Savolaismies omistaa maat miljardiluokan skandium-esiintymän päällä – "Nehän ottaa sen aineen, olipa minun mielipide mikä hyvänsä"

Suomessa kaivosyhtiöille on taattu laissa vahva asema, sanoo asiantuntija. Uusin kaivoslaki antoi lisää oikeuksia kuitenkin myös maanomistajalle.

Skandium
Skandiummalmia eroteltuna.
Tältä näyttää laboratorio-olosuhteissa erotettu skandium-malmi. Vielä ei tiedetä, saadaanko skandiumia otettua talteen suuria määriä.Sakari Partanen / Yle

Rautalampilainen Jorma Jormakka omistaa sisarensa kanssa metsämaat, joilta on löydetty Euroopan suurin esiintymä arvokasta maametallia, skandiumia.

Hän on seurannut tutkimusten edistymistä Kiviniemessä niiden alkamisesta asti. Aivan ensiksi hänen piti mennä nettiin hakemaan tietoa – sen verran outoja olivat ne alkuaineiden nimet, jotka esiintymän löytäneet tutkijat hänelle luettelivat.

Kaivoksen tuleminen on vielä tässä vaiheessa hyvin kaukainen mahdollisuus. Jos sellainen kuitenkin toteutuisi, se olisi Jormakasta loppujen lopuksi hyvä asia.

– Kunta ainakin hyötyisi jotakin. Vaikka onhan tämä hanke aiheuttanut paljon unettomia öitä naapurustossa, hän veistelee viitaten vastustukseen, jota skandium-hanke on kohdannut osassa paikallisia.

Kuka saa rahat, jos kaivos tulee?

Geologian tutkimuskeskus on arvioinut, että esiintymän arvo on jopa 34 miljardia euroa, jos se pystyttäisiin kokonaan hyödyntämään. Moni Ylen juttua kommentoinut on ihmetellyt, kenelle taloudellinen hyöty sellaisessa tapauksessa menee.

Aloitetaan Jormakasta. Hänelle esiintymä ei tuo miljardi- eikä miljoonatuloja. Esiintymän koko on GTK:n mukaan 2,5 hehtaaria (siirryt toiseen palveluun). Kaivoslaki takaa maanomistajalle korvauksia malminetsinnästä porrastetusti 20–50 euroa hehtaarilta vuodessa riippuen siitä, kuinka pitkään etsintä jatkuu.

Jos kaivos perustetaan, hehtaarikorvaus on 50 euroa vuodelta. Siihen tulevat vielä päälle lunastuskorvaukset maista. Lisäksi maanomistajat saavat louhintakorvauksena vuosittain 0,15 prosentin osuuden hyödynnetyn mineraalin kerryttämästä liikevaihdosta sen perusteella, kuinka paljon maata kukin omistaa.

– Vähän sama juttu kun valkoinen mies meni aikoinaan Amerikan puolella intiaanien joukkoon, vertaa Jormakka naureskellen.

Kaivosteollisuuden toiminnanjohtaja Pekka Suomelan mukaan louhintakorvaukset kuulostavat pieniltä, mutta jos kaivostoiminta jatkuu pitkään, summat nousevat merkittäviksi. Euromääristä on vaikea puhua, koska Suomela ei tunne tapauksia, joissa louhintakorvauksia olisi vahvistettu vuoden 2011 kaivoslain jälkeen. Sitä ennen korvausten määrää ei määritelty laissa.

Älkää panko mihinkään ennakkopapereihin nimiä vaan menkää lain mukaan.

Sulo Koponen

Kunta saa yhteisöverot – yleensä

Ympäristöoikeuden yliopistonlehtori Ismo Pölönen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että Suomi on halunnut tehdä ja myös onnistunut tekemään itsestään houkuttelevan maan kaivosyhtiöille. Suomessa ei ole otettu käyttöön esimerkiksi kaivosveroa, toisin kuin vaikkapa Australiassa.

– Kyse on ollut poliittisesta valinnasta. Kaivostoiminnasta saatavien hyötyjen jäämistä paikkakunnalle olisi kuitenkin tarvetta selvittää tarkemmin kuin kaivoslakia valmisteltaessa tehtiin, hän sanoo.

Yhteiskunta hyötyy kaivoksista suoraan ja välillisesti syntyvien työpaikkojen, niistä kertyvien palkkatulojen, tuloverojen ja yhtiön tuloista maksettavien yhteisöverojen kautta. GTK:n asiantuntija arvioi viime vuonna Helsingin Sanomissa (siirryt toiseen palveluun), että esimerkiksi Kittilässä kultakaivosta pyörittävä Agnico Eagle on maksanut yli puolet kullan hinnasta Suomeen muun muassa energian ostoina.

Toisaalta kaivosyhtiöiltä voisi joidenkin mielestä vaatia enemmänkin. Finnwatchin viimevuotisen raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) kansainvälisten kaivosyhtiöiden aggressiivinen verosuunnittelu on aiheuttanut kymmenien miljoonien eurojen veromenetykset. Suomen Kuvalehden mukaan (siirryt toiseen palveluun) myös Agnico Eagle on jättänyt yhteisöverojaan maksamatta.

