Video: “Ne ovat niin pieniä ja hauraita” – Liito-oravan poikaset Draken ja Hornet veivät eläinhoitajan yöunet

Villieläinhoitaja Hanna Al-Saedi on nukkunut viime viikot vain parin tunnin pätkissä. Uhrautuvasta hoidosta huolimatta kolmen oravan poikueesta yksi menehtyi.

liito-orava
Liito-oravan poikanen lämpöpullon päällä
Eloonjääneistä poikasista pienempi ja ärhäkämpi Draken nakertaa lämpöpullon suojaksi laitettua villasukkaa. Kutittaakohan ikeniä, Hanna Al-Saedi pohtii.Jani Aarnio / Yle

PälkäneDrakenilla on nälkä. Tai sitten sen ikeniä kutittaa. Pieni liito-oravan poikanen jäystää lämpöpullon suojaksi laitettua raidallista villasukkaa pälkäneläisen omakotitalon keittiössä. Ilmassa leijuu imelän hapan tuoksu, joka on sekoitus maidon ja oravan ulosteiden hajua.

Villieläinhoitolaa kotonaan pitävä Hanna Al-Saedi kutsuu harvinaisia hoidokkejaan metsän ilmavoimiksi. On taas aika ruokkia Draken ja Hornet. Al-Saedi on nostanut poikaset esiin Alli-tädin villamyssystä tehdystä pesästä pöydälle heräilemään. Maito lämpiää vieressä vesihauteessa.

Hanna Al-Saedi sai kaksi viikkoa sitten hoidettavakseen kolme liito-oravan poikasta, mutta yksi niistä ei jaksanut. Vinka-nimen saanut pienin poikanen menehtyi maanantaina.

Hanna Al-Saedi keittiössään, pöydällä liito-oravia
Oma maha tahtoo mennä sekaisin kesäisin, kun tätä maitoseosta tarkistaa, Hanna Al-Saedi kertoo.Jani Aarnio / Yle

– Yritin kaikki temput ja konstit, mutta se ei auttanut. Al-Saedi sanoo kasvot surullisina.

Surua ei helpota edes se, että yksi Al-Saedia neuvoneista asiantuntijoista piti erittäin todennäköisenä, että poikasista pienin kuolee.

Kolmikko löytyi rikkoontuneen pesän luota Tampereelta. Ja sinne, samalle reviirille, selvinneet poikaset toivottavasti palaavat – mutta eivät vielä moneen viikkoon.

"Eivät ole suuria näiden eväät"

Hanna Al-Saedi elää syötöstä toiseen. Harvinaisten hoidokkien selviäminen on koko ajan mielessä. Monet tavalliset oravat vapauteen asti kasvattanut konkari on ensimmäistä kertaa tekemisissa liito-oravien kanssa.

– Ei meinannut henki kulkea ollenkaan, kun kuulin millaisia eläimiä saan. Ne ovat niin pieniä ja hauraita.

Varsinkin alussa pelotti.

– Ensimmäistä kertaa eläinhoitourallani olin niin väsynyt, että oksennus nousi kurkkuun. En vaan uskaltanut jättää näitä itsekseen.

Alkuun poikaset saivat maitoa ja hoitoa parin tunnin välein. Emonmaitovastikkeesta, vitamiineista ja maitohappobakteereista tehtyä maitoseosta mahtui pieneen mahaan vain puoli millilitraa. Al-Saedi herätteli poikasia laitamalla maitotipan sormenpäähän ja viemällä sen lähelle nukkuvan nenää.

– Eivät ole suuria näiden eväät, Al-Saedi sanoo.

Nyt, pari viikkoa myöhemmin mahaan mahtuu jopa kolme millilitraa kerrallaan ja hoitoväliä on voinut jo vähän väljentää. Viime yönä Al-Saedi kehuu jo nukkuneensa kolme tuntia putkeen.

Liito-oravat pöydällä
Katso Yle Uutiset Pirkanmaan uutisjuttu liito-oravan poikasista.

Hornet ja Draken painivat ja nahistelevat keittiön pöydällä valkoisen froteepyyhkeen päällä. Pyyhkeen väri auttaa Al-Saedia huomaamaan, pissaavatko oravat. Yhtä tärkeää kuin poikasten ruokkiminen, on varmistaa, että elämänsä kriittisintä aikaa viettävät oravat myös virtsaavat ja ulostavat normaalisti syötyään.

