Koe uusi yle.fi

EU haluaa syventää rahaliittoa – mutta pankkiunionista ja yhteisestä velasta on tulossa kova vääntö

Syveneekö EU:n rahaliitto? Yle kertaa, mitä on ehdotettu ja mistä todennäköisimmin päästään sopuun.

Euroopan unioni
Euromerkki tähtineen Frankfurtissa Saksassa Euroopan keskuspankin edessä.
Frank Rumpenhorst / EPA

Bryssel ei ole pysyä nahoissaan. EU odottaa henkeään pidätellen Saksan syyskuisia liittopäivävaaleja.

Niiden tuloksella odotetaan olevan ratkaiseva merkitys EU:n tulevaisuudelle. Jos Angela Merkel valitaan jatkokaudelle, hänen odotetaan muodostavan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kanssa uuden voimakaksikon ja linjaavan EU:lle suuntaa.

Suomen valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) torjuu Ylen haastattelussa rahaliiton syventämisen. Mutta Saksan vaaleja odotetaan myös Pohjolan perukoilla.

– On aika helppo sanoa, että koko kuvio ratkeaa vasta Saksan vaalien jälkeen, taloustieteen professori Matti Tuomala Tampereen yliopistosta sanoo.

– On selvää, että jos Saksa ja Ranska ovat asioista eri mieltä, niin Euroopassa mikään ei liiku, sanoo puolestaan valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo.

Brysselissä nähdään hetken olevan pitkien kriisivuosien jälkeen otollinen yhteistyön syventämiselle. Eurooppa etenee talouskasvussa ja näkymät ovat myönteiset. Tärkeimpänä on puhuttu talous- ja rahaliitto EMU:n syventämisestä.

Tätä EU haluaa ennen vuotta 2019

Komissio haluaa toimia sekä ennen vuoden 2019 eurovaaleja että niitä seuraavana kautena 2020–2025.

Ennen vuoden 2019 vaaleja se haluaisi saada maaliin jo vireillä olevat hankkeet, eli käytännössä pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin.

Pankkiunioni koskettaisi kansalaisia selkeimmin yhteisen talletussuojan osalta. Siinä on tarkoitus siirtää talletusten suojaaminen kansalliselta tasolta EU:lle perustamalla uusi yhteinen talletussuojarahasto.

Pääomamarkkinaunionissa pyritään helpottamaan yrityksiä saamaan rahoitusta eri puolilta Eurooppaa ja lisätä rajat ylittäviä investointeja. Ajatuksena on poistaa esteitä ja luoda talouteen dynamiikkaa – eli saada raha liikkeelle ja tuottamaan.

Tätä EU haluaa vuoden 2019 jälkeen

Vuoden 2019 jälkeisistä tavoitteista tärkeimmät ovat yhteiset velkakirjat, vakautusmekanismin vahvistaminen ja EU-valtiovarainministeriö. Nämä tavoitteet ovat vielä ehdotustasolla, eli niistä ei ole olemassa yhteisiä näkemyksiä eikä päätöksiä.

Velkakirjoissa olisi kyse yhteisvastuullisen EU-velan liikkeellelaskusta, mikä komission mukaan vahvistaisi yhtenäisyyttä ja vakautta. Yhteisvelan käyttöönotto edellyttää keskustelua siitä, miten riskit ja vastuut jaetaan.

Vahvistetulla vakautusmekanismilla tasoitettaisiin suhdannevaihteluita euroalueen eri osissa. Taloudellisiin hankaluuksiin joutuneille maille voitaisiin antaa tukea rahastosta – miten ja mihin tarkoituksiin, siitä on pöydällä erilaisia malleja.

Euroalueen yhteinen valtiovarainministeriö taas hallinnoisi velkakirjoja ja toisi jatkuvuutta EU-finanssilinjauksiin. Valtiovarainministeri taas antaisi unionin talouspolitiikalle kasvot samaan tapaan kuin korkea edustaja EU:n ulkopolitiikalle.

VM: Paljon mutkia matkassa

– Mutta se ei myöskään tarkoita, että kun Saksa ja Ranska päättävät jotain, niin asia on sillä selvä, alivaltiosihteeri Saarenheimo jatkaa jutun alussa aloitettua teemaa.

