Ilkalle Jumalan löytäminen toi nuorena rauhan – nyt ei pelkää kritisoida omiaankaan: "Olemme olleet sulkeutuneita"

Ilkka Jyrinki kuuluu vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen. Uskonto on ollut vahvasti läsnä hänen elämässään aina, mutta 30 vuotta sitten tapahtunut tragedia pisti uskon koetukselle.

uskonto
Ilkka Jyrinki istuu kotinsa keittiössä
Ilkka Jyrinki on isä 11 lapselle ja isoisä 36 lapselle. Emma Hinkula / Yle

HaapajärviOli aurinkoinen päivä kesäkuussa vuonna 1988, kun Ilkka Jyrinki lähti rakennusyrityksensä urakoimalle talolle. Rakennusmaalla mukana oli hänen veljensä.

Jyringin ollessa työn touhussa rakennustelineet romahtivat varoittamatta miehen alta ja hän tipahti maahan toisesta kerroksesta.

Ilkka Jyrinki istuu kotinsa keittiössä
Ilkka Jyrinki kertoo, että 30 vuotta sitten saadut vammat vaivaavat jonkin verran vielä tänä päivänäkin.Emma Hinkula / Yle

Nyt Ilkka Jyrinki on 62-vuotias ja hän asuu rivitaloasunnossa vaimonsa kanssa Haapajärvellä. Miehen sinisistä silmistä pilkehtii ilo, kun hän kattaa pöytään kahvia ja sokerimunkkeja. Hän kertoo, että he ovat olleet vaimonsa kanssa yhdessä 41 vuotta.

– Tapasin vaimoni Jämsän opistolla iltaseuroissa. Rakastuminen tapahtui kuin salaman iskusta, Jyrinki kertoo hymyillen.

Yhtä on pidetty niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. On ollut lasten ja vaimon sairauksia. Suurin vastoinkäyminen oli kuitenkin Jyringille tapahtunut onnettomuus.

– En muista paljoakaan siitä, kun tipahdin alas. Mutta se aiheutti useiden luiden murtumista ja kallovammoja.

Akuutti toipumisvaihe kesti noin kaksi vuotta. Jyrinki kertoo, että ne ajat ovat kuin olisi kulkenut sumussa, paljoa hän ei niistä muista.

Vaimon tuki auttoi jaksamaan

Pariskunnalla on yhteensä 11 lasta, Jyringin toipumisen aikana vaimo oli heistä vastuussa. Kuin myös Jyringistä itsestään.

Liikutus saa vallan, kun hän palaa muistoissaan onnettomuuden jälkeisiin aikoihin. Mies pyyhkäisee kyynelen silmäkulmastaan.

– Olen monesti sanonut vaimolle, että minun täytyy hattua nostaa, että sinä minut hoidit. En itse edes pystynyt peseytymään.

Vaikka ajat olivat tiukat, on Jyrinki onnellinen, että perhe kesti sen hänen rinnallaan. Mies kertoo, että he ovat käsitelleet asiaa lasten kanssa, kun he aikuistuivat. Silloin lapsetkin ymmärsivät, miksi isä yhtäkkiä muuttui täysin eri mieheksi.

On hyvä lähteä tekemään matkaa, kun ei tarvitse pelätä mitään.

Ilkka Jyrinki

Muutaman kerran Jyrinki muistaa miettineensä toipumisaikanaan, että miksi Jumala ei vain ottaisi häntä pois. Elämä kipujen kanssa tuntui välillä sietämättömältä.

– Mutta mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Niinhän sitä sanotaan.

Ero ei käynyt pariskunnan mielessä edes synkimpinä aikoina. Jyrinki ajattelee, että jos rakastamansa ihmisen kanssa on käynyt läpi niin vaikeita asioita kuin he ovat käyneet, ei luovuttaminen ole vaihtoehto.

– Tämä on ollut hieno liitto. Tänä päivänä me istutaan rinnakkain tuossa olohuoneessa päivittäin ja mietimme, että saimme taas yhden päivän yhdessä.

"Olin hyvin levoton ja tuskainen"

Usko on ollut osa Jyringin elämää lapsuudesta asti. Hänen äitinsä oli harras uskovainen, isä ei. Se ettei toinen vanhemmista ollut uskossa näkyi perheen elämässä.

– Kyllähän siinä ristiriitoja on, se on päivänselvää. Ei mitään isompia riitoja, mutta kyllä sen huomasi, että vanhemmat eivät ajattele ihan samalla tavalla.

Miehen rukoilevat kädet.
Teini-ikäisenä Jyrinki tuli uskoon. Arja Lento / Yle

Kun Jyrinki oli lapsi, ei uskon asiat olleet hänellekään kovinkaan tärkeitä. Hän koki, ettei kuulu siihen joukkoon.

– En elänyt sillä tavalla kuin uskovaiset elävät.

Äiti ja mummo yrittivät parhaansa mukaan pitää poikaa oikealla polulla. Neuvoivat miten tulisi käyttäytyä ja kenen porukoissa ei kannatta liikkua.

