"Alkuun varmaan ajateltiin, että onko tämä häväistystä" – hautakiviveistäjän tytär valvoi lähes 700 vanhan hautakiven murskaamista

Varkaudessa vanhat hautakivet hävitettiin murskaamalla. Seurakuntapuutarhuri, hautakiviveistäjän tytär Seija Kotilainen halusi valvoa tapahtumaa ja saada niistä muistomerkin.

hautausmaat
Seija Kotilainen esittelee haurtakivimursketta
Varkauden seurakuntapuutarhuri Seija Kotilainen kertoo, että vainajien tunnistetietoja ei saa jäädä näkyviin vanhojen hautakivien murskauksen jälkeen. Yleensä murskauksesta jääkin nimistä jäljellä vain pieniä lehtikultaisia palasia. Terhi Marjakangas / Yle

VarkausHavupuuryhmiä, leikattuja pensaita ja suuria määriä erilaisia, perinteisiä hautausmaakasveja kuten päivän- ja kuunliljaa. Luttilan hautausmaa Varkaudessa on hyvin hoidetun ja suunnitellun näköinen.

– Tänä vuonna olisi pitänyt jäädä eläkkeelle. En malttanut, Varkauden seurakuntapuutarhuri Seija Kotilainen tunnustaa hautausmaakierroksen lopuksi.

Kotilainen on selvästi työstään innostunut. Hän kertoo, miten kasvit ja puut ovat valikoituneet istutettavaksi, kuinka hautausmaalla kierrätetään kaikki, vain sekajäte lähtee sieltä pois ja että tuhkahauta-alue on suunnitteilla.

15 hehtaarin suuruinen Luttilan hautausmaa on yksi Varkauden seurakuntapuutarhuri Seija Kotilaisen taidonnäytteistä. Siellä on myös vanhojen hautakivien keko maa-aineskentällä – murskattuna.

– Alkuun varmaan ajateltiin, että onko tämä häväistystä, muistelee Seija Kotilainen 14 vuotta sitten alkaneen projektin alkutaipaletta.

Itäsuomalaista verkkautta: 14 vuotta kuulutuksia

Kirkkolain mukaan haudanhallinta-aika on 50 vuotta tai vähemmän. Jos omainen ei halua jatkaa hallinta-aikaa, pitää haudan muistomerkkiä tarjota hautakiven hallitsijalle.

– Harvoinpa kukaan haluaa hautamuistomerkkiä itselleen, niin laissa määrätyn ajan jälkeen muistomerkki muuttuu seurakunnan omaisuudeksi ja on seurakunnan mietinnässä harkita, mitä sille tehdään, valottaa maankäyttöpäällikkö Harri Palo kirkon keskushallinnosta.

Kun Varkauden seurakunnassa alettiin miettiä, miten vanhat hautakivet hävitetään, oli vaihtoehtoja kaksi: kivipuisto hautausmaalle tai hautakivien murskaaminen ja käyttäminen maanrakennusaineena. Jälkimmäinen vaihtoehto valittiin, koska puiston hoitamiseen ei Kotilaisen mukaan olisi ollut työvoimaa.

Kasa hautakivimursketta
Jos hautakivistä jää jäljelle tunnistetietoja, murskataan ne käsivoimin. Terhi Marjakangas / Yle

Vanhojen hautakivien etsintää ei tehty Varkaudessa hätiköiden: ensimmäiset kuulutukset annettiin vuonna 2003. Kuulutusten piiriin kuuluvat hallinta-ajan umpeutumisen lisäksi haudat, joiden hoitovelvollisuus on laiminlyöty.

– Tänä päivänä omaiset luovuttavat myös vapaaehtoisesti hautoja ja monesti niissä on myös muistomerkki mukana, Kotilainen valottaa.

Asia eteni Varkaudessa itäsuomalaisella verkkaudella: hautoja palautui seurakunnalle vielä vuoden 2016 loppuun saakka.

Alkumetrien ajatukset häpäisystä muuttuivat vuosien aikana, kun seurakunta tiedotti asiasta aktiivisesti.

– Hautamuistomerkin hävittäminen murskaamalla on ihan pieteettivaatimukset täyttävä toimenpide eli sen ei pitäisi olla mitenkään kummallinen asia. Joskus aina kuulee, että se olisi jotenkin moraalitonta, mutta ei se ole, Harri Palo toteaa.

