yle.fi-etusivu

Diabetes ei enää estä rankkaa urheilua: Jenni Nurminen hiihti ensimmäisessä suomalaisnaisten retkikunnassa yli Grönlannin jäätikön

Naiskolmikon saavutus on kunnioitettava, sillä moni on joutunut jättämään vastaavan leikin kesken tai jopa kuollut matkalle. Asiantuntijalääkärikin nostaa suoritukselle hattua.

Retkeily ja eränkäynti
Marjo Lindberg, Jenni Nurminen ja Jaana Vanhatalo poseeraavat jäätikön reunalla.
Marjo Lindberg, Jenni Nurminen ja Jaana Vanhatalo poseeraavat jäätikön reunalla. Nurminen on peittänyt palaneet poskipäänsä kineesioteipillä.Marjo Lindberg

Palovammat Jenni Nurmisen, 38, poskipäiltä alkavat parantua. Keho palautuu vähitellen hurjasta matkasta, lähes 600 kilometrin hiihdosta yli Grönlannin jäätikön. Kotiinpaluusta on reilu kuukausi aikaa.

– Elimistö on käynyt ylikierroksilla ja vasta nyt, viikkoja hiihdon päättymisen jälkeen jaksan urheilla kovemmin. Jatkuva nälkäkin on hellittänyt, Nurminen sanoo.

Jenni Nurminen
Jenni Nurminen kertoo, että naiskolmikko valmistautui Grönlannin jäätikölle mm. vetämällä hiekalla täytettyä autonrengasta vähintään 100 tuntia.Heli Mansikka / Yle

Tuulentytöt-retkikunta jää historiaan, sillä se on ensimmäinen suomalainen naisretkikunta, joka on ylittänyt Grönlannin mannerjäätikön. Juupajokelaisen Jenni Nurmisen kanssa jäätikkövaellukseen osallistuivat kangasalalainen Marjo Lindberg ja Janakkalassa asuva Jaana Vanhatalo.

Saavutus on kunnioitettava, sillä moni on joutunut jättämään vastaavan leikin kesken. Jäätikkö on myös vaatinut uhreja – vuonna 1997 kaksi suomalaista seikkailijaa kuoli Grönlannissa hypotermiaan.

Tuulentyttöjen haastetta lisäsi se, että Jenni Nurminen sairastaa diabetesta.

Yhden sairaus koko retkikunnan asia

Jenni Nurminen sairastui ykköstyypin diabetekseen 24-vuotiaana. Liikuntaa rakastava Nurminen päätti heti, että urheilua hän ei jätä.

Tasapainottelu liikunnan ja diabeteksen kanssa on kuitenkin vaatinut kärsivällistä opettelua ja oman kehon tuntemista.

– Jos juoksen, insuliinia tarvitaan tavallista vähemmän. Jos taas menen kuntosalille, insuliinia pitää pistää enemmän kuin tavallisesti, Nurminen sanoo.

Pitkät vaellukset ovat oma lukunsa. Aina hyväkään valmistautuminen ei auta.

– Raivareita on vuosien varrella tullut, kun sokerit on olleet siinä mallissa, että suunnitellut reissut eivät ole onnistuneet.

Äärimmäisissä olosuhteissa tehtävällä vaelluksella yhden sairaudesta tulee koko retkikunnan asia. Jäätikkövaelluksella matkakumppanien piti etukäteen hyväksyä se, että Nurmisen diabetes saattaa vaikuttaa kaikkien matkaan.

Karamelliä, keksiä ja kaloreita

Tuulentytöt valmistautuivat matkaan yli kahden vuoden ajan. Naiset mm. harjoittelivat teltan pystytystä lumitykin edessä ja treenasivat ampumista, sillä jääkarhujen varalta jäätikölle otettiin mukaan kaksi kivääriä.

Grönlannissa jokaisella oli taakkana kaksi ahkiota, jotka painoivat lähdössä 85 kiloa. Perusruuan lisäksi mukaan otettiin suolapähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, suolakeksejä ja energiajuomaa. Ahkioita syötiin kilo päivässä keveämmiksi.

