Koe uusi yle.fi

Asukasyhdistys on työllistänyt satoja pitkäaikaistyöttömiä – tänne kelpaavat kaikki

Kokkolalainen Ykspihlajan asukasyhdistys ja osuuskunta Yxpila ovat jo kymmenen vuoden ajan tarjonneet tekemistä sadoille kuntoutettaville ja vaikeasti työllistettäville. Osa on saanut toiminnan kautta vakituisen työpaikan. Osa rytmin elämään.

työelämä
Osuuskunta Ykspihlajan työnjohtaja.
Juha Kemppainen / Yle

Pikku Moskvan pihalla on lautoja, sohvia, ikkunanpokia, ruokalaatikoita ja koirankoppi. Kahvitauko on juuri päättynyt. Miehiä tulee ja menee.

– Viime kesänä olin "oikeissa töissä", mutta sitten loukkasin jalkani ja nyt olen täällä ja teen mitä pystyn, kertoo aitaa näköesteeksi rakentava sinihaalarinen mies.

Ykspihlajan työläiskaupunginosassa toimii viisi pitkäaikaistyöttömiä työllistävää ryhmää. Niissä työskentelee keskimäärin 40 henkeä, mikä on sosiaalisessa yrityksessä paljon. Osa porukasta on ollut mukana muutaman kuukauden, osa jo kahdeksan vuotta. Työt vaihtelevat pienistä remonttihommista ruoanlaittoon, lumitöihin ja ruohonleikkuuseen.

– Tämä "ranchi" on hyvä esimerkki siitä, että täällä voi pitää kasvimaata, touhuta ruoan jakelun kanssa, maalata ja kunnostaa kaikenlaista, kuten siirrettyjä hevostalleja ja kasvihuoneita. Tähän on syntynyt tavallaan kolme ryhmää. Työväentalolla on vielä mediapaja ja ruokala eli ruokaryhmä. Seuraavaksi pyritään saamaan oma teatteriesitystä valmisteleva ryhmä romaneille, sillä heitä on paljon, Ykspihlajan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Outi Airola kertoo.

Yhteinen kieli

Pitkäaikaistyöttömien työllistäminen alkoi Ykspihlajassa 10 vuotta sitten, kun satama aidattiin ja aitojen sisäpuolelle jäi hyväkuntoisia hirsitaloja. Samaan aikaan kaupunginosassa oli paljon työttömiä ja sosiaalisia ongelmia. Mietittiin, miten yhdistää nämä kaksi asiaa eli saada työttömät töihin ja talot pelastettua.

Meillä ei puhuta urapoluista eikä kehittämissuunnista, vaan meillä puhutaan aivan tavallista arkikieltä.

Outi Airola

Alku oli hankala.

– Meillä oli intoa, mutta ei ammattitaitoa, joten kustannusarviot pettivät. Toisaalta hyvä, että olimme suuria idealisteja, sillä nykyrealismilla homma olisi luultavasti jäänyt tekemättä. Selvisimme kuitenkin ilman konkursseja. Nyt tilanne on ok ja meillä on päiväkoti, josta voi olla ylpeä, Outi Airola hymyilee.

Ykspihlajan päiväkoti.
Juha Kemppainen / Yle

Huviloiden siirrosta alkanut työttömien työllistäminen on muuntunut matkan varrella. Mallia on haettu muun muassa Italiasta ja Englannista. Toiminnassa olennaista on vertaistuki.

– Ohjaajista suurin osa on itse ollut vaikeassa elämäntilanteessa. Meillä ei puhuta urapoluista eikä kehittämissuunnista, vaan meillä puhutaan aivan tavallista arkikieltä. Kaupungin puolelta usein kerrotaan, että meillä on kaikkein hankalimmissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Ymmärretään, mistä lähdetään ja mihin pyritään.

Ykspihlajassa sääntöjä on oikeastaan vain kaksi: käyttäydytään asiallisesti eikä tulla töihin kännissä. Vastineeksi jokainen saa säännöllisen rytmin ja lämpimän ruoan.

– Homma toimii niin, että porukat tulee tänne kahdeksalta aamulla. Sitten on normaalit kahvitunnit ja syödään ennen kuin lähdetään kahdeltatoista pois. Tarjoamme kaikille lämpimän ruoan. Se on ehkä meillä poikkeus muihin verrattuna. Itse olen jotenkin niin yksinkertainen ja vanhanaikainen, että ajattelen, että ihmistä auttaa jo hirveän pitkälle, jos on rytmi elämässä ja lämmintä ruokaa, vertaistukea, seuraa ja kavereita, Outi Airola miettii.

Hissun kissun elämässä eteenpäin

Toiminnan pyörittäminen maksaa asukasyhdistykselle ja Osuuskunta Yxpilalle noin 230 000 euroa vuodessa. Tulot tulevat myydyistä töistä sekä kaupungin ja valtion maksamista korvauksista. Hätätilassa rahaa on saatu tukijoilta.

– Pikkuremontteja, ruohonleikkausta, jätteiden kuskausta, talojen maalaamista, jotka tietenkin pitää tehdä normaalihinnoilla, ettei mennä yrittäjien tontille. Teemme yhdistyksille julisteita, järjestämme illanviettoja, leikkaamme pensasaitoja ja talvella teemme tietysti paljon lumitöitä vanhuksille. Sellaisia aputöitä, Outi Airola luettelee.

Mies kitkee kasvimaata.
Juha Kemppainen / Yle

Muutama on saanut toiminnan kautta vakituisen työpaikan. Osa rytmiä elämään.

– Suomessa tarvitaan välityömarkkinoita. Fakta on se, että kaikki eivät todellakaan päädy vapaille työmarkkinoille eikä se mielestäni se ole tarpeellistakaan. Osalla on jo ikää, osalla erilaisia fyysisiä ja henkisiä vammoja eikä voi ajatellakaan, että he pystyisivät tekemään kahdeksan tunnin työpäivän vapailla markkinoilla. Tässä säästetään yhteiskunnan varoja, kun he eivät ole tukkona esimerkiksi katkolle tai mielenterveyspalveluihin, Airola painottaa.

Ilkka Maunumäki on vetänyt Reiskaryhmää ja Ruoanjakoryhmää kolme vuotta - ja viihtynyt.

– Ei se oikeastaan vaadi kuin vähän pitkää pinnaa välillä. Hyviä kavereita nämä ovat. Moni on tuttu jo aikaisemmin. Pikkuinen kylähän tämä on, sitä tietää melkein jokaisen, joka tässä on. Osaa suhtautua heihin oikein.