Liki 70-vuotias musiikkikauppa sulkee ovensa – "Tilaavat soittimia netistä ja kehtaavat tulla kysymään meiltä apua"

Suomen vanhin itsenäisenä pysynyt musiikkiliike sulkee ovensa.

musiikki
Heidi Uotinen ja Johannes Liikanen
Heidi Uotisella ja Johannes Liikasella on valtavasti muistoja Sävelaitan historiasta.Maija Tuunila / Yle

Vaaleanruskean kivitalon ovi on auki. Kun siitä menee sisään, astuu samalla toiseen aikaan. Sävelaitta-nimisen musiikkiliikkeen lattialla nököttää muutama rumpusetti. Seinillä roikkuu kitaroita ja mandoliini. Hyllyllä on pari vanhaa puhallinta – tuuba ja saksofoni.

Vastapäätä löytyy vino pino LP-levyjä, jotka vievät kauas 1970-80-luvuille. Kansissa komeilevat muun muassa Jackson Browne, Ray Charles ja Pave Maijanen. Kaikki on julkaistu 80-luvulla.

Levyjen vierestä löytyy hyllyllinen levysoittimia.

Liikkeen toisessa päässä iso cd-levyhylly muistuttaa 1990-luvun levyformaatista. Punaiset ale-hintalaput houkuttelevat ostamaan. Uriah Heep, The Sounds, King Crosby.

On hiljaista. Myyjä seisoo tiskin takana, yhtään asiakasta ei ole.

Käytetyn pianon kansi on auki. Ohi kävellessä on pakko painella muutamaa kosketinta. Ping, ding, dong. Sävelet jäävät kaikumaan tyhjään, hiljaiseen ilmaan.

Sitten ne haipuvat pois. Aivan kuin Sävelaitta, jossa aika on pysähtynyt kauas tästä päivästä. Heinäkuun lopussa Suomen vanhin itsenäisenä pysynyt musiikkiliike sulkee ovensa viimeisen kerran.

Liikkeen pitäjille ja työntekijöille Sävelaitta ollut koko elämän mittainen rakkaus.

levyjä
Maija Tuunila / Yle

Junnu Vainio oli liikkeen vakituinen vieras

Paikallinen musiikinopettaja perusti Sävelaitan Kotkan keskustaan vuonna 1949. Kauppa oli sopivasti Johannes Liikasen koulumatkan varrella, ja poika haki sieltä savikiekkoja kuunneltavaksi – jazzia ruotsalaisilta bändeiltä. Hänestä tuli muusikko.

1960-luvun alussa Liikanen meni Sävelaittaan töihin. Kauppa oli siirtynyt silloin Fazerin omistukseen.

– Se oli aluksi hiljainen, provinssissa uinuva pikkuliike. Sitten kaupan pitäjäksi tuli herrasmies nimeltä Pentti Kauko, joka pisti asioihin vauhtia. Hän järjesti Fazerin osastot toimimaan täällä, Liikanen muistelee.

Kerran tänne tuli Fredi, joka hänkin oli unohtanut sanat. Hän kysyi, voisiko kirjoittaa ne ylös. Sanoin, että se on kiellettyä.

Heidi Uotinen

Pianot ja muut soittimet, nuottiosasto ja levypuoli saatiin mahtumaan pieneen tilaan, ja instrumentit aseteltiin näyttävästi esille. Soittimet olivat erilaisia kuin nykyään: oli akustista kitaraa, viulua ja pianoa.

Kalleimmat Fazerin soittimet myytiin juuri perustetun kaupunginorkesterin ja soittokunnan muusikoille, musiikkiopiston opiskelijat puolestaan ostivat kaupasta halvimpia viuluja. Ovi kävi tiuhaan.

– Kotka oli tunnettu musiikkikaupunki ja muusikoita kävi täällä päivittäin. Jos he eivät ostaneet mitään, ainakin he kävivät kysymässä ja kertomassa kuulumisia.

Yksi vakituisista vieraista oli tietysti kotkalainen sanoittajanero Juha "Junnu" Vainio. Hän esiintyi ja kirjoitteli tekstejään kaupassa jo 50-luvun lopulla. Kun Junnu alkoi läträtä viinan kanssa, hän kävi kaupassa nukkumassa.

Liikanen muistelee, että Junnun tekstejä kulkeutui Pentti Kaukon mukana myös Fazerille ja sitä kautta Toivo Kärjelle.