Kommentti kuvaa hyvin monenkin jäsenvaltion ajatuksia. EU:ssa ei ole yhtä mieltä siitä, pitääkö yhteistyötä syventää vai ei. Kirsikkana kakun päällä on Britannia, jonka EU-skeptisyys on johtamassa eroon koko unionista. Suomen nykyhallituksen linja on ollut yksiselitteinen: Suomi ei kannata syventämistä vaan toiminnan pitämistä nykyisellään.

Valtiovarainministeriö näkee rahaliiton syventämisessä useita mutkia. Komission paperia se pitää eräänlaisena toivomus- tai inventaariolistana, johon on koottu lähinnä tuttuja, jo esitettyjä ideoita. Todennäköisimpänä VM pitää pääomamarkkinaunionin etenemistä. Jo pankkiunionin saavuttamista kahdessa vuodessa se epäilee.

– Pääomamarkkinaunionia kannattavat suunnilleen kaikki, mutta etenemistä hidastavat monet tekniset ja oikeusjärjestelmien eroihin liittyvät hankaluudet. Pankkiunionissa taas kyse on isommista lippulaivahankkeista, joiden kohdalla poliittiset näkemyserot piirtyvät selvemmin, Saarenheimo sanoo.

Saarenheimo ei usko yhteisten velkakirjojen etenemiseen edes vuoden 2019 jälkeen. On mahdollista, että niitä luotaessa pitäisi kajota EU:n perussopimuksiin, mikä tekisi prosessista raskaamman.

Kriittinen kysymys on, millaisen maidenvälisen tuulen eri ehdotukset saavat alleen. Esimerkiksi talletussuojajärjestelmästä komissio antoi lakiesityksensä puolitoista vuotta sitten, mutta asia ei ole edennyt jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa.

Professori: Syventäminen olisi tärkeää

Professori Tuomala pitää talouspoliittisen yhteistyön syventämistä tärkeänä. Hän vertaa Eurooppaa Yhdysvaltoihin.

– Jos siellä jossain osavaltiossa alkaa mennä huonommin ja työttömyys kasvaa, liittovaltiolta tulee rahaa osavaltiolle. Tätä ei eurojärjestelmässä ole, ja tämä olisi minusta tärkeä elementti sekä kriisien ehkäisyssä että niiden hoitamisessa. Tarvitaan sekä pankkiunioni että vero- ja tulonsiirtopolitiikan viemistä nykyistä enemmän EU-tasolle.

Saksa ja Ranska määräävät tahdin. Macron on puhunut varovasti yhteisten velkakirjojen puolesta ja myös Merkel on sanonut olevansa valmis keskustelemaan niistä, vaikka Saksa suhtautuu lähtökohtaisesti nihkeästi yhteisvastuisiin.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel kuvattuna tiedotustilaisuudessa Berliinissä 29. kesäkuuta.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel kuvattuna tiedotustilaisuudessa Berliinissä 29. kesäkuuta. Tobias Schwarz / AFP

Merkelin todellinen karva paljastunee vasta vaalien jälkeen, sillä yhteisvelasta ei kannata Saksassa vaalien alla puhua.

Kenties kiihkeimmät erimielisyydet vallitsevat yhteisestä velasta. Tuomalaa ärsyttää keskustelu laiskasta etelästä ja kunnollisesta pohjoisesta.

– Tarina siitä, että laiskojen kreikkalaisten holtiton finanssipolitiikka aiheutti kriisin, on monella tavalla puutteellinen. Eivätkö ne olleet nimenomaan saksalaiset ja ranskalaiset pankit, jotka työnsivät rahaa kreikkaan, Tuomala kysyy.

– On eettisesti arveluttava lähtökohta nimetä maita, jotka niin sanotusti joka tapauksessa laittavat talon palamaan. Peruskysymys joka pitäisi ymmärtää paremmin on se, ettei voida ennakoida, millä mailla alkaa mennä huonosti.

Ongelmien tasaamisen etu on hänestä siinä, että se pitää asiat paremmin hallinnassa.

– Talousyhdentymisen syvin puolustuspuhe on siinä, että ihmiset voivat kriiseissäkin pysyä omissa maissaan.