Arabia sen aloitti – suomalainen takapuoli on luottanut kotimaiseen posliiniin jo toistasataa vuotta

Kotimainen wc-istuin on designtuote, jonka valmistuksessa perinteinen materiaali kohtaa uusimman tekniikan.

Wc-kalusteet
Ido-wc-kalusteiden valmistus
Elo-merkkisiä wc-istuimia valmistettiin 1930-luvulla Arabian keramiikkatehtaassa.Creative Commons

Wc-istuinten valmistus liitettiin Arabian keramiikkatehtaan repertuaariin vuosi tehtaan perustamisen jälkeen 1874.

Varsinkin Helsingissä oli kasvava joukko pytyntarvitsijoita. Uusia kerrostaloja rakennettiin vauhdilla ja vesiklosetit niissä olivat itsestäänselvyys. Kiirettä piti siksikin, että tehdas oli vuosikymmenien ajan ainoa pohjoismainen saniteettiposliinin valmistaja.

Väki vaihtui kokonaan jopa kerran vuodessa.

Juhani Ikonen

Vessanpytyt tehdään tänä päivänä täsmälleen samoista raaka-aineista kuin silloinkin, kertoo saniteettikalusteita valmistavan Idon tehtaalla työskentelevä tuotannonsuunnittelija Juhani Ikonen.

– Valmistukseen tarvitaan savea, kaoliinia, maasälpää, kvartsihiekkaa ja vettä. Vain työstämismenetelmät ovat muuttuneet.

Käsi lähikuvassa.
Posliini valmistetaan edelleen savesta, kaoliinista, maasälvästä ja kvartsiheikasta.Yle

Posliinia valmistettiin jo 600-luvulla Kiinassa. Tieto siitä ei kuitenkaan kulkeutunut Eurooppaan asti. Eurooppalaiset joutuivatkin keksimään posliinin uudelleen. Saksalainen alkemisti Johann Böttger kehitti toimivan posliinireseptin vuonna 1708 ja johti sen jälkeen Meissenin posliinitehtaita.

Tammisaareen kaivattiin pöntöntekijöitä

Saniteettikalusteiden valmistus siirtyi pois Arabian tehtailta Helsingistä 1960-luvun lopulla. Arabian tuolloin omistanut Wärtsilä perusti uuden suuren tehtaan Tammisaareen. Sinne raaka-aineet kulkivat niin merta kuin raiteitakin pitkin.

Robotti ei vaadi lepotaukoja.

Matts Lundström

Vessatehtaalla riitti pyttyjä poltettavaksi. Suomessa oli käynnissä valtava rakennemuutos. Maaltamuuttajille nousi lähiöasuntoja ja idänkauppakin veti. Tehtaalla oli siis työtä tarjolla, mutta niin oli muuallakin. Työväkeä sai metsästää kissojen ja koirien avulla.

– Olen itse tullut Tammisaaren tehtaalle töihin 80-luvulla. Silloin kerrottiin juttuja työvoimapulasta, Juhani Ikonen kertoo.

– Tehdas aloitti 1969 ja vielä 70-luvun puolella työväen vaihtuvuus oli todella suurta. Väki vaihtui kokonaan jopa kerran vuodessa, enemmänkin.

Idon tehtaiden polttouunit
Wärtsilä rakensi saniteettiposliinitehtaan Tammisaareen 1969.Creative Commons

Maaltamuuton tieltä purettiin paljon vanhaa. Puutalokortteleiden mukana jyrättiin ulkohuussit ja kivitaloista remontoitiin vanhat, narusta vedettävät vesiklosetit, joissa vesisäiliö oli pöntöstä irrallaan. Usein vessa on tila, joka remontoidaan niissäkin rakennuksissa, joissa muutoin vaalitaan valmistusajan henkeä.

Vanhoja vessoja on säilynyt muutamissa arvorakennuksissa, kuten vaikkapa Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä. Rakennus oli ennen Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenin kotitalo. Museotalon vessa vaikuttaa miniatyyri-ihmiselle tehdyltä.

– Ihmisten keskipituus kasvaa pikkuhiljaa. Meilläkin istuinkorkeutta on nostettu mallisto mallistolta, sanoo Idon markkinointikoordinaattori Hanne Koveshnikov.

Vessat ovat osa ihmisten arkipäivää ja siten myös historiaa. Maailmalla ja meilläkin on entisöity muun muassa näyttäviä ulkohuusseja (siirryt toiseen palveluun).

Esimerkiksi Träskändan kartanon keisarillinen käymälä (siirryt toiseen palveluun) on korjattu ulkoapäin entiseen asuun. Sisätiloissa käytetyt silkkitapetit ovat aikojen saatossa tuhoutuneet.

Posliinin valmistus on robottien käsissä

Idon tehtaalla Tammisaaressa on kuumaa ja kosteaa. Vastavalettu kermamiikkapytty on pehmeä. Kosteus estää esineiden halkeamisen. Ennen lasitusta pöntöt hiotaan ja viimeistellään. Nämäkin työvaiheet tekevät tänä päivänä robotit.

