“Lapset luulivat lähtevänsä Lappiin lomalle” – Isä kaappasi Suomesta ulkomaille, kuten käy joka vuosi lukuisille lapsille

Atte ja Iina pääsivät lopulta palaamaan isänsä kotimaasta Afrikasta. Lapsia kaapattiin Suomesta viime vuonna selvästi aiempia vuosia enemmän.

lapsikaappaukset
Kuvituskuva.
Laura ja lapset olivat juuri ehtineet muuttaa uuteen kotiinsa Etelä-Suomessa, kun lapset kaapattiin. Derrick Frilund / Yle

Lyhyt lomamatka Lappiin. Niin luulivat Atte, 9, ja Iina, 7, noustessaan isänsä kanssa autoon.

Koulu alkaisi seuraavalla viikolla. Lapset luulivat että isä, Jaafar, halusi näyttää heille paikan, johon liittyi muistoja vanhempien seurusteluajoilta.

Lasten vierailuja isän luona oli juuri alettu pidentää, mutta huoltajuus oli viisi vuotta jatkuneen kiistelyn jälkeen yhä äidillä.

Lapset lähtivät isänsä luo mielellään.

Sitä he eivät arvanneet, että lapsilla oli jo tuolloin uusi elämä järjesteltynä Afrikassa.

Viimeisessä puhelussaan äidilleen ennen matkaa Iina kuitenkin itki. Tällä kertaa äiti ei saanut lohdutettua itkua pois. Oli keskiviikko 8. elokuuta 2012. Kenties Iinalla oli aavistus siitä, että kyse oli muustakin kuin lomasta.

Kahden päivän päästä, perjantaina, Laura lähti käymään lasten isän asunnolla. Verhot olivat kiinni. Lasten ääniä ei kuulunut. Näiden oli määrä palata äidille sunnuntaina.

Laura alkoi aavistella pahinta: Jaafar on ehkä kaapannut lapset.

Sitä Laura, Atte tai Iina eivät vielä arvanneet, että lapsilla oli jo tuolloin uusi elämä järjesteltynä Afrikassa, viiden vuoden valmistelun tuloksena. Laura kävi poliisiasemalla ja sai kuulla, että mitään ei ole tehtävissä. Tapaaminen on vielä sovituissa aikarajoissa, poliisista sanottiin.

Isä teetti afrikkalaiset passit

Jaafarin, Aten ja Iinan tie vei autolla Etelä-Suomesta Lappiin, missä isä kertoi heidän ohittaneen vahingossa oikean risteyksen.

Seuraavaksi lapset saivat kuulla seurueen myöhästyneen laivasta. Matka jatkui Tanskan kautta Ranskaan. Etelä-Euroopassa Jaafar kertoi lapsille heidän eksyneen niin kauas, että he eivät enää ehtisi tapaamisaikana Suomeen.

Jaafarilla oli lapsille afrikkalaiset passit, jotka hän oli saanut hankittua Lauran tietämättä. Lasten suomalaisia passeja Laura ei ollut ikinä suostunut luovuttamaan Jaafarille.

Kahta tuntia ennen sovittua tapaamisaikaa Jaafar soitti Lauralle. Kolmikko oli jo Jaafarin kotimaassa Afrikassa. Mies koki olevansa turvassa, ja Atte ja Iina saivat puhua äitinsä kanssa.

– Heille isä oli sanonut, että äiti saa tulla hakemaan heidät sieltä. Se ei ollut niin, Laura toteaa nyt.

Laura teki heti rikosilmoituksen ja keskusrikospoliisi kansainvälisen katoamisilmoituksen.

Aten ja Iinan perhe on yksi niistä perheistä, joiden lapsi tai lapsia on ollut kaapattuna Suomesta ulkomaille viimeisen vuosikymmenen aikana.

Keskimäärin tässä tilanteessa on elänyt vuosittain 29 perhettä vuosina 2007-2016. Ulkomailta Suomeen on ollut kaapattuna samalla aikavälillä keskimäärin 10 perheen lapsia vuosittain.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Toisinaan katoamisilmoitus saadaan voimaan niin nopeasti, että lapsi saadaan palautettua kotiin esimerkiksi lentokentältä tai laivalta.

