Roskaestetiikkaa, kauhumeikkejä ja glitterpartoja - queerlesque kapinoi perinteisiä kauneuskäsityksiä vastaan

Burleskin alalaji, queerlesque on vähitellen rantautunut Suomeenkin. Sitä voi kokea maamme suurimmissa kaupungeissa, kuten Helsingissä.

queer
Lady Clapback
Lady ClapbackJussi Mankkinen / Yle

Täpötaydessä helsinkiläisessä Tenho Restobarissa on kuuma ja riehakas tunnelma. Yleisö hurraa lavalla pyörähteleville friikahtaville hahmoille, joista löytyy hämmentäviä viitteitä niin dragiin kuin perinteiseen burleskiinkin –menneisyyteen ja tulevaisuuteen ja kaikkeen mahdolliseen siltä väliltä.

Roskaestetiikka hivelee silmiä ja kaiuttimista pauhaa välillä Erasure-yhtyeen Always, välillä Divinen I’m So Beautiful, välillä Maaritin Jäätelökesä.

Sinikka Puolukka Nagrigorijeva
Sinikka Puolukka NagrigorijevaJussi Mankkinen / Yle

Esitysten välillä juontaja Lamey Crackhouse kertoilee ällistyttävän härskejä vitsejä.

– Tehän tiedätte, että rakastan tätä tyttöä, mutta hän on vain niin helvetin sairas, Crackhouse sanailee ja juontaa seuraavan esiintyjän.

– Sinikka!

Lavalle astahtelee hieman dementoituneen oloinen Sinikka Puolukka Nagrigorijeva, joka muistelee 80-lukua sekä Henry Theeliä ja laulaa luikauttaa hämärän viisun, jossa kerrotaan lumivalkoisesta tennissukasta.

Tällaista on meno Drag Me To HEL -klubin queerlesque -illoissa.

Lola Vanilla
Lola VanillaJussi Mankkinen / Yle

Queerlesque voi Suomessa hyvin

Lola Vanillan ja Lamey Crackhousen luotsaama Drag Me To HEL on kasvattanut suosiotaan kerta kerralta. Samalla Suomeen on syntynyt hyvinvoiva burleskin alalaji.

– Queerlesque-kulttuuri on täällä Helsingissä aivan mahtavaa, mutta sitä voisi olla enemmänkin. Meidän pitäisi sekoittaa asioita ja haastaa ihmisiä ideoimaan, mitä on viihdyttäminen, mitä on olla mies ja mitä on olla nainen. Tällaisten asioiden tutkiminen pitäisi tehdä niin, että siitä nautitaan. Kyse ei ole vastakkainasettelusta, vaan jännittävistä, uusista ja hauskoista jutuista, Crackhouse toteaa.

Helsinkiin hän muutti joitakin vuosia sitten Lontoosta.

– Helsingissä skene on tietenkin paljon pienempi kuin Lontoossa. Toisaalta se on avoimempi uusille esiintyjille ja ideoille – siihen on helpompi päästä sisälle. Kiteytetysti voisi sanoa, että Helsingissä meno on hyväksyvämpää kuin Lontoossa.

Hasard le Sin
Hasard le SinJussi Mankkinen / Yle

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ympärille kehkeytyneen queerlesquen ydinajatuksiin kuuluu, että kuka tahansa voi ja saa olla oma itsensä. Lisäksi seksuaalisuutta ja esimerkiksi sukupuolirooleja halutaan hämärtää ja hämmentää lisää. Tämä näkyy vaikkapa Hasard le Sinin esityksissä, joissa hän tekee itsestään objektin ja intohimojen salaisen kohteen.

– Naisten seksualisointia on koko ajan ja kaikkialla, mutta miehiä näkyy tällaisissa rooleissa harvemmin – siis objektina eikä subjektina.

Le Sinin mukaan burleskiin yleensäkin kuuluu oleellisena osana eroottinen lataus.

– Jos sitä katsellessa ei viisari niin sanotusti värähdä, niin silloin minun mielestäni esityksestä puuttuu jotakin.

Lamey Crackhouse
Lamey CrackhouseJussi Mankkinen / Yle

Parta tuo dragiin tvistiä

Queerlesquen tai suomalaisittain queerleskin estetiikkaan kuuluu muun muassa överiksi vedettyä drag-kuvastoa, josta perinteiset kauneusihanteet ovat kaukana.

Lady Clapback hakee tyyliinsä vaikutteita muun muassa Chicagosta ja Los Angelesista.

– Drag-kulttuurissa oli vuosikausia vallalla pyrkimys virheettömään kauneuteen, ja nyt siihen ollaan ehkä jo vähän kyllästyneitä. Tällainen rajojen rikkominen on lähtöisin USA:sta, ja nyt se on päässyt mukaan myös valtavirta-dragiin.

Rätt Queen
Rätt QueenJussi Mankkinen / Yle

Parta on suhteellisen yleinen ilmiö queerlesque-esiintyjien parissa. Voimakkaan meikin ja parran yhdistelmä vei myös Conchita Wurstin euroviisuvoittoon vuonna 2014. Sekä Lady Clapbackilla että hänen kanssaan tänä iltana esiintyneellä Rätt Queenilla on parta. Heidän mukaansa se voi jopa helpottaa meikkaamista, "koska meikattavaa pintaa ei ole niin paljon".

– Parralla voi tehdä ihan mitä vaan. Liimalla ja glitterillä voi esimerkiksi tehdä glitterparran. Sen voi myös värjätä monella eri värillä. Minun mielestäni parta tuo hienoa queeriutta dragiin. Siinä murjotaan sukupuoliroolit entistä tiukemmin yhteen, Rätt Queen sanoo.

– Drag-hahmoni syntyi siitä, että en osannut meikata, enkä oikeastaan vieläkään osaa. Tämä hahmo alkoi kuitenkin tuntua toimivalta. Rupesin ymmärtämään, että ei tarvitse olla täydellinen meikkaaja tai muutenkaan täydellinen. Riittää että on visio ja haluaa toteuttaa sen. Oma inspraationlähteeni voisi olla epätäydellisyys, Rätt Queen toteaa.

Shady Stardust
Shady StardustJussi Mankkinen / Yle

Queer-tiloja tarvitaan lisää

Drag Me To HELin lisäksi Helsingissä pyörii toinenkin säännöllinen queerlesque-klubi, Nights of Jaahas.

– Tässä skenessä halutaan luoda jatkuvasti kaikkea uutta ja vallankumouksellista, Jaahasia luotsaava Shady Stardust kertoo.

Stardustin mukaan yksi Jaahasin tehtävistä on luoda uusia queer-tiloja.

– Valtaosa näiden klubien yleisöstä ja esiintyjistä kuuluu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Tämä on meidän tekemäämme kulttuuria, jota suunnataan meille, ja siksi monet kokevat sen voimauttavana.

– Tässä porukassa lavalle astuminen ei paljon uskallusta vaadi. Meillä on mielettömän hyvä, perhemäinen yhteishenki. Tiedämme myös, että ne ihmiset jotka tulevat meitä katsomaan, haluavat myös oikeasti meidät nähdä, Shady Stardust summaa.

Shady Stardust
Shady Stardust ja yleisöäJussi Mankkinen / Yle