Arto vaihtaa pikkutakin töiden jälkeen haalariin ja raivaussahaan – pieni metsätila tietää hyötyliikuntaa vuosikymmeniksi

Harrastehehtaarit metsässä kiinnostavat monia. Metsämaasta saakin puuhapalstan kymmeniksi vuosiksi. Hätäisen hommaa metsänhoito ei kuitenkaan ole.

metsät
Kuusitaimikkoa.
Jyväskyläläinen Arto Vartio osti pari vuotta sitten palan metsää – harrastusmielessä. Tunnin tai kahden heiluminen on miehen mukaan vastapainoa päivätyölle.

Jyväskyläläinen Arto Vartio osti pari vuotta sitten ensimmäisen kolmen ja puolen hehtaarin metsäpalstansa – harrastusmielessä. Tavoitteena oli saada vastapainoa toimistotyölle.

– Isäukolla on aina ollut metsäpalsta ja poikana siellä tuli oltua apumiehenä. Omassa elämässä alkoi nyt olla sellainen tilanne, että lapset kasvaa ja vapaa-aikaakin jää. Tuli mieleen, että voisi olla tällainenkin harrastus, Vartio kertoo.

– Viikonloppuisin, kun tänne tulee päiväksi touhuamaan, niin taas on virtaa istua viikko, hän sanoo.

Sittemmin harrastus on eskaloitunut. Nyt Vartiolla on jo neljä palstaa.

– Mukavat hommat teen itse ja vierailla voi teettää ne vähemmän mukavat, mies naurahtaa.

Harrastehehtaareja on tarjolla

Kohtalotovereita jyväskyläläiselle löytyy, sillä metsään sijoittaminen kiinnostaa, sanoo metsätalousinsinööri Ismo Paukku Päijänteen metsänhoitoyhdistyksestä.

– Pankkitilillä olevalle rahalle ei tällä hetkellä saa juuri mitään korkoa ja metsä tiedetään hyväksi sijoituskohteeksi.

Ihan trendistä Paukku ei pienempien "puuhapalstojen" kohdalla puhuisi, mutta tarjontaa niissä on ja kysyjiäkin löytyy.

– Metsätilojen pinta-alat ovat pienentyneet ja näitä muutaman hehtaarin palstoja on jäänyt ihmisille omistukseen. Jos omistajana on vaikka jakamaton kuolinpesä, niistä halutaan usein eroon. Sitten päätetään, että myydään palsta pois ja jaetaan rahat. Se on helppoa perinnönjakoa, Paukku sanoo.

Hätäisen miehen hommaa tämä ei ole. Kaksikymmentä vuottakin on aika lyhyt periodi.

Arto Vartio

Vetovoimaisimmat palstat myydään läheltä asutuskeskuksia.

– Käytännössä niissä näkyy sama ilmiö kuin keskustayksiöissä, hinta nousee neliötä – hehtaaria – kohti, kun palsta sopivan kokoinen ja sopivalla paikalla, Paukku luonnehtii.

– Keski-Suomessa, jos ajatellaan Jyväskylää, niin puolen tunnin ajomatkan päässä ja hyvän metsäautotien varressa oleva palsta kiinnostaa aina.

Harrastepalstan onkin hyvä olla lähellä, sanoo myös Arto Vartio.

– Matkan kotoa pitää olla sellainen, että työpäivän päätteeksi voi käydä arkena heilumassa tunnin tai pari.

Hyötyliikuntaa ainakin 30 vuodeksi

Liikuntaa puuhapalstan ostajalle on varmasti luvassa, sen takaa myös metsäinsinööri. Hyvä valinta on nuori metsä, tai pala metsämaata, jolla toimet saa aloittaa alusta.

Omin voimin palstalla selviää ainakin isompiin hakkuutoimiin asti, 20–30 vuotta.

– Istutus on hyvä, sen pystyy itse tekemään. Nuoressa metsässä on sitten taimikonhoitotöitä, joissa saa hyötyliikuntaa. Lisäksi voi kerätä polttopuita omaan tarpeeseen, eli saa takka- ja saunapuut omasta metsästä. Siinä tulee huvi ja hyöty samalla kertaa, Ismo Paukku sanoo.

Mukavat hommat teen itse, vierailla voi teettää ne vähemmän mukavat.

Arto Vartio

Hän kuitenkin varoittaa, että metsätöihin pitää myös sitoutua.

– Hoitamaton metsä on tosi huono sijoitus, siihen ei kannata lähteä. Jotta sijoitus on kannattava, niin taimikonhoitoon ja nuoren metsän kunnostukseen pitää panostaa.

Myös kärsivällisyyttä vaaditaan, sanoo harrastaja.

– Hätäisen miehen hommaa tämä ei ole. Kaksikymmentä vuottakin on aika lyhyt periodi, Arto Vartio toteaa.

Kuntosalille metsänhoidon harrastajan ei tarvitse vääntäytyä. Erityinen suhde miehellä on taimikonhoitoon.

– Kaikkein mukavinta taitaa olla raivaussahan kanssa heiluminen, Vartio sanoo.

Ja kun harrastuskärpänen oikein puraisee, ei metsästä malttaisi olla pois.

– Jos on parikin viikkoa väliä, niin alkaa tuntua siltä, että jos vähän kävis.