Eräässä tapauksessa vanhempi kiersi maailmaa vuosikausia kaapatun lapsen kanssa, kunnes lapsesta tehtiin katoamisilmoitus. Kun he yrittivät uuteen maahan, viranomaiset ottivat lapsen haltuun ja pidättivät isän.

Aten ja Iinan tapauksessa katoamisilmoituskaan ei ehkä olisi auttanut, sillä he matkustivat isän antamilla uusilla nimillä ja passeilla.

Lapsia kaapataan erityisesti kesällä

Aivan kuin Atte ja Iina, tänäkin kesänä moni lapsi lähtee käymään vanhemman tai vanhempien kotimaassa. Ja aivan kuten he, moni muukin jää palaamatta lomalta. Lapsikaappausten määrä Suomesta on kasvussa.

Aten neljäs ja Iinan toinen luokka piti alkaa kahden päivän päästä Afrikkaan saapumisesta. He eivät tienneet, että kaverit odottaisivat heitä turhaan koko lukuvuoden 2012–2013.

Kaapatut Lapset ry saa eniten ahdistuneita yhteydenottoja aivan kesän kynnyksellä sekä uudelleen koulujen alkaessa. Yhdistys tukee ja neuvoo kaappaus- ja kaappausuhkatilanteessa olevia sekä kansainvälisiä huoltokiistoja käyviä perheitä.

Osa lomalle lähtevistä lapsista tietää määränpään muttei matka kestoa. Tai varsinkaan sitä, että kyse voi olla pysyvästä muutosta.

Kuvituskuva.
Puutarha- ja remontointityöt olivat Lauran henkireikiä lasten ollessa kaapattuna.Derrick Frilund / Yle

Esimerkiksi neljä Suomesta Sudaniin vuonna 2006 kaapattua sisarusta varttui lopulta Sudanissa.

Paavo Iisakssonin tytär taas lähti äitinsä kaappaamana Venäjälle 2-vuotiaana vuonna 1997 (siirryt toiseen palveluun) ja kasvoi siellä aikuiseksi.

Jo kaappausuhasta kannattaa ilmoittaa

Aten ja Iinan huoltoa koskevat riidat puhkesivat jo vuonna 2007, kolme vuotta Iinan syntymästä. Lapset eivät olleet koskaan asuneet isänsä kanssa.

Laura puhui kaappausuhasta huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevissa oikeusistunnoissa. Uhka otettiin todesta ja isän ja lasten tapaamiset rajattiin Suomeen.

Laura ajattelee jälkikäteen olleensa turhan varovainen epäilystensä ilmaisemisessa poliisille, kun hän aavisti kaappauksen tapahtuneen. Hän toivoo, että muut vanhemmat eivät tekisi samoin.

Atte ja Iina saivat Afrikassa aluksi pitää äitiinsä yhteyttä. Jaafarin väärentämien asiakirjojen mukaan lapset asuivat pysyvästi isänsä kotimaassa ja isä oli heidän laillinen huoltajansa.

Pian Jaafar sai tiedon kotimaansa kuulumisesta Haagin lapsikaappaussopimukseen.

Tämä oli käännekohta.

Jaafar tajusi, että viranomaisella on mahdollisuus palauttaa lapset Suomeen. Tämän jälkeen Atte ja Iina saivat puhua äitinsä kanssa puhelimessa enää hyvin vähän.

Tyypillisin kaappaussyy: vanhempi haluaa kotimaahan

Hyvin ehdoton ihminen, Laura kuvailee lastensa isää. Laura ja Jaafar olivat tunteneet toisensa 18 vuotta kaappauksen tapahtuessa vuonna 2012. Vanhemmat olivat aina eläneet etäsuhteessa.

Isä ei halunnut lasten puhuvan äidinkieltään eikä käyttävän virallisia nimiään. Hän halusi kasvattaa lapset islamilaisen kulttuurin mukaisesti.

Uskonto on tyypillinen taustavaikutin etenkin, kun lapsi kaapataan muslimienemmistöiseen maahan. Myös vanhemman suku voi yrittää vaikuttaa lapsen kasvuympäristöön, ja sukulaiset ovat usein huolissaan erityisesti tyttöjen siveyskasvatuksesta Suomessa. Vanhempaa voidaan arvostella, mikäli hänen lapsensa eivät hallitse islamin perusteita.

