Mitä tapahtui Suomen suurimman kasvitutkimuspuiston kukille? Upein väriloisto 115 vuoteen

Puistossa eletään sen koko historian värikkäintä kesää.

kasvitiede
Vaaleanpunainen alppiruusupensas
Metsä suojaa Mustilan alppiruusuja ja atsaleoja koviltakin sääoloilta. Juulia Tillaeus / Yle

Väriskaala liukuu haaleasta punaisesta leiskuvaan tulenpunaiseen ja kirkkaankeltaisesta puhtaanvalkoiseen. Atsalea- ja alppiruusupensaat kaartuvat kukkiensa painosta.

Ilmassa leijuu huumaava tuoksu.

Mustilan arboretumin alppiruusulaakso ja atsalearinne kukkivat runsaammin kuin koskaan ennen puulajipuiston 115-vuotisen historian aikana.

Vaaleanoranssi atsaleapensas metsässä.
Atsalea- ja alppiruusupensaiden reunustamat metsäpolut ovat Mustilalle tyypillistä maisemaa.Juulia Tillaeus / Yle

Tavallisesti pensaat aloittavat kukintansa jo vapun tietämillä, mutta tänä vuonna viileät säät viivästyttivät kukinnan alkua. Viileys ei kuitenkaan selitä kukkien suurta määrää. Alkukesällä kukkivat kasvit päättävät jo edellisen kasvukauden aikana, kasvattavatko ne seuraavana vuonna kukkanupun vai jatkavatko ne pelkästään kasvuaan.

– Sitä ei kuitenkaan kovin hyvin tiedetä, millaiset tekijät vaikuttavat kukkien määrään. Varmasti se kaikki lähtee sopivista lämpötilajaksotuksista jo edellisen kesän aikana. Myös sademäärät saattavat vaikuttaa, Arboretum Mustilan toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen toteaa.

Mustilan arboretumin toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen seisoo atsaleapensaan edessä.
Arboretum Mustilan toiminnanjohtaja Jukka Reinikaisen mielestä kansallisarboretumin arvo olisi ansaittu tunnustus.Juha Korhonen / Yle

Viileä sää ei säikäytä jo kukkivia kasveja

Kukkivat alppiruusut ja atsaleat eivät säikähdä kylmää säätä. Kovalla helteellä kukinta-aika jäisi huomattavasti lyhyemmäksi.

– Varsinaista ihanteellista lämpötilaa on vaikea sanoa, mutta viileät kelit ovat loistavia kukinnan keston kannalta. Kasvit eivät kärsi, vaikka lämpötila olisi kymmenen astetta. Viileä keli voi vaikuttaa kukintaan lähinnä siten, jos pölyttäjät eivät halua pörrätä.

Mustilassa alppiruusut ovat metsän suojassa, eivätkä myöhäisetkään hallayöt pääse vahingoittamaan nuppuja. Myöskään kukinnan myöhästymisestä ei ole kasveille haittaa.

Muihin arboretumeihin verrattuina Mustila on toiminnaltaan eri tasolla.

Jukka Reinikainen

Mustilan henkilökunta osasi aavistaa, että tästä vuodesta tulisi epätavallisen runsaskukkainen. Ennustus tehtiin tutkimalla pensaita viime kesän lopulla.

– Tavallaan runsaus kuitenkin vähän yllätti, kun kukat aukesivat ja niiden määrän alkoi hahmottaa. Hyvä kukkavuosi näkyy myös ihmisten pihoissa.

Alppiruusupensaita metsässä.
Mustilaan on sen 115-vuotisen historian aikana istutettu noin kymmenentuhatta alppiruusu- ja atsaleapensasta. Juulia Tillaeus / Yle

Kansallisesti tärkeä puisto

Mustilassa eletään mielenkiintoisia aikoja muutenkin kuin poikkeuksellisen kukkaloiston puolesta. Suomen vanhin puulajipuisto hakee kansallisarboretumin arvoa. Tavoite on sisällytetty Suomi 100 -hankkeen aiheeksi.

Olisi outoa, jos käyttäisimme ainoastaan Suomen luonnosta löytyneitä kasveja.

