Very Finnish Problems -sarjan luoja juhannuskolumnissa: Sisukasta sekoilua satoi tai paistoi

Kylmän ja lyhyen kesän huippuhetkellä, juhannuksena, Suomessa asuvat ulkomaalaiset saavat maistiaisen suomalaisesta sisusta, kirjoittaa Joel Willans.

suomalaisuus
Joel Willans
Joel WillansSampsa Pärnänen

Juhannus on Suomen hienoin ja huonoin juhla.

Britanniassa juhannusta eli kesäpäivän seisausta juhlivat ainoastaan henkistyneet hipit, pakanat ja ne, jotka uskovat salaa olevansa metsänkeijuja. Juhlaa pidetään niin kummallisena, että se pääsee joka vuosi uutisiin.

Televisiokamerat seuraavat kukkaiskansaa Stonehengen muinaiselle kivimuodostelmalle, missä keskikesä otetaan vastaan villisti tanssien. Uutisarvoltaan juhannus on pelkkä loppukevennys, samaa sarjaa kuin kissansa puusta pelastanut lapsi. Meille briteille juhannus ei yksinkertaisesti ole iso juttu.

Sama tuntuu pätevän muihinkin ulkomaalaisiin. On aivan tavallista, että tietämätön maahanmuuttaja herää juhannusaaton aamuna ja joutuu paniikkiin huomatessaan koko kaupungin tyhjenneen. Ovatko avaruusolennot kaapanneet yön aikana kaikki muut asukkaat? Eivätpä tietenkään, on vain juhannus.

Olen asunut Suomessa jo kolmanneksen elämästäni, mutta minun on yhä vaikea ymmärtää suomalaisten kollektiivista pakoa metsään.

Älkää käsittäkö väärin. Ajatuksena juhannus on mahtava. Mikään ei voita metsässä hengailua parhaiden kaverien tai perheen kanssa, kun keskiyön aurinko sädehtii järven pinnalla ja kokko kohoaa kohti kirkasta taivasta. Maailma tuntuu harvoin yhtä upealta paikalta.

Vappuna kaikki hyväksyvät, ettei sää vastaa odotuksia. Juhannuksena optimismi nostaa väkisin päätään, ja toiveikas juhlija putoaa korkeammalta

Entä sitten juhlinta, riehakas riemu luonnon helmassa? Alkoholi vaikuttaa tietenkin asiaan, mutta se on vain osasyy. Villiintymisen selittävät kauan odotettu ihana lämpö ja loputon auringonvalo kaukana kaupunkielämän huolista. Juhannuksena suomalainen saa ottaa esi-isiensä tavoin kaiken irti valoisasta vuodenajasta ja nauttia täysin rinnoin.

Täydelliseen kesäjuhlaan tarvitaan kuitenkin välttämättä yhtä asiaa. Aurinkoa.

Suomen kesä saapuu useimmiten myöhässä ja lähtee etuajassa, mutta lyhyen vierailunsa aikana se kosiskelee pohjoista kansaa kuin uusi rakastaja. Suomalaiset jos jotkut ansaitsevat tällaisen kosiskelun – asuvathan he maassa, joka valtaosan vuodesta saa Tolkienin Mordorin tuntumaan houkuttelevalta lomakohteelta.

Onko siis mitään masentavampaa kuin juhlia juhannusta, yhdeksän kuukautta kaivatun vuodenajan keskikohtaa, jos kesän ensimmäinen puolikas on muistuttanut erehdyttävästi marraskuuta?

Jos kesä ei ole alkanut juhannukseen mennessä, mieleen tulee tuskallinen ajatus: puolet on jo mennyt, eikä ole vieläkään ollut tarpeeksi lämmintä edes terassioluelle shortseissa. Ymmärrän, että näillä leveysasteilla on turha haaveilla kolmesta kuukaudesta pelkissä uimahousuissa piña colada -lasi kädessä, mutta eikö Suomi kaikista maailman maista ansaitsisi edes muutaman viikon auringonottokelejä?

Villi juhannusjuhlinta säässä kuin säässä on harvinainen mahdollisuus osoittaa, että suomalainen sisu on kaikkea muuta kuin kuollut ja kuopattu

Sään suhteen juhannus on kuin vappu potenssiin kaksi.

Vappuna kaikki hyväksyvät, ettei sää vastaa odotuksia. Juhannuksena optimismi nostaa väkisin päätään, ja toiveikas juhlija putoaa korkeammalta. Edes hyvä mielikuvitus ja rajaton rakkaus luontoon eivät pelasta tunnelmaa, jos lämpötila on 11 astetta ja vettä tihuttaa. Ikävä kyllä juhannus on harmillisen usein juuri tällainen.

Olen viettänyt arviolta 70 % juhannuksistani säässä, joka sopisi paremmin Tuonelan rannoille kuin aurinkorannikolle.

Onneksi, kuten aina elämässä, myös juhannuksen pilvillä on hopeareunus. Surkea juhannussää antaa meille ulkomaalaisille tilaisuuden nähdä suomalaista sisua aidoimmillaan.

Sisu sai varmasti alkunsa elämästä maassa, jossa lämpötilat vaihtelivat ääripäästä toiseen niin sisällä kuin ulkona ja jossa nälkä ja puute olivat jokapäiväisiä kumppaneita. Tämän päivän Suomessa elämä on niin helppoa ja mukavaa, että sisu tulee harvoin tarpeeseen.

Villi juhannusjuhlinta säässä kuin säässä on harvinainen mahdollisuus osoittaa, että suomalainen sisu on kaikkea muuta kuin kuollut ja kuopattu. Vaikka lunta pyryttäisi taivaan täydeltä eikä aurinko olisi näyttäytynyt kuukausiin, koko Suomen kansa polttaisi silti kokkoa metsässä saunaolut kädessä.

Se jos jokin vaatii sisua. Tämän legendaarisen mutta uhanalaisen ominaisuuden vaaliminen on jo yksin riittävä syy juhlia juhannusta, satoi tai paistoi.

Joel Willans

Kirjoittaja on Helsingissä asuva britti, digitaalisen markkinointitoimisto InkTank Median perustajajäsen, Inktank.fi:n päätoimittaja ja Very Finnish Problems -sarjan luoja, jonka uusin kirja "101 Very Finnish Problems: A Foreigner's Guide to Surviving in Finland", on juuri julkaistu.

Käännös: Anna-Maria Kurkijärvi-Willans. Englanninkielinen versio löytyy täältä.