– Penalle oli vastattu, että ihan loistavia tekstejä, mutta kun meillä on täällä Repe (Reino Helismaa). Loppu onkin sitten historiaa. Junnuhan meni sitten myöhemmin Fazerille.

Liikanen muistaa elävästi, kuinka kitarabändibuumi muutti kertarysäyksellä koko musiikkimaailman 60-luvun puolivälin kieppeillä.

– Tanssipaikoilla ei sitä ennen ollut varsinaista nuorisomusiikkia, mutta kitarabändien myötä yleisö muuttui täysin. Tuli uusi nuorisokulttuuri pukeutumista myöten. Maailma muuttui.

Pian muuttuivat tuulet myös Sävelaitassa.

Levyjä kuunneltiin katkaistuilla puhelimen kuulokkeilla

Heidi Uotinen oli nuori tyttö, kun hänen rumpalimiehensä kyllästyi kiertämään lavoja 1960-luvun lopulla. Kun Sävelaitta tuli myyntiin, mies päätti ostaa kaupan ja pyysi tyttöystäväänsä mukaan.

– En pohtinut kauaa. Kävin lukiota, mutta lopetin koulun ennen vanhojentansseja ja ryhdyin mieheni kanssa yrittäjäksi, Heidi Uotinen kertoo.

Sävelaitta oli silloin pieni koppi, jossa suurimmat tilan veivät kitarat. Savikiekkoja oli vielä myynnissä, mutta ne myytiin nopeasti loppuun. LP-levyjä oli vain pieni nippu, joka kuitenkin paksuni nopeasti. LP-levyjen jälkeen alkoi tulla singlejä, jotka olivat 70-luvulla iso myyntiartikkeli. Levymyynti roihahti liekkiinsä jo ensimmäisenä jouluna.

– Levy oli Tom Jonesin Live in Las Vegas, se oli ihan valtava menestys ja kelpasi kaikille. Täällä kuunneltiin myös paljon levyjä tiskillä, katkaistuilla puhelimen kuulokkeilla, Uotinen kertoo.

Kasettimyynti käynnistyi vähän myöhemmin. Niidenkin myynti oli melko suurta, mutta formaatti oli heikko.

– Nauhat tuppasivat menemään sykkyrään nauhureissa. Se oli iso vahinko, koska kasetti maksoi saman verran kuin LP-levy.

Tapio Rautavaara unohti sanat - apu löytyi liikkeestä

Sävelaitassa on menneinä vuosina käynyt Junnu Vainion lisäksi myös tukku Suomen tunnetuimpia viihdetaiteilijoita. Kahta tapausta 1960-luvulta kaupassa muistellaan edelleen.

Eräänä marraskuisena päivänä Johannes Liikanen seisoi tiskin takana, kun liikkeeseen astui sisään Tapio Rautavaara. Laulaja alkoi kysellä oman Tuopin jäljet –levynsä perään.

– Hän oli menossa esiintymään Kirilän seuratalolle eikä muistanut kaikkia sanoja. Toivo Kärki oli kertonut hänelle, että Kotkassa on musiikkiliike. Soitin levyn Rautavaaralle ja hän kuunteli. Sitten hän kysyi, että missä jätkät käyvät täällä syömässä, Liikanen kertoo.

Liikanen pyysi Rautavaaran mukaansa paikalliseen ravintolaan.

– Söimme siellä hernekeitot. Rautavaara meni pöytään, jossa istui jo ennestään paljon miehiä, ja kysyi onko tilaa. Olihan siinä.

Toisella kertaa Liikanen oli laittamassa Sävelaittaa kiinni, kun joku saapui ovelle.

– Hän kohteliaasti selitti, että anteeksi kun tulen viime tingassa. Ongelma oli sellainen, ettei radio kuulunut autossa, ja olisiko meillä mitään lääkettä tähän tautiin.

Liikanen kertoi, että liikkeeseen oli juuri tullut Sanyo-matkaradioita. Hän vaihtoi yhteen radioon patterit ja antoi asiakkaan kuunnella. Tämä kysyi, saisiko tehdä autolla lenkin ja testata, toimiiko radio. Liikanen suostui.

– Sitten hän lähti ja kääntyi ovella vielä takaisin. Hän sanoi, että anteeksi, kun en muistanut esitellä itseäni. Olen näyttelijä Tauno Palo. Olin kyllä tunnistanut hänet, Liikanen nauraa.

