Esko Ahon kesätyö: Myydä Turku insinööreille ja saada parturit seuraamaan perässä

Esko Aholla on hallituksen asettama tehtävä länsirannikolla. Toimittaja Satu Miettinen hyppäsi Ahon kyytiin ja selvitti, millaisilla resepteillä entinen pääministeri aikoo saada Suomen taas hyvän kierteeseen.

työelämä
Esko Aho vieraili Turun Meyerin telakalla.
Mika Puska

Tänään Turku, huomenna Budapest, keskiviikkona Pietari, sunnuntaina Nairobi.

Selvitysmiehen kalenteri on täynnä. Esko Ahoa, 63, eivät rutiinit kahlitse. Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri istuu edelleen isoissa pöydissä, muun muassa Venäjän suurimman pankin Sperbankin hallituksessa. Hänellä on monta rautaa tulessa.

– Ehkä liiankin monta, Aho aprikoi ja hyppää neliveto-Audiinsa.

Aho on ristiriitainen tyyppi. Jotkut pitävät häntä yritysten etuja ajavana duunarin vihollisena, toiset taas olisivat nähneet hänet mieluusti dynaamisena presidenttinä "punaisen" Tarja Halosen sijaan.

Mutta presidenttiä hänestä ei tullut, joten lähdemme ajamaan kohti konsultti Ahon uusinta työmaata. Navigaattori näyttää, että Turun Telakkakadulle on matkaa kaksi tuntia kahdeksan minuuttia.

Lääkkeitä Turun tautiin

Lounais-Suomessa tapahtuu juuri nyt kummia. Sinne tarjotaan kultalautasella mahdollisuutta, joka ei saisi Esko Ahon mielestä valua hukkaan.

Teollinen tuotanto tekee paluuta, lähivuosina alueen vientiteollisuuteen syntyy jopa 30 000 työpaikkaa. Uusia on niistä karkeasti puolet, arvioi TE-keskus.

Seuraavan seitsemän vuoden vahvistettu tilauskanta on 17 miljardia euroa. Se on jättipotti.

Vertailun vuoksi, Suomen kaikkien aikojen suurimman metsäteollisuusinvestoinnin, Äänekosken biotuotetehtaan, arvo on 1,2 miljardia.

Aholle miljardit tarkoittavat työtehtävää.

Hallituksen asettaman selvitysmiehen pitäisi saada reseptinsä valmiiksi elokuun kolmannella viikolla, budjettiriiheen mennessä.

Riittääkö työvoima, onko kohtuuhintaisia asuntoja tarpeeksi ja pääsevätkö ihmiset kulkemaan sinne missä töitä on? Teiden, rautateiden ja satamien on soljuttava.

Sellainen on Esko Ahon tehtävä länsirannikolla. Eikä se ole vähäinen, koska samanlaisia positiivisia ongelmia voi olla edessä muuallakin.

Esko Aho vieraili Turun Meyerin telakalla.
Esko Ahon oppaana toimii Meyerin telakan viestintäjohtaja Tapani Mylly. Mika Puska

Nouseeko Suomi-laiva?

Ohitamme Hakaniemen. Palkansaajabunkkereissa Aholla on maine miehenä, joka katsoo asioita elinkeinoelämän näkökulmasta.

Audi matelee. Juutumme ruuhkaan Teollisuuskadulla, Keski-Pasilaan rakennetaan kauppakeskusta, asuntoja ja ajoväyliä uusille helsinkiläisille.

Pääkaupunki kasvaa 20 000 ihmisen vuosivauhdilla, mutta Esko Ahon mielestä väkeä olisi saatava muuttamaan myös Turkuun.

Ruuhkassa on aikaa pohtia, miksi juuri 1990-luvun lama-ajan pääministeri, kiistellyn "työreformin" isä, nimitettiin positiivisen rakennemuutoksen selvitysmieheksi.

Ahon puhelin soi ennen pääsiäistä 2017. Puoluetoveri, elinkeinoministeri Mika Lintilä soitti. Tarkka päivämäärä ei ole jäänyt Aholle mieleen, mutta erään toisen pääsiäisen hän muistaa kristallinkirkkaasti.