Jukka Reinikainen

Mustilaa pidetään epävirallisesti Suomen kansallisarboretumina, mutta varsinaista nimitystä ei ole koskaan tehty. Mustilan toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen pitäisi nimitystä hienona eleenä Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Statuksella olisi merkitystä myös toiminnan turvaamisen kannalta.

– Muihin arboretumeihin verrattuina Mustila on toiminnaltaan eri tasolla. Kaikki lähtee jo puiston iästä ja tehdyn istutustoiminnan laajuudesta. Kansallisarboretum olisi ilman muuta Mustila.

Atsaleapensas
Mustilassa on kehitetty useita alppiruusu- ja atsalealajikkeita. Värikirjo on laaja.Juulia Tillaeus / Yle

120 hehtaaria laaja arboretum on koti sadoilletuhansille kasveille. Erilaisia puulajeja on noin 250.

– Vastaaviin mittasuhteisiin on vaikea päästä nykypäivänä. Vaikka tehtäisiin kovasti työtä, pitäisi pystyä odottamaan sata vuotta ennen kuin saavutetaan yhtä näyttävä arboretum. Puut voivat elää tuhatvuotiaksi. Se tuo mukaan dimension, jota ei saavuteta rahalla.

Lisää kasveja Suomeen

Mustilan toiminnan punainen lanka ja pääpaino on Suomen ilmastoon sopivien kasvien etsimisessä. Puiston lajisto kasvaa jatkuvasti. Vuosittain kokeilukasvatukseen otetaan satoja kasvieriä, joista noin puolet jää henkiin.

– Opimme siitä, miten kasvit pärjäävät. Opimme kasvupaikoista kuten maaperästä ja istutuspaikoista, ja mahdollisista ongelmista esimerkiksi paikallisten tuholaisten suhteen. Samalla syntyy fyysinen puisto, joka tarjoaa oppia ja elämyksiä.

Alppiruusupensas männyn juurella.
Kukkivat pensaat tuovat metsään väriä.Juulia Tillaeus / Yle

Kasveja hankitaan Suomen ilmastoa vastaavilta alueilta pohjoiselta pallonpuoliskolta. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan, Japanin ja Venäjän Kaukoidän kasvit sopeutuvat hyvin Suomen oloihin.

– Suomen kasvilajiston laajentaminen on tärkeää, sillä Pohjois-Euroopan kasvilajisto on kauhean köyhä. Olisi outoa, jos kaupungeissamme ja kulttuurimaisemassamme käytettäisiin ainoastaan Suomen luonnosta löytyneitä kasveja. Kaikkialla maailmassa käytetään muualta tuotuja kasveja.

Mustilan seuraava kasvinhakumatka suuntautuu syksyllä Pohjois-Amerikkaan Appalakeille. Jukka Reinikainen odottaa matkan olevan tuottoisa etenkin lehtipuiden ja -pensaiden saralla.

– Pohjois-Amerikassa on todella rikas kasvivalikoima. Siellä on kymmeniä potentiaalisia kasveja, jotka voisivat menestyä Suomessa.

Polku johtaa metsään.
120 hehtaarin arboretumissa on runsaasti erilaisia kasvupaikkoja. Alppiruusut viihtyvät suurten puiden lomassa.Juulia Tillaeus / Yle

Mustila on Suomen ainoa arboretum, jossa on vakituista henkilökuntaa. Se on toiminut tienviitoittajana muille Suomen arboretumeille vuodesta 1902 saakka. Muita pitkään toimineita arboretumeja ovat esimerkiksi 1920-luvun alussa Orivedelle perustettu Hörtsänä ja 1930-luvulla perustettu Tammisto Karjalohjalla. Sekä Hörtsänä että Tammisto ovat yksityisessä omistuksessa.

– Suomen yksityisten arboretumeiden historia ei ole ollut ruusuinen siinä mielessä, että ne ovat päässeet vähän ränsistymään. Sitä ei pystytä korjaamaan edes harventamalla. Pienten arboretumeiden tieteelliset kokeet eivät myöskään ole olleet samalla tavalla merkittäviä kuin Mustilassa, jossa istutustoiminta on dokumentoitu hyvin tarkasti.