Kysyimme, miten liikenteessä voisi näyttää, jos tuli töpättyä – Tässä voittaja ”Sori vaan” -käsimerkiksi

Käden heilutusta kohti ohimoa pidettiin parhaana eleenä näyttää, että nyt tuli mokattua. Käsimerkki tuskin yleistyy laajasti liikenteessä, sillä vaikeinta on oman virheen myöntäminen.

rattiraivo
Autoilijan käsimerkki.

Yle esitteli kesäkuun alussa neljä ehdokasta ”Sori vaan” –käsimerkiksi. Käsimerkkiehdotuksia olivat valitsemassa Trafin johtava asiantuntija, psykologi Inkeri Parkkari sekä Liikenneturvan tiedottaja Minna Saarinen.

Äänestyksessä annettiin kaikkiaan 6 707 ääntä. Voittajakäsimerkki sai 37,27 prosenttia annetuista äänistä.

Ääniä annettiin vähän jutun lukijamäärän verrattuna. Yleen tulikin palautetta, jonka mukaan kaikki käsimerkit olivat huonoja tai ainakin niitä pitäisi reilusti muuttaa.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin Inkeri Parkkari ei yllättynyt. Jos oman virheen osoittava käsimerkki olisi helppo keksiä, sellainen olisi keksitty jo vuosia sitten. Suurin ongelma ei ole anteeksi pyytäminen vaan oman virheen myöntäminen.

– Sentään jotkut eivät näe itseään keskivertoa parempina kuljettajina, Parkkari naurahtaa.

Autoilijan käsimerkki.

Minä erehdyin, muut töppäävät tahallaan

Moni jutun lukenut jätti palautetta, jonka mukaan ei äänestänyt, koska tällainen käsimerkki ei kuitenkaan yleisty. Osa oli sitä mieltä, että tällainen käsimerkki ei ole tarpeellinen tai ainakaan omaa tarvetta merkille ei ole.

Ei välttämättä olekaan, Trafin Parkkari muistuttaa. Tärkeintä ei ole miettiä miten asioita tehdään vaan miksi niitä tehdään.

– Jokainen voisi tehdä vaikka sellaisen kesätreenin, että mieti muutaman päivän ajoasi, mitä siellä tapahtui ja mitä tilanteita siellä oli? Voisi pohtia, olisiko liikenteessä ollut aihetta näyttää Sori vaan -käsimerkkiä, mitä siitä olisi seurannut ja olisiko se ollut huono juttu?

Liikenteessä asiat eivät jää mieleen, jos kaikki sujuu normaalisti. Sitten kun tulee erimielisyyttä, ajajan huomio kiinnittyy siihen. Liikenteen töppäilyissä tulkinnat ovatkin usein vääriä. Omaa virhettä pidetään erehdyksenä, kun taas muut tekevät kaiken tahallaan.

Hyvä esimerkki on Parkkarin mukaan, että edellä ajava saattaa kokea takana ajavan roikkuvan perässä ja painostavan.

– Se tulkitaan niin, että varsinkin ne ihmiset, jotka näkevät uhkia muualla, näkevät niitä myös liikenteessä, Parkkari sanoo.

Onnettomuuksien tutkijalautakunnassa mukana oleva Inkeri Parkkari tietää, mihin liikenneraivo voi johtaa. Kohteliaisuus ja toisen kunnioitus ei ole keneltäkään pois.

– Se on sama liikenteessä kuin muussakin elämässä, että kykeneekö omassa toiminnassaan näkemään mitään virheitä, sietääkö vastoinkäymisiä, mikä on opittu malli ja mihin se persoona rakentuu. Ihmiset eivät ole täydellisiä.