Se oli kiirastorstai vuonna 1993.

Tällä kertaa mahdollinen nousu ei kuitenkaan tapahdu kertarysäyksellä, vaan kaava on toisenlainen.

Silloin Aholla oli sormenpäissään samanlainen hytinä kuin nyt. Suomi-laiva irtosi laman pohjalta rytinällä. 39-vuotias pääministeri oli hiihtämässä Saariselällä ja sai puhelun Sirkka Hämäläiseltä Suomen Pankista.

– Markka oli vahvistunut 10 penniä suhteessa dollariin. Kurssinousun taustalla oli iso laivatilaus, jonka silloinen Masa Yardsin telakka oli saanut Abu Dhabista, muistelee Aho.

Tapauksesta on 24 vuotta ja Suomi-laiva on ehkä taas nousemassa telakan pohjalta, jossa se on Ahon mukaan rämpinyt tyhjäkäynnillä pian vuosikymmenen.

Tällä kertaa mahdollinen nousu ei kuitenkaan tapahdu kertarysäyksellä, vaan kaava on toisenlainen. Nyt ei myöskään ole yhtä Nokiaa, joka pelastaisi talouden. Toistaiseksi on olemassa vasta sarja onnellisia tapahtumia, joista voi muodostua positiivinen kierre, Turun tauti.

Hitsaaja lähikuvassa Meyerin telakalla.
Ville Kova opiskelee levyseppähitsaajaksi Meyerin telakalla. Mika Puska

Loppuvuodesta 2016 se alkoi, kun nykyisin telakan omistavalle Meyerille alkoi tippua isoja laivatilauksia. Sitten peruttiin jo ilmoitettu kaivoskoneita valmistavan Sandvikin tehtaan lakkauttaminen.

Keväällä brittiläinen pörssiyhtiö Rolls Royce päätti perustaa Turkuun tuotekehitysyksikön, jossa suunnitellaan ilman kapteenia kulkevia laivoja. Uudessakaupungissa, 75 kilometrin päässä, rakennetaan teitä, koteja ja päiväkoteja Valmet Automotiven uusille työntekijöille.

Tekemisen meininkiä on muuallakin.

Tilastokeskuksen mukaan teollisuuden tilaukset kasvoivat tammi-maaliskuussa yli 15 prosenttia vuoden takaisesta. Kasvu on jatkunut yhtäjaksoisesti viisi kuukautta. Myös BKT nousi alkuvuonna 2,7 prosenttia viime vuoteen verrattuna.

Tilauskirjat täyttyvät, mutta nousuun tarvitaan muitakin kuin hitsareita.

Työpaikkailmoitus Metsästäjä-lehteen

Pääkaupunki ruuhkineen jää taakse. Olemme vihdoin ykköstiellä eli virallisesti E-18:lla.

Tälle tielle pitäisi Ahon mukaan saada muitakin kulkijoita. Muuten Lounais-Suomen orastava nousu voi tyssätä. Selvitysmiehen tärkein tehtävä on saada työpaikat ja työvoima kohtaamaan.

Otetaan esimerkki: Suomessa työttömänä on 6 000 insinööriä ja 3 000 diplomi-insinööriä. Työttömistä insinööreistä joka viides ja diplomi-insinööreistä joka toinen asuu pääkaupunkiseudulla.

Miten heidät saisi muuttamaan Turkuun?

Aho vetäisee hihastaan matkan ensimmäisen anekdootin, kun ajamme Suomen pisimpään moottoritietunneliin Karnaisissa.

Tarina tulee Kainuusta. Siellä kärsittiin lääkäripulasta, kunnes joku keksi laittaa työnhakuilmoituksen Metsästäjä-lehteen. Johan rupesi lääkäreitä tulemaan.

– Luullaan, että kaikki haluavat asua kivenheiton päässä Kolmen Sepän patsaalta. Eivät halua. Upea saaristo voi olla jollekulle hyvä elämä. Nyt vain pitäisi keksiä Turulle oma tarina, joka houkuttelisi kaupunkiin diplomi-insinöörejä, veistelee Aho.