Tuulentytöt-retkikunnan punainen teltta jäätiköllä.
Retkikunnan pääsy jäätikölle vaatii ison lupaprosessin. Luvissa määrätään mm. varusteista. Esimerkiksi ruokaa pitää olla varattuna kahdeksi ylimääräiseksi viikoksi.Marjo Lindberg

– Ennen lähtöä ostimme vielä kyläkaupasta 9 kiloa voita, öljyä ja kaikkein rasvaisimmat juustot, Nurminen kertoo.

– Pakkasin mukaan 7,5 kiloa karkkia. Vaikka mieletöntä karkinsyöntiä ei voi suositella kenellekään, jäätiköllä on pakko olla mukana myös helppoa energiaa niiden päivien varalle, jolloin verensokeri laskee liian alas tai on vaikeuksia syödä riittävästi kovan rasituksen takia.

Lääkkeet pidettävä lämpimässä

Naiset kartoittivat Nurmisen sairauteen liittyvät riskitilanteet etukäteen. Matkakumppanit joutuivat osaltaan huolehtimaan lääkkeistä, joiden piti pysyä lämpiminä. Pakkasta oli matkan aikana pahimmillaan yli 20 astetta.

Nurminen itse kantoi insuliineja ja muita hoitotarvikkeita vatsansa päällä, aluspaitaan neulotussa pussissa. Jaana Vanhatalon pussissa kulkivat varainsuliini ja insuliinisokin varalle tarvittava glukagoni-kynä. Marjo Lindberg oli vyöttänyt uumalleen koko ryhmän virtapankit.

– Kantamukset oli vielä peitetty makuualustasta muotoilluilla tuulisuojilla. Sivulta katsottuna näytimme ihan siltä, kuin olisimme raskaina, virtapankkeja kuljettanut Marjo Lindberg nauraa.

Marjo Lindberg ja Jenni Nurminen
Jäätiköllä vietetyn kuukauden jälkeen Suomen kesä tuntuu ylitsevuotavan vehreältä, sanovat Marjo Lindberg (vas) ja Jenni Nurminen.Heli Mansikka / Yle

Diabetes on vaativa matkakaveri

Diabeteksen asiantuntijalääkäri Markku Saraheimo nostaa hattua Nurmisen ja koko naiskolmikon vaellukselle.

– Näin pitkä ja vaativa hiihto on hieno suoritus sekä terveeltä että diabeetikolta, Saraheimo sanoo.

– Raskaassa rasituksessa, jossa kuluu valtavasti energiaa, diabeetikon täytyy seurata elimistöään todella tarkkaan, jotta insuliinin ja sokerin välinen vuoropuhelu pysyy tasapainossa.

Viime vuosina sekä sokerin mittaaminen että hoito ovat kehittyneet niin paljon, että lähes kaikki urheilulajit ovat diabeetikolle mahdollisia. Ykköstyypin diabeetikoita on myös ammattiurheilijoiden joukossa.

– Pääsääntö on, että jos sydän tai nivelet eivät valita, kannattaa tehdä sitä, mikä tuntuu mukavalta, Markku Saraheimo sanoo.

– Parasta on, jos liikunta on säännöllistä. Tällöin on helpompi säätää ruuat ja insuliinit kohdilleen.

Olkavarteen kiinnitetty etäluettava sokeriarvon mittauslaite.
Olkavarteen asetettu anturi mittaa sokeritasoa minuutin välein ja tiedot pystyy lukemaan pyyhkäisemällä lukulaitteella anturin yli. Jenni Nurminen on kiinnittänyt anturin kineesioteipillä, jotta se ei irtoa.Heli Mansikka / Yle

Jenni Nurmisella verensokerin mittaamista arktisissa olosuhteissa helpotti olkavarteen kiinnitetty verensokerimittari, josta arvot pystyy skannaamaan vaatteiden läpi. Nurmiselle itselleenkin oli lopulta yllätys, kuinka hyvin hoidon pystyi jäätikölläkin tekemään.

– Yleensä riitti, että käänsin selän tuuleen ja pistin neulan vaatteiden läpi. Muutamia kertoja satoi kyllä niin paljon alijäähtynyttä vettä, että se tukki piikin jo ennen kuin se ehti iholle, Nurminen kertoo.