Vessanpönttöjen valmistusta Idon tehtaalla.
Robotit tekevät raskaimmat työt IDO/Geberit Oyn saniteettiposliinitehtaalla.Yle

Niitä on tehtaalla kaikkialla. Robotti on hidas ja hellä, kun sitä vaaditaan ja pelottavan nopea silloin, kun aikaa ei ole hukattavaksi. Sama robotti nostaa pytyt muotista hitaasti ja varoen. Ja siirtyy sitten salamana seuraavan luo.

– Robotti ei vaadi lepotaukoja, mitä nyt jouluna joskus huilataan. Tällä hetkellä töitä tehdään 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa, sanoo tehtaanjohtaja Matts Lundström.

– Jo 70-luvun loppupuolella täällä oli käytössä lasitusrobotteja. Valimopuolella otettiin robotit käyttöön 90-luvun loppupuolella ja nyt niitä käytetään jopa kuljetuksissa.

Tehtaalla surraavat automaattitrukit. Pitkälti niiden ja muun robotiikan ansiota on, että saniteettiposliinia ylipäänsä kannattaa valmistaa Suomessa.

– Se oli viisas ja hyvä päätös ja piti meidät kisassa mukana.

Arabia-kalusteet vaihtuivat Ido-merkkisiksi vuonna 1992. Yrityskauppojen jälkeen Ido on nyt osa sveitsiläistä Geberit-konsernia.

Pytty, pönttö, valtaistuin

Vanhoissa mainoskuvissa 1970-luvulta komeilee wc-pönttöjä kaikissa sateenkaaren väreissä. Tänä päivänä harva halajaa vessaansa sinapinkeltaista, sanoo Hanne Koveshnikov Idolta.

– On varmaan niitäkin ihmisiä, jotka haluaisivat värejä, mutta heitä on niin vähän, että sellaisten mallistojen tuottaminen ei kannata.

– Kylpyhuoneisiin halutaan pääasiassa ajattomia ratkaisuja, eivätkä värit kiintokalusteissa senkään vuoksi houkuttele.

pyty 70-luvulta
Värit olivat muotia wc-kalusteissa 1970-luvulla.Creative Commons

Siispä valkoista ja pelkistettyä. Sama trendi läpäisee koko Suomen ja myös muut Pohjoismaat. Idolle wc-istuimia ja muita kalusteita ovat muotoilleet muun muassa tuolisuunnittelijana tunnettu Pasi Pänkäläinen sekä huonekalu- ja sisustussuunnittelija Kaarle Holmberg. Suunnittelijalta vaaditaan tuotannon tuntemusta.

– Kun suunnittelijaa valitaan on tärkeää se, että hänellä on ymmärrystä tämän tyyppisen ison keraamisen tuotteen tuottamisesta. Lisäksi olisi hyvä olla jonkinlainen käsitys siitä, mitä tuotantotekniikka on, mitä se sallii ja mahdollistaa, Koveshnikov sanoo.

Ihmisillä on se mielikuva, että kaikki on kaikki tuotanto on siirtynyt Suomesta ulkomaille.

Hanne Koveshnikov

Samoin kuin missä tahansa päivittäin käytettävässä esineessä myös wc-kalusteessa tuotteen toimivuus on yhtä tärkeää kuin sen ulkonäkö. Saniteettikalusteiden pitää olla helposti puhdistettavia ja toimivuudeltaan luotettavia.

Wc-istuinten tarve ei lakkaa

Idon brändiä kiillottavat tuotannon pitkä historia ja juuret Arabian keramiikkatehtaalla. Astianvalmistus Arabian tehtaalla loppui vuonna 2016. Tuotanto siirtyi Thaimaahan.

Saniteettiposliinin kohdalla olisi hyvinkin voinut käydä samoin. Se, että kalusteet valmistetaan yhä Suomessa herättää markkinointikoordinaattori Koveshnikovin mukaan ihmetystä.

– Meille on usein yllätys se, että se on niin monelle yllätys. Ihmisillä on se mielikuva, että kaikki on kaikki tuotanto on siirtynyt Suomesta ulkomaille.

Tehtaalla suhtaudutaan valoisasti myös tulevaan. Suomessa rakennetaan ja remontoidaan paljon. Polttouuni pysynee kuumana vielä pitkään.

– Ihmiset tarvitsevat wc-istuimia joka päivä. Nämä on myös aika painavia esineitä, joita ei kannata hakea kovin kaukaa, tehtaanjohtaja Matts Lundström summaa.

Vessanpönttöjä Idon tehtaalla.
Tuotannonsuunnittelija Juhani Ikonen on työskennellyt Tammisaaren saniteettiposliinitehtaalla jo yli 30 vuotta.Yle

Robottitrukki kuljettaa jälleen satsin valmiita lavuaareja odottamaan pakkausta.

Tuotannonsuunnittelija Juhani Ikonen silmäilee tuotteita haukankatseella. Laadunvalvontaan, pakkaamiseen ja tietysti robottien ohjelmointiin ja huoltoon tarvitaan yhä ihmistä. Väkeä tehtaalle ei kuitenkaan enää tarvitse haalia, kuten alkuvuosina. Työ vessatehtaalla oli arvostettua jo 80-luvulla, vaikka Ikosen ystävät asialle jaksoivatkin hihitellä.

– Kyllä he suhtautuivat enemmän hilpeästi ja osaaottavasti kuin kannustavasti, Ikonen nauraa.