Hallikuvaa Turun Meyerin telakalta.
Tässä hallissa hitsataan suurlohkoja. Mika Puska

Suomen 50 000 työssäkäyvästä diplomi-insinööristä puolet on töissä Uudellamaalla. Varsinais-Suomessa heitä on vain 2 678 mutta Pirkanmaalla 8 671.

Tämä on turkulaisten mielestä huutava vääryys.

Kauppakamarin laskelmien mukaan maakunnassa tarvitaan 200 uutta diplomi-insinööriä joka vuosi. Mutta vaikka toive toteutuisi, Turku saisi sillä vauhdilla Tampereen kiinni vasta neljännesvuosisadassa.

Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen sanoo asian suoraan: koulutuspolitiikka rajoittaa elinkeinopolitiikkaa. Alueella on krooninen teknisen osaamisen vaje. Vähintä mitä valtiovalta voisi tehdä, olisi oma kone- ja materiaalitekniikan di-koulutusohjelma.

Selvitysmies Esko Aho nyökyttelee: asialla on kiire. Mutta miksi juuri diplomi-insinöörit ovat kohtalon kysymys?

Enemmän hyökkääjiä Turkuun  

Maailma automatisoituu, digitalisoituu ja robotisoituu.

Esimerkiksi käy laivanrakennus, joka on nykyisin viimeisteltyä huipputeknologiaa. Ellei telakkateollisuudessa ole riittävästi diplomi-insinöörejä, ei siellä kohta ole tarvetta hitsareillekaan.

Aho vertaa tilannetta jalkapallojoukkueeseen.

– Diplomi-insinöörit tekevät maalit. Ja jos niitä syntyy, töitä saavat myös insinöörit, levysepät ja lopulta myös taksikuskit ja kaupan kassat.

Diplomi-insinöörit ovat hyökkääjiä, me muut keskikenttäpelaajia ja puolustajia. Globaalissa kisassa Suomen valtteja ovat teknologia, tuotekehitys ja yritykset, jotka osaavat niitä hyödyntää.

Esko Aho vieraili Turun Meyerin telakalla.
Meyerin telakalla Turun Pernossa käy päivittäin töissä jopa 4000 ihmistä. Mika Puska

Todellisuudessa pula diplomi-insinööreistä ei ole vain Turun vaan koko Suomen päänsärky. Hakijamäärät alan koulutusohjelmiin ovat romahtaneet.

Vielä neljä vuotta sitten 7 500 nuorta haki di-koulutukseen mutta viime vuonna enää 5 900. Joku yhtälössä mättää, sillä diplomi-insinöörin keskipalkka oli viime vuonna reilusti yli 5 000 euroa kuukaudessa.

Huoli on huomattu myös opetusministeriössä, jossa myönnettiin toukokuussa 20 miljoonan euron lisätalousarvio Lounais-Suomen tekniikan alan koulutukseen. Yhtään kiveä ei haluta jättää kääntämättä. Puhutaan verkostoyliopistosta ja insinöörien muuntokoulutuksesta.

Turkulaisiin yrityksiin kaivataan myös tekniikan alan lopputöitä eli diplomitöitä tekeviä teekkareita. Mutta riittääkö se?

Lisää palvelua, kiitos! 

Pysähdymme kahville Paimioon, keskelle voikukkien reunustamaa viljavaa varsinaissuomalaista maisemaa. Aho tarjoaa kupin kuumaa ja kiikuttaa myöhemmin tarjottimet kiltisti palautustelineeseen, kuten suomalaiseen palvelukulttuuriin kuuluu.

Alamme lähestyä villakoiran ydintä. Palvelualan työpaikkoja.

Ahon mukaan ensimmäisen työllistymisen aallon jälkeen tulee toinen aalto. Silloin syntyy töitä juuri tälläisiin tienvarsikahviloihin, kukkakauppoihin, siivousliikkeisiin. Aho ei kutsu niitä matalapalkkatöiksi, koska niissä piilee mahdollisuus.