Jo noin tunnin kestävä, rasittava liikunta laskee verensokeria sekä liikunnan aikana että vielä useita tunteja liikunnan jälkeen. Pitkään jatkuva rasitus kuitenkin muuttaa tilannetta. Nurmisellakin insuliinin tarve vaihteli rasituksen kestäessä.

– Ensin puolitin perusinsuliinin määrän, mutta reissun edetessä jouduin nostamaan sen määrän uudelleen alkuperäiselle tasolle, Nurminen sanoo.

– Vain pari kertaa reissun aikana sokeriarvoni menivät niin alas, että hiihtoa oli pakko hiljentää.

Dieselin lailla eteenpäin

Retkikunnan suunnitelmana oli hiihtää jäätikön yli 30 päivässä. Lopulta naiset taittoivat matkaa 35 vuorokautta.

Matkan hidastuminen ei johtunut Nurmisen sairaudesta vaan huonoista keleistä. Alkumatkasta naiset joutuivat esimerkiksi odottamaan useamman päivän teltassa myrskyn takia.

Käytännössä ensimmäiset neljä viikkoa matkasta on pääasiassa nousua. Kaikkiaan noustavaa on yli 2 kilometriä, 400 metristä 2,5 kilometriin merenpinnasta mitattuna.

Jäätikköä.
Tuuli, aurinko ja pakkanen olivat koko ajan läsnä, kun retkikunta taittoi huhti-toukokuussa taivalta länsirannikon Kangerlussuaqista määränpäänään itärannikon Isortoq.Marjo Lindberg

Päivässä matkaa taitettiin 7–10 tuntia. Nurmisen matkakumppani, Marjo Lindberg kuvaa retkikunnan menoa vahvaan, mutta hitaasti kiihtyvään moottoriin.

– Puskimme dieselin lailla eteenpäin. Tasaisesti, mutta vauhtia ei ollut mahdollisuutta kiihdyttää, Lindberg sanoo nauraen.

Retkikunnan ykkössääntö oli, että matkakumppaneita ei kyseenalaisteta. Jos jonkun voimat loppuivat, silloin pysähdyttiin ja leiriydyttiin.

Jäätikkö sulaa alta

Koko matkan naiset odottivat, että alkumatkan nousu vaihtuisi rivakaksi laskuksi. Sellaista ei kuitenkaan tullut.

– Kevät oli edennyt, sulamisvedet virtasivat ja lumi muuttui suksien alla sohjoksi. GPS näytti, että alaspäin tullaan, mutta ei se siltä tuntunut ennen kuin parina viimeisenä päivänä, Nurminen sanoo.

Kuumana porottava aurinko kärvensi Nurmisen poskipäät, mutta isompi ongelma oli se, että jäätikön sulaminen katkaisi retkeläisten reitin. Alkuperäiseksi tavoitteeksi asetettu Isortoq jäi saavuttamatta – tosin vain noin kymmenen kilometrin päähän.

– Olihan se valtava pettymys, kun tajusimme, että meillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä hiihtäen perille, Nurminen myöntää.

Helikopterikyydillä tapahtuneesta paluusta huolimatta retkikunnan matka oli menestys: kaikki pääsivät hyväkuntoisina perille, ruoka riitti ja jääkarhustakin retkikunta näki vain jäljet.

Uutta matkaa suunnitellaan jo. Seuraavalla kerralla suuntana on Suomen, Norjan ja Ruotsin Lapissa kulkeva 800 kilometrin mittainen Kalottireitti. Tai sitten Alaska.

– Siellä on vielä isommat karhut!

Jäätikköseikkailusta voit lukea tarkemmin Tuulentytöt-retkikunnan blogista (siirryt toiseen palveluun).

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Syyria

Syyrian oppositio saavutti sovun yhtenäisen delegaation lähettämisestä rauhanneuvotteluihin

Yhdysvallat

New York Times: Tekeekö Trumpin ex-neuvonantaja yhteistyötä Venäjä-tutkinnan johtavan erikoissyyttäjän kanssa?

Mikroblogit

Wolfgang Schäuble linjasi Saksan liittopäivillä: ei valokuvia tai Twitter-viestejä

Ihmiskauppa

Interpol pidätti 40 ihmiskauppiasta Afrikassa