Papin tyttären puuvarvas on kätevä, kaunis ja lähes 3 000-vuotias

Egyptiläinen varvas on maailman vanhin tunnettu proteesi. Sen tekijä todella osasi asiansa, sanovat tutkijat.

arkeologia
Varvasproteesi kiinnitettynä jalan luihin.
Egyptin museossa Kairossa säilytetty puuvarvas on yhä kiinni omistajansa jalassa. Matjaž Kačičnik / Baselin yliopisto

Egyptistä löytynyt muinainen varvasproteesi on nykyaikaisten tutkimusmenetelmien ansiosta osoittautunut todellisen taitajan tekemäksi. Tutkijoiden mukaan siitä on ollut oikeaa hyötyä korkea-arvoisen papin tyttärelle, joka oli menettänyt ukkovarpaansa.

Puinen proteesi nahkaisine hihnoinen löytyi 16 vuotta sitten rautakautisesta haudasta Sheikh ´Abd el-Qurnasta, läheltä Luxoria. Hautaus on ajoitettu 600–1000-luvuille ennen ajanlaskumme alkua.

Vanhin tunnettu proteesi tätä ennen oli Italiasta noin vuodelta 300 e.a.a. Proteesi ei ollut vain jalkaterä, vaan kokonainen puusta ja pronssista tehty jalka. Siitä on enää vain kopio, sillä Lontoossa säilytetty alkuperäinen proteesi tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa.

Kaunis kynttä myöten

Kansainvälinen tutkijaryhmä on nyt selvittänyt puuvarpaan tarinaa mikroskoopeilla, röntgenillä ja kerroskuvauksella. Ne osoittivat, että varvasta oli soviteltu ja muokattu useita kertoja, jotta se istui omistajansa jalkaan. Proteesi oli yhä paikoillaan, kun hauta ja sen vainaja löydettiin.

Kolminivelisen proteesin tekijän täytyi olla erinomaisesti perillä ihmisen anatomiasta, tutkijat sanovat. Tietämyksestä todistaa etenkin se, miten hyvin varvas liikkui. Myös tukeva kiinnityshihna teki tutkijoihin vaikutuksen.

Kulumajäljet osoittavat, että proteesia oli käytetty.

Käyttökelpoisuuden lisäksi varvas oli tehty mahdollisimman kauniiksi aina kynttä myöten. Kulumisjäljet todistavat, ettei kyseessä silti ollut vain vainajalle ennen hautajaisia tehty kosmeettinen korjaus.

Sellaiset – jalkojen lisäksi muun muassa nenät, korvat ja penikset – olivat Egyptissä tapana, jotta vainaja saattoi aloittaa tuonpuoleisessa normaalin elämän.

Testaajat kehuivat mukavaksi

Brittiläisen Manchesterin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) asiantuntijat kokeilivat aiemmin jäljitelmän toimivuutta kahdella vapaaehtoisella, joilta puuttui ukkovarvas.

He kävelivät kymmenen metriä paljain jaloin ja saman verran sandaaleissa, jollaisia Egyptissä käytettiin kolme tuhatta vuotta sitten. Kokeet tehtiin kahdesti: kerran ilman proteesia ja toisen sen kanssa.

Erikoisvälinein tarkkaillut ja mitatut askellukset osoittivat, että terveeseen jalkaterään verrattuna proteesi antoi lähes 78 prosenttia taipuisuudesta, kun jaloissa olivat sandaalit. Ilman niitä tulos oli huonompi.

Kokeilijoidensa mukaan proteesi tuntui jalassa vallan hyvältä, eikä siitä myöskään näyttänyt syntyvän kudosvaurioita. Ilman proteesia jalkaan sen sijaan kohdistui kävellessä voimakasta painetta.

Arkeologeja porrastetussa vuorenrinteessä.
Sheikh ´Abd el-Qurnan hautausmaa on kaiverrettu vuorenrinteeseen. Matjaž Kačičnik / Beselin yliopisto

Hautakammioista asunnoiksi

Sheikh ´Abd el-Qurnan vuorenrinteeseen hautakappelin alle kaiverrettu kammio löytyi haudanryöstäjien mylläämänään. Kappeli kuului yläluokkaiselle perheelle, jolla oli läheiset välit kuningashuoneeseen.

Vanhin hauta on miltei neljän tuhannen vuoden takaa. Pitkän historiansa aikana hautoja muuteltiin monta kertaa uuteen käyttöön, ja viime vaiheissa niitä käytettiin asuntoina.

Ensimmäisinä niihin muuttivat varhaiset kristityt erakot, ja niissä asuttiin vielä 1900-luvun alussa.

Hautausmaasta laaditaan 3D-mallia

Sveitsiläinen Baselin yliopisto (siirryt toiseen palveluun) on selvittänyt parin vuoden ajan hautausmaan pitkää historiaa useilla eri menetelmillä.

Siten etsitään tietoa rakennustapojen lisäksi muun muassa rakentajien taidoista ja elämästä. Projektista voi lukea lisää englanniksi tästä linkistä (siirryt toiseen palveluun).

Parhaillaan asiantuntijat kehittävät menetelmiä, joilla alueesta ja sitä ympäröivästä maastosta tehdään kolmiulotteinen arkeologinen ja geologinen kartta. Sen perusteella he aikovat laatia simulaation hautausmaan eri vaiheista.