Kaappauksen perimmäinen syy on kuitenkin yleensä vanhemman oma halu asua kotimaassaan tai kiristäminen muissa perheeseen liittyvissä asioissa. Uskonto ei juuri koskaan ole ensisijainen kaappaussyy, Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjiohtaja Tarja Räisänen sanoo.

Kaappaaja voi vedota kasvatuseroihin tai kokea pelastavansa lapsen Suomessa asumisen tai toisen vanhemman aiheuttamalta uhalta.

Valtaosa kaappauksista päättyy sovintoon

Kaapatut Lapset ry:n tietojen mukaan viime vuonna lapsia oli kaapattuna Suomesta enemmän kuin koskaan sinä aikana, kun lapsikaappaus on ollut rikos. Lapsikaappaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 2006. Viime vuonna kaikkiaan 46 alle 16-vuotiasta lasta tai nuorta oli kaapattuna Suomesta ulkomaille. Heistä 30 vietiin tuon vuoden aikana ja loput aiemmin.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Kaapatut Lapset ry:n Räisäsen mukaan lapsikaappausten lisääntyminen johtuu Suomen kansainvälistymisestä. Suomen kansainvälistymiskehitys on kuitenkin alkanut paljon viime vuosia aiemmin, joten tämä ei yksin selitä viime vuoden äkillistä kasvua. Räisänen arvioi, että myöskään turvapaikanhakijoiden lisääntynyt määrä Suomessa ei selitä korkeita lukuja, kun tarkastellaan kaappausten kohdemaita. Hän ei löydä kasvulle täysin tyhjentävää selitystä.

Toisaalta kaappausten ratkaisemiseen on myös enemmän työkaluja kuin menneinä vuosikymmeninä: lapsikaappaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 2006, ja Suomi liittyi Haagin lapsikaappaussopimukseen vuonna 1994. Sopimus antaa raamit viranomaisten yhteistyölle, jonka tarkoitus on turvata lapsen palautus vakituiseen asuinmaahan.

Haagin sopimuksen ulkopuolisissa maissa Suomen viranomaisen sanalla on lähinnä symbolinen merkitys.

Lapsikaappauksen kriminalisointi on ollut Suomessa tehokas ennaltaehkäisykeino. Vanhemmat ovat halukkaampia neuvottelemaan, kun he ymmärtävät mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset.

Valtaosa lapsikaappauksista päättyy kuitenkin vanhempien sovintoon ilman oikeuden ratkaisua. Siksi Kaapatut Lapset ry ei koskaan kannusta tekemään rikosilmoitusta aivan ensimmäisenä: neuvotteleminen on usein hedelmällisempää kuin toisen vanhemman säikäyttäminen virkavallalla.

Äidit ja isät kaappaavat – tyypillistä tapausta ei ole

Atte ja Iina kokivat vieraan kulttuurin äänekkäänä ja aggressiivisena. Ihan kuin sukulaisetkin riitelisivät koko ajan, he kertoivat äidilleen.

Ensimmäisestä Afrikan kodistaan, isän maatilasta, he kuitenkin pitivät. Yksinkertaista ja kaunista maalaiselämää.

Väkivaltainen koulumaailma Afrikassa järkytti Attea ja Iinaa.

Ilman aaseja, kaneja, kanoja, lehmiä, koiria, kissoja ja lintuja emme olisi selvinneet, lapset sanoivat äidille myöhemmin.

Isä kohteli lapsia hyvin Afrikassa, Laura kokee. Takana oli kuitenkin raju repäisy irti äidistä, kodista, koulusta ja kavereista.

Uudessa koulussa Atte ja Iina pärjäsivät hyvin, mutta väkivaltainen koulumaailma järkytti heitä. Välitunneilla se määräsi, jolla oli vahvimmat nyrkit. Opettajat löivät valtaosaa lapsista, mutta Jaafar oli kieltänyt sen omien lastensa kohdalla.

Lauran ja hänen afrikkalaisen ex-kumppaninsa tapaus olisi vielä kymmenen vuotta sitten ollut tyypillinen esimerkki tyypillisestä kaappauksesta: toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ulkomaalainen.

Nykyään tyypillistä tapausta ei enää ole. Vanhemmat voivat olla ulkomaalaistaustaisia tai Suomessa tai ulkomailla asuvia suomalaisia.

