Maltillinen muutos kytee lestadiolaisuudessa – sallitaanko meikit ja naispappeus vielä joskus?

Yle haastatteli kaksi nuorta lestadiolaista äitiä, jotka kertovat elämänvalinnoistaan ja lestadiolaisuutta koskevista mietteistään.

lestadiolaisuus
Perhe suviseuroissa.
Mimmi on käynyt Suviseuroissa lapsesta asti. Edes pienen vauvan syntymä ei pitänyt häntä kotona.Jenni Joensuu / Yle

Tiiviisti pysäköityjen asuntoautojen väleissä puikkelehtii joukoittain lapsia. Osa juoksee täyttämään vesipulloja, toiset myyvät ohikulkijoille jäätelöä. Yhden asuntoauton eteen on levitetty räsymattoja, retkituoleja ja pari telttaa. Kymmenien pienten kenkäparien seassa istuu nainen, joka imettää vauvaa.

– Moi, tervetuloa, nainen tervehtii.

Porissa on Suviseurat. Kaupunkiin on saapunut tuhansittain ihmisiä viettämään vanhoillislestadiolaisten vuotuista kesäjuhlaa. Yli puolet vieraista on lapsia. Ja sen huomaa. Lapsilta, lastenrattailta ja äiti-huudoilta ei voi välttyä.

– Suvareihin tullaan joka vuosi. Joku voisi pikkuvauvan kanssa jäädä kotiin, mutta en minä, naurahtaa Mimmiksi esittäytyvä nainen.

Mimmi on tullut Poriin pohjoisesta miehensä ja lastensa kanssa. Samasta leiristä löytyy myös läheinen ystävä Elina. Molemmat ovat vanhoillislestadiolaisia ja saaneet vakaumuksensa "äidinmaidosta", niin kuin Elina asian selittää.

Vanhoillislestadiolaisuus on Suomen suurin herätysliike. Usein puhutaan nimenomaan elintavoista, jotka siihen liitetään: ei ehkäisyä, ei alkoholia, iso lapsiluku.

Minulle on ihan sama, käyttävätkö omat tyttäreni ripsiväriä vai eivät.

Mimmi

– Niitä varmaan ihmetellään, koska ne poikkeavat tavanomaisesta. Meillehän ne ovat ihan tavallista elämää, Elina sanoo.

Välillä ihmettely harmittaa.

– Ei minulle tulisi mieleen kysyä ramadania viettävältä muslimilta, miksei tämä syö, Mimmi ihmettelee.

Mimmi on tehnyt läheistä yhteistyötä turvapaikanhakijoiden kanssa. Hän toimi eräälle irakilaiselle naiselle tämän synnytyksessä doulana eli synnytysapulaisena.

– Hän luki koko yön rukouslauluja ja nettiyhteys oli auki Irakiin. Koin voimakasta sisaruuden tunnetta turvapaikanhakijanaisten kanssa, vaikka taustamme ovatkin erilaiset. Ehkä olemme samalla tavalla kokeneet jotain suurempaa, joka kannattelee meitä elämässä.

Onko nainen synnytyskone?

Julkisessa keskustelussa pohditaan usein naisen asemaa lestadiolaisuudessa. Nainen kuvataan alistetuksi ja hiljennetyksi, liike itse patriarkaaliseksi ja vanhanaikaiseksi. Nainen on olemassa synnyttämistä ja lasten kasvattamista varten ja ehkäisy on kielletty.

– Olen työni puolesta tavannut myös niitä äitejä, jotka ovat uupuneita ja itkevät sairaalassa, etteivät jaksa enää. Se on vaikea tilanne, kertoo kätilönä työskentelevä Elina.

Olen työni puolesta tavannut myös niitä äitejä, jotka ovat todella uupuneita ja itkevät sairaalassa.

Elina

Hänen mukaansa terveydenhuollossa otetaan puheeksi, jos synnyttäminen ei enää ole turvallista äidille tai mahdollisille tuleville lapsille. Henkinen jaksaminen on yhtä tärkeää kuin fyysinen.

– Tarkoitus on suojella olemassaolevaa elämää. Lähtökohta on, että lapset ovat jumalan lahja, mutta äidin sairastuminen ei ole palvelus hänelle itselleen tai jo olemassaoleville lapsille, Mimmi huomauttaa.

Miten naiset itse suhtautuvat ehkäisyyn? Kielteisesti, mutta myös ymmärtäen.

– Ajattelen, että se on jokaisen henkilökohtainen valinta. En ole kuullut, että kenenkään elämää olisi tultu sillä tavalla syynäämään, että miksei teille enää synny lapsia, Elina miettii.

Synnyttämiskeskustelu saa Mimmin hämmentymään.

– Olen itse halunnut olla äiti nuoresta saakka. Se on ollut aina haave numero yksi.

Liitto, joka päättyi eroon

Mimmi ja Elina ovat tunteneet toisensa teini-iästä saakka ja myös asuneet yhteisessä asunnossa nuorena, kun molemmat muuttivat pois kotoa. Heidän elämänsä ovat olleet erilaisia – toisella on taustalla enemmän nuoruuden suruja, toinen on joutunut kasvamaan aikuisemmalla iällä.

Lestadiolaisliikkeessä ei perinteisesti hyväksytä avioeroa. Elina kuitenkin on kokenut vaikean avioliiton päätteeksi eron.

– Oma lapsuus ja nuoruus olivat sellaisia, etten joutunut hirveästi kyseenalaistamaan mitään. Riitti kun uskoi. Vanhempana taas on tullut eteen tilanteita, jotka ovat saaneet miettimään asioita.

