat kerjänneet Helsingissä jo vuosia ja tehneet näin kerjäämisestä hyväksytympää.

Haraldin pilkkijakkaran vieressä olevasta repusta pilkottaa toinenkin pahvikyltti. Kysyn, mitä siinä lukee. Harald sanoo, että se on liikesalaisuus, mutta hän voi sen minulle näyttää. Tässäkin kyltissä lukee jotain rahan keräämisestä kaljaan, mutta myös kitaraan ja sama englanniksi.

– Toimii viikonloppuisin. Pitävät hyvänä huumorina. Kyltit muuttuvat fiiliksen mukaan, naurahtaa Harald ja jatkaa kerjäämistä. Stadin Styget laulaa: "Mä dyykkaan kybällä."