Kaappauksia tekevät lähes yhtä paljon äidit ja isät, ulkoasiainministeriön tilastot kertovat.

Suomesta kaapattiin vuosina 2007–2016 eniten lapsia niihin maihin, joista suomalaisilla on paljon kumppaneita: Ruotsiin, Espanjaan ja Viroon. Venäjälle kaapattiin eniten lapsia ennen sen liittymistä Haagin sopimukseen vuonna 2013.

Älä tule, sinä olet kristitty

Lauran kolmas vierailu Afrikkaan oli käänteentekevä. Oli elokuu 2013. Laura ei ollut kuullut lapsistaan kahdeksaan kuukauteen. Lasten palautus ei edelleenkään ollut onnistunut virallisia teitä.

Laura tapasi Afrikassa henkilökohtaisten verkostojensa kautta vaikutusvaltaisen henkilön, joka tympääntyi tilanteeseen.

Kuvituskuva.
Derrick Frilund / Yle

– Hän sanoi pitävänsä huolen, että lapset löytyvät.

Kaksi kuukautta myöhemmin, lokakuussa, poliisi oli jäljittänyt Jaafarin, Aten ja Iinan lasten palatessa koulusta.

Laura voisi tulla heti hakemaan lapset. Oli torstai, ja perjantaina Laura oli Afrikassa.

Laura ajattelee, että lapset olisi saatu jäljitettyä milloin tahansa edellisten kymmenen kuukauden aikana, mikäli poliisi olisi suhtautunut etsimiseen vakavasti.

Älä tule, älä tule. Sinä olet kristitty, me olemme muslimeja. Älä vie meitä Suomeen, lapset hokivat pelokkaan oloisina.

Runsaan vuoden ajan lapsille oli toistuvasti kerrottu, että äiti vie heitä väärään uskoon.

Laura oli tiennyt varautua siihen, että Atte ja Iina eivät olisi enää samassa mielentilassa kuin heidän tavatessaan viimeksi vuosi sitten. Nyt isästä oli tullut heidän tukensa ja turvansa. Runsaan vuoden ajan heille oli toistuvasti kerrottu, että äiti vie heitä väärään uskoon.

Tosiasiassa Laura oli aina ajatellut, että lapset saavat valita oman tiensä varttuessaan.

Ensimmäinen halaus purki jännitteen äidin ja lasten väliltä. Yhteenkuuluvuus tuli selkärangasta.

Suomeen palaaminen herätti lapsissa aluksi ristiriitaisia reaktioita. Mitä oikein oli tapahtumassa, Atte ja Iina ihmettelivät. Käsiraudoissa viedyn isän kohtalo pelotti.

Seuraavana päivänä kolmikko lensi Pariisin kautta Helsinkiin. Lento Charles de Gaullen kentälle myöhästyi.

– En ole ikinä nähnyt lasten juoksevan niin kovaa, Laura muistelee hymyillen koneenvaihtoa.

Pakettiautot pelottivat pitkään

Kotitalon lähestyessä lasten kysymystulva oli loputon. Onko meillä vielä samat huoneet ja vaatteet? Milloin päästään urheiluharjoituksiin? Onko meillä sama auto?

Ja ennen kaikkea: ovatko kivet vielä tallessa? Ensi töikseen kotiin palatessaan Atte, 10, ja Iina, 9, syöksyivät etsimään kivet, jotka he olivat piilottaneet uuden kotitalon pihaan 14 kuukautta aiemmin. Riemu oli valtava.

Kuvituskuva.
Kun Atte ja Iina palasivat kotiin yli vuoden jälkeen, liki tärkeintä heille oli löytää nämä kivet. Derrick Frilund / Yle

Kolme ja puoli vuotta sitten päättynyt kaappaus jätti jälkensä Atteen ja Iinaan. Vasta viime aikoina he ovat uskaltaneet liikkua kodin ulkopuolella yksin.

Atte on nyt 14 ja Iina 12 vuotta vanha. Lapset pelkäsivät pitkään pakettiautoja, joista heitä oli peloteltu Afrikassa. He tiesivät myös palatessaan hämmästyttävän paljon GPS-paikannuksesta.

Laura toivoo, että Atte ja Iina voisivat tulevaisuudessa keskustella isänsä kanssa ja saada realistisen käsityksen tämän hyvistä ja huonoista puolista.