Elina meni naimisiin ei-lestadiolaisen miehen kanssa, oli hankalassa avioliitossa ja lopulta erosi.

– Kyllähän se mietityttää päivittäin, ovatko omat valintani olleet sellaisia, joiden kanssa voin vielä elää liikkeen piirissä.

Naiseuteen liittyvät asiat mietityttävät Elinaa muutenkin. Lestadiolaiset eivät hyväksy naispappeutta, eikä Suviseuroissa ole naispuhujia.

Oma lapsuus ja nuoruus olivat sellaisia, etten joutunut hirveästi kyseenalaistamaan mitään. Riitti kun uskoi.

Elina

– Minusta siinä ei ole mitään pahaa. Mielestäni naisten rooli hengellisissä tehtävissä voisi olla laajempi. Uskon myös, että liikkeen virallinen kantakin tulee jossain vaiheessa muuttumaan.

Mimmi on ollut oman puolisonsa kanssa yhdessä lähes 20 vuotta. Se, että avioero on vakaumuksen takia pois laskuista, on hänen mukaansa hyvä asia.

– Voi riidellä turvallisesti. Vaikeissakin tilanteissa voi lähtökohtaisesti luottaa, että toinen pysyy rinnalla.

Anteeksianto on termi, josta lestadiolaisia on paikoin kritisoitu – kun lestadiolaisliikkeen parista paljastui lasten hyväksikäyttötapauksia, anteeksiannon verukkeella on hiljennetty uhreja ja suojeltu tekijöitä.

– Sellainen on anteeksiannon hyväksikäyttöä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on aina rikos. Ei sen tulkinnassa pitäisi olla mitään epäselvää, Elina sanoo.

Mieskin voi jäädä kotiin lasten kanssa

Miten feminismi ja lestadiolaisuus sopivat yhteen? Hyvin, jos Mimmiltä ja Elinalta kysytään.

– Tasa-arvo on itsestäänselvää. Naiset ja miehet voivat tehdä ihan samoja asioita.

Sekä Mimmi että Elina ovat tehneet töitä lasten ollessa pieniä. Mimmi haaveilee myös kokopäiväisestä kotiäitiydestä, mutta yhtä lailla kotiin voisi jäädä lasten isä.

– Lopulta asian ratkaisee se, mistä perheen elanto tulee. Ihan kuin suomalaisessa yhteiskunnassa ylipäätään, lestadiolaisessa perheessä yhtä lailla on nykyään ihan tavallista, että vastuut ja tehtävät perhe-elämässä jaetaan. Kotitöitä tekee meillä jokainen.

Suviseuroissa on vuosittain valtava määrä lapsia. Mimmin ja Elinan leirissäkin kirmaa vähän väliä eri ikäisiä lapsia, jotka käyvät pyytämässä tai etsimässä jotain, tai vain hengähtämässä äitiensä sylissä. Huolimatta vilinästä, tunnelma ei ole kaoottinen, vaan jopa yllättävän rauhallinen.

Totta kai toivon, että lapset löytäisivät uskosta sen saman voimavaran, jonka itse olen löytänyt.

Elina

Lapset ovat naisille iso lahja. Mimmi ja Elina toivovat, että heidän lapsensa voivat kasvaa liikkeen vaikutuspiirissä.

– Voi vain yrittää parhaansa ja toivoa voimia ylhäältä, Mimmi sanoo.

Elina ei usko siihen, että lapset kasvatetaan lestadiolaisiksi.

– Totta kai toivon, että lapset löytäisivät uskosta sen saman voimavaran, jonka itse olen löytänyt.

Elinan lasten isä ei kuulu lestadiolaisliikkeeseen. Lapset kasvavat automaattisesti kahden erilaisen elämänkäsityksen piirissä.

– En halua opettaa lapsille, että nämä ihmiset ovat oikeita ja nämä vääriä. Haluaisin kasvattaa lapsiani kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.

Lasten kasvatus kieltämällä on myös asia, jota naiset vierastavat.

– Meidän nuoruudessamme oli paljon isompi asia, jos nuori tyttö meikkasi. Minulle on ihan sama, käyttävätkö omat tyttäreni ripsiväriä vai eivät. Tärkeintä on, että lapsille välittyy ilo ja vapaus, Mimmi miettii.

Taivas ei anna koulupaikkaa

Kun Mimmiltä ja Elinalta kysyy, mikä on heille uskossa tärkeintä, vastaus tulee helposti. Riittää, kun tulee lohdutetuksi. Mitä se sitten tarkoittaa?

– On lohdullista ajatella, että kaikki ei ole omissa käsissä. Että on joku korkeampi voima, joka ohjaa tekemään oikeita ratkaisuja.

Totta kai pitää itse kantaa vastuu elämästään ja tehdä töitä sen eteen, mitä haluaa saavuttaa.

Mimmi

Maallikon korvaan kuulostaa siltä, että vastuu elämästä sysätään pois itseltä. Näin ei naisten mukaan kuitenkaan ole.

– Totta kai pitää itse kantaa vastuu elämästään ja tehdä töitä sen eteen, mitä haluaa saavuttaa. Ei taivaasta mitään opiskelupaikkaa automaattisesti putoa, Mimmi sanoo.

Haastattelussa toistuu puhe korkeammasta voimasta. Ikään kuin vahingossa, molempien naisten katse kääntyy tällöin kohti taivasta.

Naiset esiintyvät haastattelussa omasta pyynnöstään pelkillä etunimillään.

Juttu täsmennetty 3.7.2017. Pedofilia on aina rikos, sitaatti on muutettu muotoon: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on aina rikos.