– Nyt pitäisi käyttää tilanne hyväksi, että vailla kunnollista koulutusta olevia pudokkaita saataisiin pois niin paljon kuin suinkin, hän sanoo.

Kymmenessä vuodessa tälläisten nuorten määrä on lähes kaksinkertaistunut. 20–24-vuotiaista nuorista miehistä viidennes ei opiskele, ei ole töissä eikä suorita asepalvelustaan. Heidätkin pitäisi Ahon mielestä saada "sossun luukulta" Lounais-Suomeen työnhakuun.

– Kukaan ei voi enää mennä sen taakse, ettei töitä ole.

Nosturi Meyerin telakalla.
Mika Puska

Turussa toinen aalto on jo kehkeytymässä.

Kesäkuun alussa kerrottiin, että rautatieaseman liepeille suunnitellaan Suomen suurinta elämyskeskusta ja jääareenaa. Uusia ruokaravintoloita putkahtelee, ja kaupunkiin myönnetyt rakennuslupaneliöt ovat vuodessa tuplaantuneet.

Sama tapahtuu Ahon mukaan ennen pitkää muuallakin, esimerkiksi Lapin matkailuteollisuudessa.

Hohtavien hankien ja revontulten lisäksi myös valoisat kesäyöt ovat alkaneet kiinnostaa: ulkomaalaisten yöpymiset kasvoivat alkuvuonna yli 15 prosenttia vuoden takaisesta.

Siksi Aho ei ole kehittelemässä lääkkeitään vain Turun tautiin vaan koko Suomelle. Haussa on konsepti, joka voisi toimia silloin, kun vastaavia positiivisia ongelmia ilmaantuu muuallakin.

– On historiallinen mahdollisuus, johon pitää uskaltaa tarttua. Nyt jos koskaan kannattaa muuttaa työn perässä, hän hehkuttaa.

Väite siitä, että muuttamisen vaikeus johtuisi omistusasuntokulttuuristamme on Ahon mielestä tuulesta temmattu. Hänen mukaansa muuttaminen on ihan yhtä hankalaa niille, jotka asuvat omakotitalossa pienellä paikkakunnalla kuin niille, jotka asuvat vuokra-asunnossa pääkaupunkiseudulla.

Syyt ovat korvien välissä, hän väittää.

Sitä paitsi, ovathan suomalaiset muuttaneet aina. Amerikkaan, Ruotsiin, maalta kaupunkiin. Suuret ikäluokat lähtivät työn perään.

Oli mentävä, jos halusi toimeentulon. Miksei siitä voisi tulla taas maan tapa. Mutta onko asia niin yksinkertainen kuin selvitysmies Aho väittää?

Parempaa liksaa hitsarille

Ahon Audi kaartaa telakan portista sisään.

Samaan aikaan levyseppähitsaajakoulutettava Ville Kova vetäisee hanskat käteensä ja maskin naamalleen. Hitsauspillin valo sokaisee.

Selvitysmiehellä ei ole tällä kertaa aikaa jutella Ville Kovan kanssa, koska kahdenkeskiset treffit toimitusjohtaja Jan Meyerin kanssa odottavat.

28-vuotias Kova on käynyt ammattikoulun puuseppälinjan. Takana on sekalaisia hommia muun muassa rakennuksilla ja myyjänä. Puoli vuotta sitten hän jäi työttömäksi ja aloitti kurssin Meyerin telakan laivanrakennusoppilaitoksessa. Toiveissa on vakipaikka levyseppähitsaajana.

Esko Aholle hän lähettää terveisiä: muuttohaluisten työmiesten löytämisessä on yksi este.

Hitsaaja Turun Meyerin telakalla.
Ville Kova lähettää terveisiä selvitysmies Aholle. Mika Puska

– Jos tekijöitä halutaan, pitäisi saada palkat paremmiksi. Silloin nämäkin hommat voisivat alkaa kiinnostaa, sanoo Ville Kova.

Kovalle on puhuttu alustavasti noin 12 euron tuntipalkasta. Kuukausiansioksi laskettuna se tarkoittaisi vajaata kahta tonnia eli suurinpiirtein lähihoitajan peruspalkkaa. Telakan omien työntekijöiden tuntipalkka liikkuu 12-16 eurossa.