Murskaaminen yleisin tapa

Kahdeksan kasettikuormallista punaista, harmaata ja mustaa graniittia on yhdessä kasassa Luttilan hautausmaan maa-aineskentällä.

Seassa välkehtii pieniä palasia lehtikultaa hautakivien kirjoituksista. Ne murskataan vielä käsipelillä. Siihen liittyvä ohje onkin ainoa, joka on olemassa vanhojen hautakivien hävittämiseen liittyen. Hautakivien hävitys tapahtuu seurakuntakohtaisesti. Ohjeena on vain se, että vainajien tunnistetietoja ei saa jäädä näkyviin.

– Murskaaminen on varmaan yleisin tapa, mutta tämä on ihan arvelua. Mitään tilastoja ei ole olemassa, Harri Palo kertoo.

Itse seurakunnat eivät kiviä murskaa, vaan kuten Varkauden tapauksessa, kivet kuljetettiin muualle murskattavaksi. Seija Kotilainen oli jo etukäteen ilmoittanut haluavansa valvoa tapahtumaa ja niin kävi.

Kasa hautakivmursketta
Kasassa on noin 650 hautakivestä tullut murske. Murske levitetään ja sen päälle laitetaan heinäkuussa asfaltti. Terhi Marjakangas / Yle

– Hekin [työmiehet] oivalsivat, että nyt ollaan pieteettialueella. Kun annoin heille luvan aloittaa, se tuntui minusta hyvin hienolle. Sekin oli harras hetki.

Murske kuljetettiin Luttilan hautausmaan maa-aineskentälle. Murske levitetään kentälle ja heinäkuun aikana päälle tulee asfaltti.

Projekti laittoi Kotilaisen itsensäkin pohtimaan tarkemmin omaa hautaamistaan ja muistomerkkiä. Hänet haudataan tuhkauurnassa kotiseudulle Viitasaarelle, mutta sitä, onko hautamuistomerkki välttämättömyys, hän vielä miettii.

Kotilainen toivoo ihmisten keskustelevan, millaisen hautauksen ja muistomerkin haluavat.

Murskaaminen on varmaan yleisin tapa, mutta tämä on ihan arvelua.

Harri Palo

– Sureminenkin on silloin hyvin vaikeaa, kun ei tiedetä, mitä vainaja eläessään halusi. Eihän niistä aamukahvipöydässä tarvitse keskustella, Kotilainen huomauttaa.

Kotonaan seurakunnassa

Seija Kotilainen pysähtyy herkästi kertomaan kasveista, suunnitelmista ja hautausmaan menneistä ja tulevista ajoista. Nytkin on suunnitteilla tuhkahauta-alue ja ”maanpäällistä kauneutta”. Kotilaisen haaveissa on myös saada hautausmaalle jonkinlainen muistomerkki murskatuista vanhoista hautakivistä, jos asiaan tulee aikanaan luottamushenkilöiden hyväksyntä. Hän otti mursketta talteen 20 litraa.

– Vainajien vuoksi, ei kiven vuoksi. Vainajia voidaan toki muistella ihan missä vaan, vaikka linnunlaulua kuunnella tai aamukahvilla, mutta että olisi sellainen pysyvä muisto näistä kivistä.

Kotilainen on seurakuntatyössä omassa paikassaan. Voisi sanoa, että ympyrä on sulkeutunut hänen kohdallaan, sillä hänen isänsä työskenteli hautakiviveistäjänä Viitasaarella.

Nainen katsoo kukkia
Seurakuntapuutarhuri Seija Kotilaisen piti jäädä eläkkeelle tänä vuonna, mutta hän ei malttanut vielä.Terhi Marjakangas / Yle

– Isäni ehti kuolla vuonna 1987, eikä ehtinyt nähdä valintaani. Minulla on ihan sellainen tunne kuin minut olisi johdatettu tähän. Kun opiskelin puutarha-alalle, seurakunta oli ensimmäinen työpaikkani, eikä tullut edes mieleen, että menisin vaikka kaupungille.

Kotilainen työskenteli aluksi 11 vuotta Rovaniemen seurakunnalla. Nyt takana on 17 vuotta Varkauden seurakuntapuutarhurina.

– Täällä, kuten Rovaniemen kirkossakin, on Segerstrålen maalaama fresko. Kun tulin tänne, tuntui kuin olisin tullut kotiin.

Juttua päivitetty 14.15: Otsikkoa muutettu.