Palo kävi ajelulla, kehui radiota erinomaiseksi ja osti sen.

– Myöhemmin käytin sitä myyntiargumenttina, että Tauno Palollakin on tällainen.

Sävelaitan ovi auki
Maija Tuunila / Yle

Kuuluisia artisteja kävi enemmänkin

Heidi Uotinen muistaa, kuinka Jukka Kuoppamäki asteli kerran sisään ja kysyi, saisiko kokeilla erästä kitaraa.

– Hän istui tuolille pieneen tilaan ulko-oven ja levytelineiden viereen. Hän jäi siihen kokeilemaan kitaraa ja ihmiset luulivat, että hän oli siellä esiintymässä, Uotinen kertoo.

Eikä Tapio Rautavaara ollut ainoa artisti, joka on käynyt Sävelaitassa kysymässä unohtamiensa sanojen perään.

– Kerran tänne tuli Fredi, joka hänkin oli unohtanut sanat. Hän kysyi, voisiko kirjoittaa ne ylös. Sanoin, että se on kiellettyä, johon hän vastasi että no, hän on itse ne sanat kirjoittanut, joten ei siitä varmaankaan mitään seuraa. Annoin hänelle toivelaulukirjan, josta hän kirjoitti sanat muistiin.

LP-levyt menevät taas kaupaksi

LP-levyjen myynti loppui samanlaisella kertarysäyksellä kuin se oli alkanutkin. 1990-luvulla ihmiset innostuivat CD-formaatista ja alkoivat hankkiutua LP-levyistään eroon.

– Moni vaihtoi myös levysoittimensa CD-soittimeen tai stereosarjaan. Vanhat levyt ja soittimet tulivat vaihdossa samas rytäkässä. LP-levyjä ei ostanut juuri kukaan.

LP:n uusi aika alkoi noin 20 vuotta myöhemmin. Nyt ne ovat jälleen haluttua tavaraa.

Kävin lukiota, mutta lopetin koulun ennen vanhojentansseja ja ryhdyin mieheni kanssa yrittäjäksi.

Heidi Uotinen

– Nyt ne, jotka aikanaan myivät kaiken pois, ostavat samoja levyjä takaisin.

Myös levysoittimilla on ollut kova kysyntä. Uotinen muistuttaa, että soittimet ovat valtavan pitkäikäisiä. Jos sellainen on ollut varastossa pölyttymässä, siitä saa huoltamalla soivan pelin.

– Ei se ole miksikään mennyt. Äänirasia, neula ja vetohihna ovat vaihdettavissa niin kauan kuin soitin pyörii.

CD-levyjä ostetaan nykyään lähinnä keräilytarkoituksiin tai auton CD-soittimeen. CD:n on korvannut muistitikku.

"Netistä ostetaan - meiltä kysytään ohjeita"

Nettikaupan lisääntyminen alkoi nakertaa Sävelaitan myyntiä 2000-luvun taitteessa. Levyt ja soittimet alkoivat liikkua netissä. Myös soitinpuolella tapahtui radikaaleja muutoksia. Akustiset soittimet ja äänentoisto vaihtuivat sähköisiin.

Uotisen mukaan soitinkauppa käy, mutta netissä. Ulkomailta tilatut soittimet tuodaan Sävelaitan huoltopalveluun viritettäväksi.

– Asiakkaat käyvät täällä testaamassa soitinta ja tilaavat sitten samanlaisen netistä. Kun soittimissa ei ole suomenkielisiä käyttöohjeita, niitä ei osata käyttää eikä kytkeä, ja asiakkaat kehtaavat vielä tulla pyytämään täältä apua. Mielestäni se on kornia.

Radion musiikkiohjelmat ovat vaihtuneet kanaviin, joita voi kuunnella genren mukaan. Perinteisiä levyjä monet artistit eivät enää edes tee, koska valtaosa musiikinkuuntelijoista imuroi ja kuuntelee kappaleita netistä. Muut Kotkan musiikkikaupat ovat kuolleet pois.

– Me olemme säilyneet, koska meiltä on saanut soitinten lisäksi nuotteja, levyjä, soittotarvikkeita, stereoita ja huoltopalvelun.

Enää sekään ei riitä.