Hanna Al-Saedi merkkaa tarkkaan talteen poikasten ja ruoka-annosten koon. Pikkuiset painoivat tullessaan 24 ja 25 grammaa. Nyt paino on lähes tuplaantunut eli kasvuvauhti on ollut gramman päivässä.

– Tärkeintä on elossapysyminen. Sitten tulee kiinteän ravinnon opettelu, Al-Saedi listaa.

Toisarvoiseksi jää esimerkiksi arvuuttelu oravien sukupuolesta. Ovat mitä ovat, kunhan selviävät. Ja oppivat. Al-Saedi on hakenut lähimetsistä liito-oravan normaalia ravintoa tutkittavaksi: lepän tuoreita kärkiä, pihlajan ja haavan oksia.

– Nämä ovat kovia painimaan. Tämä pienempi on ihan riiviö, vetää hännästä. Ihan mahdoton. Sanon, että niillä on ilmasotaharjoitus menossa.

Tämän Al-Saedi sanoo hymyssä suin, sillä nämä hetket ovat hänen kiitoksensa. Vaivalla hoidetut oravat näyttävät jänteviltä ja voimakkailta.

– Mikään ei pelota, kaikki kiinnostaa, Al-Saedi kuvailee hoidokkejaan.

Voihan papana!

– Siinä on mun kakkakokoelma. Alkuun papanat olivat ihan mitättömän kokoisia, mutta nyt jo riisinjyvän kokoisia, Hanna Al-Saedi esittelee talouspaperin päälle keräämiään jätöksiä.

Liito-oravan papanat ovat muuttuneet suomalaisten puheissa elämää suuremmiksi. Papanalöytö voi estää rakennushankkeen kokonaan tai siirtää vaikkapa raitiotien reittiä, kuten Tampereella kävi hiljattain.

– Naureskelin, että pitäisikö mun panna yksi papana lasin alle ja kehyksiin, lahjoittaa Pälkäneen kunnalle ja kirjoittaa saatteeksi, että riko lasi hätätilanteessa. Siinä estyisi hanke, jos toinenkin.

Liito-oravan poikasen papanoita
Hanna Al-Saedi on kerännyt poikasten papanoita talteen. Ulosteen koon kasvu kertoo myös poikasten kasvusta.Jani Aarnio / Yle

Liito-orava on luokiteltu maailmanlaajuisesti elinvoimaiseksi ja Suomessa silmälläpidettäväksi. Vuonna 2006 Suomessa arvioitiin olevan 143 000 liito-oravanaarasta. Kanta on ollut laskussa ainakin 1940-luvulta asti. Sitä aiemmalta ajalta ei ole tietoa.

Suomen luonnonsuojeluliitosta arvioidaan, että kanta olisi pudonnut viimeisen kymmenen vuoden aikana vajaan kolmanneksen. Hanna Al-Saedi on herännyt lajin suojelun tarpeeseen.

– Yllätyin, miten vähän näitä on. Teemmekö me ihmiset oikeasti niin paljon hallaa, että monet eläimet joutuvat sopeutumaan lähes sukupuuttoon saakka.

Liito-oravan maine harvinaisina ja tiukasti suojeltavina sai Hanna Al-Saedin tarttumaan puhelimeen heti hoitorupeaman alussa.

– Kerroin hädissäni joka paikkaan, mitä mulla on hoidossa. Elyt ja avit ja eläinlääkärit soitin, ja sanoin etten ole mikään asiantuntija. Selvisi, että Ely-keskukseen pitää näistä ilmoittaa. Nyt tietävät.

“Turkki näyttää siltä, kuin se olisi märkä”

Hanna Al-Saedi on pitänyt eläinhoitolaansa Pälkäneellä kymmenen vuotta. Vaikka hänelle tuodaan hoidettavaksi vuosittain noin 120 eläintä, hän antaa kaikille oman nimen. Jokainen otus on hänelle yksilö, kuten nyt maitoa ruiskusta saava Lucky-orava. Nimen antoi poikaselle löytäjä, joka toi Luckyn hoitoon sunnuntaina.

Tavallisia oravia Hanna A-Saedi onkin tottunut hoitamaan.

– Suurin ero on koko, Al-Saedi vertaa nyt hoidossaan olevia Hornetia, Drakenia ja Luckyä.

Vaikka Lucky on Hornetia ja Drakenia nuorempi, se on selvästi kookkaampi ja imaisee jo kuuden millilitran maitoannoksia, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin liito-oravien annokset parhaimmillaan.