– Tällaisissa tapauksissa voi ymmärrettävästi syntyä kuntalaisille käsitys, että haitat jää, mutta hyötyjä ei riittävästi, Pölönen sanoo.

Kaivosyhtiön ei tarvitse suostutella maanomistajaa

Kaivosyhtiöistä Rautalammin skandiumin oikeudet ovat kanadalaisella Scandium Mining Internationalilla. Se on hakenut varauksen, jonka turvin se voi ensimmäisenä hakea alueelle malminetsintälupaa. Ennen mahdollisen kaivoksen perustamista yhtiöllä on edessään vielä erilaisten lupien, kuulemisten ja ehkä myös kaavamuutosten byrokratia. Tämä siis, mikäli esiintymä todetaan taloudellisesti kannattavaksi – mikä on vielä hyvin kaukana.

Kaivosyhtiön ei tarvitse ostaa tai vuokrata itselleen maita kaivosta varten. Maanomistaja ei voi myöskään kieltää kaivoksen perustamista. Tämän tietää hyvin myös Jorma Jormakka.

– Jos kaikki onnistuu niin kuin puhuvat niin nehän ottaa sen aineen ilman muuta, olipa minun mielipide mikä hyvänsä.

Kunta voi kuitenkin halutessaan käytännössä estää kaivoksen kaavoituksella. Tästä ennakkotapaus löytyy (siirryt toiseen palveluun) Ismo Pölösen mukaan Kuusamosta. Siellä kaupunki rajasi kaivosyhtiön omistamat kaivospiirit alueiksi, joilla ei saa harjoittaa kaivostoimintaa. Kaava ei ole vielä lainvoimainen.

Lisäksi hän nostaa esiin kaivossopimukset, joita kaivosyhtiöt ovat tehneet paikallisen väestön kanssa etenkin Kanadassa. Suomessa sellaisia ei ole solmittu – joskin Sodankylässä kaivossopimus on nostettu esiin yhtenä keinona sitouttaa yhtiöt kunnan kehittämiseen.

Kukaan ei vielä tiedä, miten Rautalammin skandium saadaan hyödynnettyä teollisesti. Itä-Suomen yliopisto kehittää siihen parhaillaan kemiallista menetelmää yhteistyössä suomalaisen Chemec Oy:n kanssa. Jos menetelmä osoittautuu toimivaksi, senkin arvo on vähintään miljoonaluokkaa. Oikeudet ja patentti ovat Chemecillä, mutta rojalteja maksettaisiin myös yliopistolle ja tutkijoille.

"Yli kymmenen hehtaaria on tuhottu"

Rikkauksien päällä istuvan osa ei ole aina helppo. Tämän tietää kaavilainen Sulo Koponen, joka on odottanut kohta 30 vuotta kaivoksen perustamista mailleen.

Koposen rooli omituisessa näytelmässä alkoi miehen kertomuksen mukaan vuonna 1989, kun hänen mailtaan alettiin etsiä nikkeliä. Sitten paljastui, että kaivosyhtiöiden kiikarissa olikin timantti. Paikalliset vitsailivat maan olevan niin arvokasta, ettei sen päällä uskalla kävellä kuin villasukat jalassa.

Yhtiö toisensa jälkeen hankki oikeudet esiintymään ja kaivoksen perustaminen tuntui aina vain olevan kulman takana. Se on siellä edelleen.

– Yli kymmenen hehtaaria on tuhottu. Se on vesilammikkona ja rötteikkönä, Koponen tilittää.

Valtausmaksut on miehen mukaan "just ja just" maksettu, mutta muuten korvaukset haitoista eivät ole olleet riittäviä. Eniten miestä kismittää se, että raskaat tutkimukset ovat jatkuneet vuodesta toiseen ilman, että mitään varmuutta kaivoksen perustamisesta on.

Kaivosoikeuden asiantuntija Ismo Pölösen mukaan uusi kaivoslaki on korjannut Koposen mainitsemia puutteita. Lakiuudistus toi muun muassa selkeät määräajat malminetsintään. Lupa on voimassa enintään neljä vuotta, minkä jälkeen sille pitää hakea jatkoaikaa. Pisimmillään malminetsintälupa voi olla voimassa 15 vuotta.

Koponen on timanttiuransa aikana tullut hyvin tutuksi kaivoslain kanssa. Hän pitää sitä sinänsä hyvänä maanomistajan kannalta, kunhan lakia vain noudatetaan ja valvotaan. Rautalammin skandium-esiintymän maanomistajille hänellä on kuitenkin neuvo.

– Pitäkää puolenne. Älkää antako huijata itseänne. Älkää panko mihinkään ennakkopapereihin nimiä vaan menkää lain mukaan.

Lue myös: "Hupsista" – tutkijat etsivät kuparia, mutta löysivätkin kymmenien miljardien edestä skandiumia Savosta