Aikaa kului muutama vuosi, kun Jyrinki kulki omia polkujaan. Levottomuus ja ahdistus kasvoivat hänen sisällään jatkuvasti. Kahden maailman välissä kulkeminen alkoi tuntua koko ajan hankalammalta.

Jyringin isä ja veljet käyttivät alkoholia. Se tuntui nuoresta Jyringistä ikävältä, eikä hän itse koskenut päihteisiin.

– Aloin miettimään omaa elämääni. Että haluanko minä elää sitä tällä tavoin. Olin hyvin levoton ja tuskainen ja halusin löytää Jumalan. Ja sen minä löysin.

Tässä maailmassa uskovaisilla on ollut aina hyvin monia nimiä, lestadiolaisuus on vain yksi niistä.

Ilkka Jyrinki

Jyrinki oli 15-vuotias kun hän löysi uskon Jumalaan. Sen jälkeen hän koki elämänsä muuttuneen paremmaksi.

– Sisäinen rauha on uskomattoman ihanaa. Joka aamu saa ristiä kätensä ja miettiä, että tänään on hyvä päivä. On hyvä lähteä tekemään matkaa, kun ei tarvitse pelätä mitään.

Avoimuus auttaa ymmärtämään

Ilkka Jyrinki kuuluu vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen. Suomessa liikkeen jäseniä on arviolta 110 000–120 000.

Jyringin mielestä lestadiolaisuus ei kuitenkaan määritä hänen uskoaan.

– Lestadiolaisuus on vain nimi. Minun mielestäni kysymys on sydämen uskosta ja siitä, että me kunnioitamme toinen toisiamme ja uskomme Raamattuun. Tässä maailmassa uskovaisilla on ollut aina hyvin monia nimiä, lestadiolaisuus on vain yksi niistä.

Raamattu.
Jyrinki on tottunut kuulemaan uskontoonsa liittyen myös rasistisia lausahduksia. Ismo Pekkarinen / AOP

Herätysliikkeeseen on vuosikymmenien saatossa liitetty paljon erilaisia uskomuksia ja skandaaleja. Jyrinki kertoo, että uutisointi lestadiolaisista ja iltapäivälehtien lööpit ovat saaneet usein mielen matalaksi.

– Joskus olen sanonut vaimolle, että eikö tuo lähentele jo vihapuhetta. Uskon kuitenkin, että ihmiset osaavat nykyään itsekin ajatella, että kaikki ei ole siltä miltä näyttää.

Jyrinki ajattelee, että lestadiolaiset saavat osittain syyttää negatiivisista puheista itseään.

– Me olemme olleet monesti melko sulkeutuneita, emmekä ole halunneet ottaa kantaa asioihin. Emme ole kommentoineet usein sellaisiakaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Kenellekäänhän ei voi uskoa tuputtaa.

Ilkka Jyrinki

Avoimuus on Jyringin mielestä avainsana ennakkoluulojen poistumiseen puolin ja toisin.

– Tiedotusvälineet ovat esimerkiksi olleet Suviseuroissa paikan päällä viime vuosina. Sitäkin kautta ihmiset ovat ehkä päässeet tutustumaan tähän herätysliikkeeseen ja uskontoon ylipäätään.

– Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän luulemme, Jyrinki summaa.

Yhteisö antoi voimaa

Anteeksiantamus, rakkaus ja yhteisöllisyys ovat Jyringin mielestä uskonnon peruspilareita. Hän ajattelee, että lestadiolaisten herätysliikkeessä voi olla jonkun mielestä huonojakin puolia, mutta hän ei niitä näe.

Ilkka Jyrinki istuu kotonaan keittiössä.
Emma Hinkula / Yle

Jyrinki kääntää katseensa mieluummin positiivisiin puoliin. Kuten siihen, miten hänen uskovaiset ystävänsä auttoivat onnettomuuden jälkeen.

– Minä olin putoamassa pois työelämän kelkasta. Pääni oli niin huonossa kunnossa, etten välillä edes ymmärtänyt, että mistä puhutaan. Ystävät tulivat noutamaan minua kotoa ja kysyivät, että pystyisinkö tekemään jonkun pienen tehtävän.

– Heidän apunsa on ollut mittaamattoman arvokas asia.

Jyringin perheessä on yhteensä 11 lasta. Osa heistä on uskossa, osa ei. Kaikki lapset ovat kuitenkin miehen mukaan yhtä rakkaita.

– Kenellekäänhän ei voi uskoa tuputtaa. Jokainen tekee oman päätöksen ja elää oman maailmankatsomuksensa mukaan. Pääasia on, että eletään sovussa ja rauhassa.

Jumala päätti antaa ison perheen isän vielä elää.

Ilkka Jyrinki

Tällä hetkellä Jyrinki on osa-aika eläkkeellä. 30 vuotta sitten tulleet päävammat vaikuttavat vieläkin elämään. Ajatus ei aina kulje ja välillä saattaa olla vaikea ymmärtää, mitä toinen puhuu. Mies on kaikesta huolimatta kiitollinen elämästään.

– Jumala päätti antaa ison perheen isän vielä elää. Tuntuu todella hyvältä, että saa tällä tavalla tätä loppumatkaa taivaltaa.