Musiikkikauppojen kilpailu on kovaa

Nettikauppa on ajanut monia musiikkikauppoja ahtaalle tai lopettamaan toimintansa.

Kauppojen määrä väheni rajusti 2000-luvun alussa, kun ulkomaisten nettikauppojen valikoimat laajenivat ja hinnat olivat halvempia kuin kotimaisissa liikkeissä.

Minkä tahansa vähittäiskaupan pyörittäminen vaatii aika hurjaa liiketoimintaosaamista tällä hetkellä.

Janne Kainulainen

– Nettikaupan haasteesta 2000-luvun alussa moni kauppa selvisi hintoja karsimalla eli myymälät tinkivät katteistaan, muistelee F-musiikki Oy:n toimitusjohtaja Janne Kainulainen.

Nyt kauppojen lopettamistahti on hidastunut. Soitinmyynnin lisäksi moni kauppa on laajentanut muun muassa soitinten huoltopalveluihin sekä musiikkitapahtumien ääni- ja valotekniikkaan.

F-Musiikki Oy aloitti toimintansa Musiikki-Fazerina vuonna 1897. Tänään F-musiikilla on myymälä seitsemällä paikkakunnalla ja paljon muuta toimintaa. Uusimman myymälän sen avasi viime kesänä Tampereelle.

– Verkkokauppa ja myymälät toimivat yhdessä eli olemme tuoneet palvelut verkkokauppaan mukaan. Kuluttajat ovat tosi hintatietoisia, joten ulkomaisella verkkokaupalla ei oikeastaan ole enää hintaetua, Kainulainen toteaa.

Hän myöntää, että kilpailu on todella kovaa.

– Niitä, jotka ovat pudonneet pois, on ehkä yhdistänyt harrastuksen ja ammatin yhdistäminen. Harrastus on ollut enemmän pinnalla kuin ammatillinen osaaminen. Minkä tahansa vähittäiskaupan pyörittäminen vaatii aika hurjaa liiketoimintaosaamista tällä hetkellä. Alan ja tuotteiden tuntemuksen lisäksi kustannusrakenteen on oltava kunnossa.

Suomen musiikkikauppojen määrästä ei ole tarkkaa tilastoa. F-Musiikin Kainulainen arvioi, että soitinliikkeitä noin 60.

kitaroita seinällä
Maija Tuunila / Yle

Jatkajaa ei löytynyt - ovet sulkeutuvat pian

Sävelaitta ei koskaan lähtenyt tosissaan kisaamaan paikasta auringosta. Sillä on nettikauppa, mutta se on tarkoitettu tilausten tekoon. Tavara tilataan ja haetaan liikkeestä.

Valikoimat on pidetty ennallaan, eikä toiminnan laajentaminen esimerkiksi ääni- tai valopuolelle ollut Uotisen mukaan mahdollista.

– Ainut mistä pystyimme tinkimään olivat kesäapulaiset, joista luovuimme. Ääni- tai valotekniikan puolelle laajentaminen ei ole meidän juttumme, joten emme lähteneet siihen.

Vuosien myötä Uotisen mies jäi sivuun liikkeen toiminnasta. Uotisen apuna ovat viime vuoden olleet kaksi omaa poikaa. Sulkemispäätös oli Uotisen mukaan luonteva.

– Jatkajaa ei löytynyt, ja meitä vanhoja ei enää huvita. Tätä on nyt vuosi käsitelty ja kun päätös on tehty, olo on helpottunut.

Kaupan sijainti on vaihdellut vuosikymmenten mittaan eri puolilla Kotkan keskustaa. Viimeiset vuotensa Kaivokadulla toiminut liike suljetaan heinäkuun lopussa. Uotinen myy parhaillaan kauppaa tyhjäksi. Paljon on jo lähtenyt.

– Kaikki pianot ovat menneet, samoin akustiset kitarat, stereot ja mikrofonit. Yksittäisiä kaiuttimia on jäljellä. Levyjä tänne varmasti jää. En ole vielä päättänyt, mitä niiden kanssa tehdään.

Jos Uotinen saisi elää elämänsä uudestaan, hän valitsisi yhä Sävelaitan.

– En ole koskaan katunut koulun lopettamista. Jos olisinkin käynyt sen loppuun, mitä sitten? Tämä oli siihen aikaan hirveän mielenkiintoinen ala, ihannetyö. Tässä aika on mennyt. Nyt on hyvä aika jäädä eläkkeelle.