"Olen sanonut lapsille, että isä teki tämän vain koska rakastaa teitä."

– Olen sanonut heille, että isä teki tämän vain, koska rakastaa teitä, Laura sanoo.

Kaappausajan traumojen ilmeneminen murros- ja aikuisiässä on tyypillistä, toteaa puolestaan Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen. Syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, itsetuhoisuus, päihteiden liikakäyttö ja kykenemättömyys parisuhteisiin ovat tällaisia vaikeuksia.

Toisaalta, myös anteeksianto ja tasapainoinen aikuisuus ovat mahdollisia, kuten Nora Sayyad kuvaa opinnäytetyössään (siirryt toiseen palveluun). Sayyad sisaruksineen kaapattiin lapsina Lähi-itään.

Aten ja Iinan kaappauksen tutkinta ei ole edennyt, sillä Jaafar ei ole tullut Suomeen poliisin kuulusteltavaksi. Kotimaassaan Jaafar sai lapsikaappauksesta useita lieventäviä asianhaaroja sisältäneen tuomion, kolmisen kuukautta ehdollista vankeutta.

Tavallisesti seurauksena Suomessa on ehdollinen tuomio tai sakkoja.

Puhuminen ja puolison tunteminen ennaltaehkäisee

Miten lapsikaappauksia voitaisiin ennaltaehkäistä ja hoitaa sujuvammin? Vanhempien tulisi keskustella avoimesti lapsia koskevista kasvatus- ja asumisasioista jo silloin, kun ongelmia ei ole.

Kansainvälisiä lapsiasioita koskeva apu ja osaaminen tulisi Tarja Räisäsen mielestä keskittää yhdelle viranomaistoimijalle ja yhdelle yhdistykselle.

Nyt vanhemmat saattavat joutua pitkälle soittokierrokselle useita kertoja viikossa: poliisi, sosiaaliviranomainen, ulkoasiainministeriö tai oikeusministeriö ja eri järjestöt. Viranomaisten työrauha häiriintyy ja vanhemmat väsyvät, Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja toteaa.

Tapaamisrajoituksia tulisi määrätä rohkeammin, Laura puolestaan sanoo. Jos näin voidaan välttää lapsikaappaus, rajoitus on pienempi paha kuin yhdenkin lapsen kaappaus, Laura toteaa. Hän toimii vertaistukihenkilönä kaappauksen kokeneille vanhemmille.

Tavallisesti tapaamisrajoituksista on apua, Räisänen arvioi.

Jo kaappausuhasta kannattaa ilmoittaa poliisille ja sosiaaliviranomaisille, Kaapatut lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen ohjeistaa.

– Ongelmana on saada poliisit uskomaan ja tekemään ennaltaehkäisevää työtä kirjaamalla asia, Räisänen lisää.

Mökki, maitolasi ja ruisleipää

Sekä kaapattujen että kaappaamattomien lasten vanhemmat unohtavat toisinaan arvostaa aikaa lastensa kanssa, Laura sanoo.

Hän muistaa nyt pysähtyä säännöllisesti asian äärelle. Minulla on lapset. Tämä voisi olla toisin.

Atte ja Iina ovat arvostaneet arkista eloa jo kotimatkasta saakka.

– Palasimme bisnesluokassa Afrikasta, kun emme muita lippuja saaneet. Kun hienoja ruokia tultiin tarjoilemaan, niin 10-vuotias poika kysyi lentoemännältä: saisinko maitolasin ja ruisleipää, Laura naurahtaa Aten pyynnölle.

Aten, Iinan, Lauran ja Jaafarin nimet on muutettu Lauran pyynnöstä perheen yksityisyyden suojelemiseksi.

Tilastot: Kaapatut Lapset ry. Yhdistys on koonnut tilastonsa oikeus- ja ulkoasiainministeriöiden tiedoista.

Korjattu 29.7.2017 klo 15.01: Muutettu jutussa alun perin ollut virke "Viime vuonna kaikkiaan 46 alle 16-vuotiasta lasta tai nuorta kaapattiin Suomesta ulkomaille." Oikea muotoilu on: "Viime vuonna kaikkiaan 46 alle 16-vuotiasta lasta tai nuorta oli kaapattuna Suomesta ulkomaille."