Telakalla käy päivittäin töissä 3 000 – 4 000 ihmistä, heistä jopa puolet on töissä alihankkijoilla. Ulkomaalaistaustaisia näistä työntekiijöistä on yli tuhat.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto (AVI) on tutkinut parin vuoden aikana noin 30-40 Meyerillle alihankintaa tekevää yritystä, joista monet ovat ulkomaalaisomistuksessa. Esiin on tullut tapauksia, joissa on maksettu alempaa palkkaa kuin työehtosopimus määrää tai jätetty sunnuntailisiä maksamatta.

Teollisuusliiton johtajan Riku Aallon mukaan alihankkijoiden palkkalistoilla oleville maksetaan usein vähemmän kuin telakan omalle väelle.

– Näyttää siltä, että telakalle on muotoutunut kahdet työmarkkinat. Niillä toisilla työmarkkinoilla työskentelee muun muassa venäläisiä ja ukrainalaisia, sanoo Aalto.

Meyerin viestintäpäällikkö Tapani Mylly ei ota kantaa väitteeseen kaksista työmarkkinoista, mutta mahdollisiin epäkohtiin Meyer puuttuu hänen mukaansa välittömästi. Siihen velvoittaa myös tilaajavastuulaki.

Aho ja työreformi

Tapaaminen toimitusjohtaja Jan Meyerin kanssa on ohi. Esko Aho näprää keltaista kypäräänsä ja asettelee suojalasit silmilleen.

Astumme sisään halliin, jossa hitsataan suurlohkoja. Kitkerä haju tarttuu nenään.

Entinen pääministeri ei ole profiloitunut hitsarin ystävänä. Hänet muistetaan työreformista, jossa olisi haluttu lopettaa työehtosopimusten yleissitovuus ja lisätä paikallista sopimista jo ennen kuin koko sanaa oli keksitty.

Se oli etenkin ammattijärjestö SAK:lle lähes kirosana.

Ahon kaudella toteutettiin myös suuri verouudistus, jossa luovuttiin pääomatulojen progressiivisesta eli portaittaisesta verotuksesta. Pääomatuloja ryhdyttiin verottamaan aiempaa lievemmin, monen mielestä uudistus reväytti tulo- ja varallisuuserot. Rikkaat rikastuivat.

Ei siis ihme, ettei Kannuksen Kennedyltä heru ymmärrystä Ville Kovan ajatuksille.

Esko Aho vieraili Turun Meyerin telakalla.
Esko Aho ja toimitusjohtaja Jan Meyer tapaavat. Mika Puska

– Jos palkat eivät perustu tuottavuuden kasvuun, meidän käy huonosti. On tärkeää pitää kannattavuus sellaisena, että töitä on tarjolla jatkossakin. Kyllä ne palkat sitten nousevat, jos tuottavuus on hyvä, vastaa Aho.

Ahon puheita kannattaa peilata myös työmarkkinatilanteeseen.

Ruotsissa sovittiin alkukeväästä 6,5 prosentin palkankorotuksista. Positiiviset talousuutiset nostavat taatusti palkkavaatimuksia Suomessakin.

Lisäksi EK irtisanoi alkuvuodesta työntekijäkeskusjärjestöjen kanssa solmitut sopimukset, jotka koskivat luottamusmiesten asemaa ja ay-jäsenmaksun perintää.

Sapeleita kalistellaan jo, tulossa voi olla rauhaton työmarkkinasyksy.

Laman lapset säästökohteina

Ahon askelmittari raksuttaa, hänen tavoitteenaan on ottaa päivittäin 10 000 askelta.

Telakan tontin päästä päähän on matkaa yli kaksi kilometriä. Vastaan tulee Jopoja ja sinisiä lastipyöriä. Ruokatunti on päättymässä. Ville Kova ja muut hitsarit valuvat takaisin satama-altaaseen, töihinsä.

Aho ei pääse tänään askeltavoitteeseensa, koska hän joutuu tutustumaan telakkaan aikataulusyistä osin auton kyydistä. Mutta sellainen on hänelle tuttua jo pääministeriajoilta.