Liito-oravan poikanen saa maitoa ruiskusta
Kun Hanna Al-Saedi oikein tuputtaa, saa hän syötettyä kolmannenkin millilitran maitoa pienen liito-oravan mahaan.Jani Aarnio / Yle

Eroa on myös turkiksessa. Drakenin ja Hornetin turkki on tumma ja takkuisen näköinen.

– Turkki näyttää siltä, kuin se olisi märkä. Se on ihan erilainen. Olen hoitanut monenlaisia nisäkkäitä, mutta tällaista turkkia en ole ennen nähnyt.

Sijaisemon puute tekee vapautuksesta haasteellisen

Hanna Al-Saedin tavoite on palauttaa kaikki hoitamansa villieläimet luontoon. Tavalliset oravat hän totuttaa villiin elämään vähitellen ja alkuun tukiruokittuna.

– Tästä alkaa isot mettät moneen suuntaan.

Kunhan poikanen on tottunut kiinteään ravintoon, Al-Saedi siirtää ne ulkotarhaan, jossa ne vahvistavat lihaksiaan kiipeilemällä ja oppivat vähitellen taitoja, kuten oman pesän rakentamisen. Jossain vaiheessa tarhan ovi jätetään auki, ja oravat saavat tutustua lähimetsiin. Ne palaavat alussa yöksi kotipesäänsä, mutta jonakin iltana ne eivät enää palaa.

Hornetin ja Drakenin vapauttaminen täytyy hoitaa toisin. Eikä onnistumisesta ole varmuutta. Hanna Al-Saedi aikoo palauttaa liito-oravat takaisin sille reviirille, josta ne Tampereelta löydettiin. Apua hän uskoo saavansa pariskunnalta, joka oravat alunperin löysikin takapihaltaan.

– Täytyy varmistaa, että niillä on kaikki valmiudet selviytyä. Onneksi minun ei tarvitse opettaa kaikkea. Eilen Draken hyppäsi kolmenkymmenen sentin loikan pöydällä eli kyllä siitä vielä liitäjä tulee.

Liito-oravan poikanen tutustuu kiinteään ravintoon.
Ennen luontoon palautusta poikasilla on paljon opittavaa. Hanna Al-Saedi on hakenut metsästä liito-oravien luontaista ravintoa tutustumista varten. Jani Aarnio / Yle

Hanna Al-Saedi on saanut harvinaisessa kasvatustyössään neuvoja mm. Korkeasaaresta, jossa hoidetaan liito-oravia vuosittain. Yleensä löytöpoikaset palautetaan luontoon viemällä ne sijaisemon hoitoon.

– Nyt on poikkeuksellisen huono pesintävuosi eli emme löytäneet poikuetta, johon nämä poikaset voisi ujuttaa, kertoo luontoharrastaja Jouni Pusa. Hän on ollut mukana Korkeasaaren poikasten sijoittamisessa Kaarinaan, ja ainakin kerran riistakamera todisti siirron onnistuneen.

Jouni Pusa ei uskalla arvioida, miten Draken ja Hornet luonnossa pärjäävät.

– Käsittääkseni Suomessa ei ole juurikaan yritetty vapauttaa liito-oravia luontoon ilman sijaisemon apua. Poikaset kaipaavat emon opastusta. Vaikea sanoa, minkä verran on perimässä valmiina.

Myös oravien sijoitusluvan antaneessa Ely-keskuksessa seurataan mielenkiinnolla, miten poikkeuksellisessa tilanteessa käy. Suunnittelija Tapio Van Ooik kertoo, että poikaset voidaan yrittää palauttaa luontoon, kun niiden paino on 60-70 grammaa.

– Ei ihan samaan puuhun, mutta samalle reviirille voi pesäpöntön laittaa.

Eniten huolta poikasista kantaa Hanna Al-Saedi, kuten muistakin hoidokeistaan.

– Talvisin mietin, miten ne voivat. Löytävätkö suojaa ja ruokaa.

Talveen on vielä aikaa. Mahassa lämmittävä maito alkaa hidastaa oravien touhuilua. Hanna Al-Saedi pakkaa Drakenin ja Hornetin lämpöpullon kanssa takaisin Alli-tädin pipon suojiin. Poikaset ovat varsin hiljaisia. Joskus Al-Saedi on kuullut tyytyväistä yninää. Viime yönä hän kuuli pesästä hiljaista hurinaa. Olisikohan jompikumpi poikaisista nähnyt unta?

– Heippa, hyvää yötä! Parin tunnin päästä taas nähdään.