Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut vaativat kunnon lomia määräaikaisille

Liitto ehdottaa uudistuksia vuosilomalakiin, joka kohtelee tällä hetkellä määräaikaisia ja vakituisia työntekijöitä eri tavalla.

Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Pätkätöiden yleistyessä yksi asia, mikä närkästyttää ja luo epätasa-arvoa, on lomakäytäntö. Määräaikaisten lomat kertyvät hitaammin kuin vakituisten työntekijöiden.

Ongelma koskee monia, sillä määräaikaisia ja osa-aikaisia työntekijöitä oli yhteenlaskettuna Suomessa viime vuonna yli 700 000. Molempien määrät ovat kasvaneet edellisvuodesta.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut vaativat nyt muutosta tilanteeseen.

Määräaikaisille lomapäiviä kertyy vuosilomalain mukaan alle vuoden mittaisessa palvelussuhteessa kaksi päivää kuukaudessa. Vakituisille vastaava lomakertymä on kaksi ja puoli päivää kuukaudessa.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n (YKA) toiminnanjohtaja Simo Pöyhösen mukaan jaottelu alle vuoden ja yli vuoden mittaisiin työ- ja virkasuhteisiin ei ole vuosilomien kertymisen osalta tätä päivää.

Pöyhösen mukaan kaikista palvelussuhteista tulisi kertyä vuosilomaa vähintään 2,5 päivää kuukaudessa. Työpaikkojen vaihtuessa tiuhaan loman pitäminen voi olla hankalaa.

– Ongelma koskee pätkätyöläisten lisäksi myös muita työpaikan vaihtajia, sillä ensimmäinen kesä uudessa työpaikassa voi kulua vailla yhtään lomapäivää, Pöyhönen huomauttaa tiedotteessa.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry penää määräaikaisille työntekijöille samoja oikeuksia taloudellisesti turvatun vuosiloman pitämiseen.

Lääkkeeksi tarjotaan vuosilomapankkia tai reaalista ansaintaa?

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n toiminnanjohtaja Simo Pöyhönen ehdottaa ratkaisuksi ongelmaan vuosilomapankkia. Vuosilomapankin avulla lomapäivät seuraisivat työntekijää työpaikasta toiseen.

YKA ehdottaa myös, että vuosilomien ansaintajärjestelmää uudistettaisiin kohti reaaliaikaista seurantaa.

– Reaaliaikaisessa seurannassa työntekijälle alkaisi kertyä vuosilomaa ensimmäisestä työpäivästä alkaen. Nykyisestä jäykästä ansaintamallista voitaisiin luopua, sanoo Pöyhönen.

Nykyisin lomat ansaitaan huhtikuusta maaliskuuhun olevan lomanmääräytymisvuoden aikana. Lomapäivät voi käyttää usein vasta lomanmääräytymisvuoden päättymistä seuraavalla lomakaudella, joka on pääsääntöisesti 2.5.–30.9.

Joku voisi kysyä, että mihin määräaikaisia työjaksoja tekevä tarvitsee lomaa, koska työttömyysjaksoilla voi ottaa rennosti. Näin ei kuitenkaan missään nimessä ole. Määräaikaisuuksien väliin jäävät vapaajaksot eivät usein tunnu lomalta, koska sillä epävarmuus työn jatkuvuudesta voi aiheuttaa huolia ja uuden työpaikan etsiminen työtä.

Ongelma on levinnyt laajalle

Vaikka Sipilän hallitus on viestittänyt työllisyyden lähteneen nousuun ja hallituksen keinojen pureneen työttömyyteen, osa-aikaisten ja määräaikaisten työllisten osuus on silti kasvanut.

On huomattavaa, että moni tekee osa-aikaista tai määräaikaista työtä vasten tahtoaan. Mikäli näin käy, kyse on tasa-arvoa heikentävästä tekijästä. On toki hyvä muistaa, etteivät kaikki osa-aikaista- tai määräaikaista työtä tekevät tee sitä vastentahtoisesti.

Esimerkiksi nuorille ja opiskelijoille vähäinen sitoutumisen aste työnantajaan sopii hyvin. Sen sijaan ammattiin valmistuvat ja vanhempi väestö kaipaavat enemmän pysyvyyttä työn suhteen. Tilastokeskuksen luvut kertovat epäsäännöllisempää työtä tekevien määrän, mutta ei asenteita työsuhteen muotoa kohtaan.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimus (siirryt toiseen palveluun) kertoo, että vuonna 2016 osa-aikatyötä teki 399 000 henkeä, mikä on 16 prosenttia kaikista työllisistä. Luku on 21 000 enemmän kuin vuonna 2015. Tilastot kertovat, että myös määräaikaisten osuus oli noussut. Heitä oli palkansaajista puolestaan 333 000, mikä on 11 000 henkeä edellisvuotta enemmän.

Tilastot osoittavat, että osa-aikaisten työntekijöiden osuuden lisääntyminen on pidempiaikainen ja itsenäinen trendi, eikä sillä näytä olevan vaikutusta työttömyyden kehitykseen.

Osa-aikaisten määrä on noussut suhteellisen tasaisesti koko 2000-luvun ajan, vaikka samana aikana työttömyyden aste on pysynyt suhteellisen vakaalla tasolla. Työttömyys on karkeasti katsottuna pysynyt Suomessa 2000-luvulla noin 10 prosentin tuntumassa. Vaikka osa-aikaisten nousu on ollut 2000-luvulla selkeä ilmiö, määräaikaisten osuus on pysynyt sen sijaan melko vakaalla tasolla pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.