Silloin Aho leikkasi yhdeltä ja antoi toiselle. Työttömien armeija kasvoi. Oli kitinää ja nurinaa, sanoo Aho. Säästettiin, muun muassa päivähoidosta ja lastensuojelusta.

Tutkimusten mukaan arvet laman lapsissa näkyvät yhä. 1990-luvulla elettiin tosin markka-aikaa ja kilpailukykyä kohennettiin myös devalvaatiolla.

Nyt Aho myöntää, että se aiheutti kurjistumista.

– Päättäjien oli silloin helppo sanoa, ettei kukaan kärsi, vaikka oikeasti ihmiset köyhtyivät. Kenenkään ei tarvinnut panna nimiä paperiin. Se oli näkymätön käsi, joka teki tulonsiirron kotimarkkinoilta vientiteollisuuteen.

Enää ei ole markkaa, jota devalvoida. Nyt lamasta ollaan pääsemässä ulos, koska maailmantalous ja -kauppa kasvavat.

Laskennallisesti Suomi jätti viimeisimmän taantumansa samana päivänä kuin nykyinen Sipilän hallitus vannoi virkavalansa toukokuun lopussa 2015.

Esko Aho vieraili Turun Meyerin telakalla.
Mika Puska

Autotehtaalla hitsaavat robotit

Taloustieteilijä Mika Maliranta Elinkeinoelämän valtuuskunnasta sanoo, että Suomen kilpailukyky alkaa olla kunnossa, jos palkkakehitys pysyy kurissa. Myönteinen kehitys käynnistyi jo ennen hallituksen toimenpiteitä.

Varsinais-Suomen tulevat 30 000 työpaikkaa vastaavat alle prosenttia koko Suomen työpaikoista ja niistä vain puolet on aidosti uusia. Moni siirtyy työstä työhön, joten nettotyöllisyyskään ei lisäänny yksi yhteen.

Kylmä tosiasia on, että vailla työtä on edelleen 10 prosenttia työikäisistä, satoja tuhansia ihmisiä.

Pelastaako siis länsirannikon ihme Suomen?

Aho tuhahtaa. Ilmeestä näkee, että kysymys on väärä.

Aho kuitenkin tahtoo vilkaista vielä peräpeiliin ja puhua huonosta omastatunnostaan.

– Kun kilpailukyky menee, kukaan ei halua ottaa vastuuta sen korjaamisesta, koska se on tuskallista ja vaikeaa. Pitäisi katsoa peiliin. Ei hyvinvointi ole missään odottamassa, sen eteen pitää tehdä töitä, hän vastaa.

Sen sanottuaan Aho vaihtaa turvakengät kiiltonahkaisiin ja palauttaa kypärän ja suojalasit. Kierros on ohi.

Mutta pian hän on länsirannikolla taas ja kohteena on Uudenkaupungin autotehdas.

Siellä ei ole Ville Kovan kaltaisia levyseppähitsareita palkkavaatimuksineen. Hitsauksen nimittäin hoitavat robotit. Ja samaan suuntaan on menossa koko teollisuus. Jo nyt pitäisi osata katsoa huomiseen.

Aho kuitenkin tahtoo vilkaista vielä peräpeiliin ja puhua huonosta omastatunnostaan.

– Minulla on aikavelkaa lapsille ja lapsenlapsille. Työni on ollut aina tällaista, liikkuvaa.

Eläkkeelle kiireinen mies ei silti haikaile. Ei vielä pitkään aikaan.

Reilu viikko Ahon vierailun jälkeen Meyerin telakan työntekijät järjestivät ulosmarssin. Sen syyksi kerrottiin johtamiskriisi ulkotuotannon levyhallissa. Pääluottamusmies Juha Jormaisen mukaan mielenilmaisu ei liittynyt palkka-asioihin.

_26.6.2017: täsmennetty tarkastusten määrä, joita on tehty Meyerin alihankintayrityksiin vuoden aikana. _

A-studio käsittelee länsirannikon talousihmettä maanantaina 26.6.2017