Analyysi: Sähköttömän miehen elämä kiehtoo monia, mutta harvalla on pokkaa toimia kuin hän

Helsingissä ilman sähköä asuvan Heikki Mäntymaan elämästä kertovaa juttua luettiin vuorokaudessa yli 100 000 kertaa. Kiinnostus saattaa kertoa jotain olennaista ajastamme.

sähkö
Heikki Mäntymaa Helsinki taiteilija asuu ilman sähköä
Heikki Mäntymaa irtisanoi sähkösopimuksensa jo yli 10 vuotta sitten. Valoa saa tarvittaessa led-käyttöisestä myrskylyhdystä, mutta sillekin on tarvetta vain harvoin.Vesa Marttinen / Yle

Heräsin keskiyöllä, kun pikkukivi kopsahti ikkunaan. Hetkeä myöhemmin ääni kuului uudestaan, ja nousin katsomaan, mitä siellä tapahtuu.

Alhaalla illan hämärässä näkyi kaksi hahmoa, jotka tunnistin heti. Kaverini Alex ja Markku olivat menossa kaljalle ja halusivat minut mukaan.

Hieman pöhkö tapahan se oli ottaa yhteyttä, mutta ei ollut oikein muutakaan. Asuin kanadalaisessa pikkukaupungissa iäkkään paikallisen rouvan omakotitalon yläkerrassa. Minulla ei ollut puhelinta, eikä tuollaiseen aikaan tulla ovelle koputtelemaan. On sitä huonommillakin perusteilla joskus heitelty kiviä ikkunoihin.

Tarina tuli mieleen, kun pari viikkoa sitten tapasin Helsingin Hermannissa asuvan Heikki Mäntymaan. Hänelläkään ei ole puhelinta – eikä sähkösopimusta, autoa, jääkaappia tai pankkikorttia. Heikistä kirjoittamani juttu tavoitti vuorokaudessa yli 100 000 silmäparia ja oli juhannusviikon luetuimpia juttuja Ylen verkkosivuilla.

Someähky on aikamme ilmiö

Jutun suosio hieman yllätti, sillä eihän Heikissä periaatteessa ole mitään ihmeellistä. Me muut vain elämme aikaa, jolloin sosiaalinen media, älylaitteet, kissavideot ja Hitler kuulee -meemit keskeyttävät koko ajan ajatteluamme.

Silti – tai ehkä juuri siksi – ihmisiä tuntuu kovasti kiinnostavan, millaista on elää kaiken tämän viestintätulvan ulkopuolella. Heikille se ei ollut juttu eikä mikään: hän pitää itseään niin tavallisena, että ei uskonut elämäntapansa kiinnostavan juuri ketään. Kuinka väärässä hän olikaan!

Elämme aikaa, jolloin sosiaalinen media, älylaitteet, kissavideot ja Hitler kuulee -meemit keskeyttävät koko ajan ajatteluamme.

Someähky on niin vahvasti aikamme ilmiö, että sille on jo vastailmiönsä. Briteissä tehdyn tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) yli 40 prosenttia kansalaisista ajattelee käyttävänsä liikaa nettiä. 15 miljoonaa brittiä on myös pitänyt jonkinlaisen some- tai digipaaston. Vastaavaa tutkimusta ei ole vielä tehty Suomessa.

Sähkömaksuihin menee hermot

Heikin tarinassa kiehtoo myös hänen minimalistiset kulutustottumuksensa. Hän syö pääasiassa parin euron aterioita asukastaloissa eri puolilla kaupunkia.

Hän ei tuhlaa sähköä, aja autoa tai matkusta turhaan. Ympäristön tuhoutuminen ja ihmisten kerskakulutus tuntuvat olevan Heikille raskaita asioita, joihin hänen valintansa osaltaan perustuvat. Aikamme megatrendejä (siirryt toiseen palveluun) nämäkin.

Useampikin juttua kommentoinut lukija kertoi olevansa Heikin tavoin tuohtunut sähkönsiirron korkeista hinnoista.

– Sähkönsiirto on luonnottoman kallista Suomessa. Moni on hermostunut ylisuuriin sähkönsiirtohintoihin, ja mielessä pyörii miten niistä pääsisi eroon, kirjoittaa yksi lukija.

– Siirtomaksut ovat suoranaista ryöstöä, jatkaa toinen.

Asiaan on harvoin tarjolla ratkaisumalleja, sillä sähkönsiirtomaksuja ei voi kilpailuttaa. Heikki Mäntymaa osoitti, että jos on tarpeeksi pokkaa, asiaan löytyy kyllä ratkaisu.

Mökkiläiset tavoittelevat samaa askeettisuutta

Alkukantainen elämäntyyli on monelle meistä myös tavoittelemisen arvoinen tila. Kesämökillä merkittävä osa vapauden tunteesta perustuu siihen, että kaikki pitää tehdä itse ja muu maailma pysyy jossain muualla.

Utopia on täydellinen, kun mukaan lisätään illuusio omavaraisuudesta: kalastus, sienestys ja oma kasvimaa riittävät, minähän en mitään lähikauppoja tarvitse!

Tunne on kieltämättä vapauttava, mutta vain tilapäisesti. Muutaman viikon päästä sitä kaipaa jo kummasti pizzerioiden ja pikaviestimien pariin.

Oletko koskaan miettinyt, paljonko maailmassa on sokeita? Tiesitkö, että hekin käyvät vessassa?

Heikki Mäntymaa

Heikki ei kaipaa, ja ehkä juuri siksi hänen tarinansa on niin kiehtova. Hän onnistuu puolivahingossa todistamaan, että kerrostalossa suurkaupungin keskellä voi elää korpimökkiläisen tavoin.

Eikä se ole edes vaikeaa, eikä se tee hänestä outoa. Lisäksi hän perustelee askeettista elämäntyyliään ja valintojaan niin hyvin, että vastaväitteitä on vaikea keksiä. Näin kävi, kun kysyin, miten hän asioi vessassa, kun asunnossa ei ole sähkövaloa:

– Oletko koskaan miettinyt, paljonko maailmassa on sokeita? Tiesitkö, että hekin käyvät vessassa?

Hidas ja kömpelö viesti voi olla tehokas

Heikki Mäntymaan harjoittamaa kirjeenvaihtoa on helppo moittia hitaaksi ja kömpelöksi viestintämuodoksi. Sitä se myös on, mutta joskus sellaisessa on puolensa.

Kanadassa asuntoni ikkunaan kilahtaneet pikkukivet toimivat sen verran tehokkaasti, että kaljalle oli lähdettävä, vaikka olin ehtinyt jo nukahtaa. Ei oikein kehdannut kieltäytyä, kun toiset näkivät niin suuren vaivan saadakseen huomioni.

Tekstiviestiin olisin todennäköisesti jättänyt vastaamatta.