Popeda kaahi jälleen Provinssin lavalle – "Vuonna 1979 saatiin Eppujen kanssa porttikielto"

Popeda oli uransa alussa vuonna 1979, kun ensimmäinen Provinssirock näki päivänvalon Seinäjoella. Iltabileistä seurasi bändille porttikielto. Ikuinen se ei onneksi ollut. Myös sikabileet ovat historiaa.

festivaalit
Popeda
Popeda kaahi taas viikonloppuna Provinssin lavalle. Vuonna 1979 saatu porttikielto ei ole estänyt bändiä esiintymästä Seinäjoella muinakaan vuosina.Lars Johnson

Pauli Antero Mustajärvi on loistavalla tuulella. Kesäfestivaalit kutsuvat Popedaa, tie vie ja asfaltti polttaa.

– Kun rupee tuo kesäkin vielä nostaan päätään, aurinko paistaa ja loppui tuo jatkuva sade. Se tekee jo hyvän fiiliksen pelkästään, Pate Mustajärvi selventää.

Popeda keikkailee tiivisti Suomen suvessa. Viikonloppuna yhtye nähtiin esimerkiksi Seinäjoen Provinssissa, jossa bändi esiintyi myös festivaalin alkajaisvuonna 1979.

Avajaisvuoden jälkeen bändi on esiintynyt Törnävänsaarella harvakseltaan, osittain omien hölmöilyjensä takia.

Mustajärvi nimittäin muistaa, että heti ensimmäisenä vuonna tuli porttikielto.

– Meidän ja Eppu Normaalin ensimmäinen vierailu päättyi siihen, että me saatiin – olikohan se peräti siinä kohtaa ikuinen porttikielto – ja Eput sai viisi vuotta. Siitä huolimatta, että senkin jälkeen siellä on oltu ja henkilökunta on ollut äärimmäisen hienoa ja jämptiä, Pate Mustajärvi kiittelee.

Paten diplomaattinen versio on, että kielto johtui keikan jälkeisestä "nuorten kölvien iloittelusta". Hauskanpito ei kuitenkaan ollut järjestäjien mieleen.

Popedan porttari kesti lopulta seitsemän pitkää vuotta. Epuilla tauko oli luvatut viisi vuotta.

Vuoden 1986 jälkeen Popeda on nähty Provinssissa vasta ikuisuudelta tuntuvan tauon jälkeen eli vuosina 2008, 2013 ja nyt vuonna 2017.

Lämmintä kaljaa ja grillimakkaroita

Popeda on tahkonnut keikkoja jo 40 vuotta. Muutos keikkapaikoissa, festivaaleissa ja järjestelyissä on ollut valtava.

– Voi herranenaika. Onhan se nyt ihan toista kun ajattelee senaikaisia festivaaleja. Sama ulkovessa jaettiin yleisön kanssa ja oli grillimakkaroita ja lämmintä keskikaljaa, Pate röhönauraa.

Pate Mustajärvi kesäkuussa 2017
Popedan keulakuva Pate Mustajärvi on 40 vuodessa kiertänyt monenmoista festivaalia. Bändi oli lauteilla myös ensimmäisessä Provinssirockissa vuonna 1979.Tina Finn

– Tänä päivänä on cateringit viimeisen päälle ja kaikki on hienosti hoidettu ja järjestetty. On lämpimät pukeutumistilat ja kaikki.

Mustajärven mukaan maailma on muutenkin muuttunut. Yksi osoitus siitä on vuoden 2008 Provinssirock, jolloin lauteilla käväisi myös Foo Fighters.

– Turvatoimet olivat äärimmäiset hurjat. Vessat mentiin pommikoirien kanssa ja sen jälkeen ne sinetöitiin. Ja meidän piti lähteä sieltä bäkkäriltä pois. Se jäi mieleen. Tämmönenkin asia on nykyisin ihan täyttä todellisuutta.

Mutta yksi asia, joka ei muutu on Mustajärven mukaan se, että jos festarilla sataa vettä, muta lentää. Suomalainen sulattaa kuitenkin senkin.

Aikataulutetut artistit nappi korvassa

Festivaalien juomatavat ovat yleisesti fiksuuntuneet. Sama koskee sekä artisteja että yleisöä.

– Ei ne mun mielestä enää semmoisia sikajuhlia ole, kuin ne joskus oli. Ihmiset oppivat, omista hölmöilyistään ja muitten, Mustajärvi luottaa.

– Uskon, että aikalailla eri tavalla me käyttäydytään Provinssissa tänä vuonna kuin me käyttäydyttiin esimerkiksi vuonna 79 Provinssirockissa.

Viinanhuuruisuuden vähenemiseen vaikuttaa sekin, että bändit ovat ammattimaistuneet. Festivaalit ovat helppo työkeikka, jonne tullaan valmiisiin roudauksiin, nuoremmat artistit lähes pelkkä nappi korvassa.

– Se on vähän sellaista non-stopia. Ennen jäätiin festareille pariksi päivääkin, jos oli mahdollista. Nyt toinen bändi menee ja toinen tulee ja bussin ikkunasta heilutellaan että "Terve! Vetäkää hyvä keikka".

– Sä menet valmiiksi katettuun pöytään: siellä on kaikki kamat pystyssä. Se on tunnin setti, eipä se kauheesti kirpaise. Me ollaan totuttu soittaan aika pitkiä keikkoja omalla keikalla, Pate Mustajärvi valaisee.

– Mä tulen mestalle puoli tuntia ennen vetoo. Kun olen vaihtanut kuivat vaatteet, niin melkein jo perävalot näkyy, hän myhäilee.

Lihaa ja perunaa...eiku!

Suomen kesä on lyhyt ja kesäfestivaaleilta tulot on raavittava kesä–elokuussa. Se edellyttää myös hyvää työmoraalia ilman viinalla läträämistä.

– Mitä näkee noita nuorempia jullleja, jotka ovat suosionsa kukkuloilla, ne ovat kyllä todella streittiä väkeä. Tai sitten ne tekee sen niin ettei tällainen pappa huomaa, Mustajärvi illkuu itselleen.

Vuosien kuluessa myös Popedan raideri eli toiveet lavan takaisista tarjoiluista ovat muuttuneet. Ruokaa ja juomaa toiveisiin toki kuuluu edelleen.

– Ei se nyt mikään niin kummallinen ole ainakaan meillä. Ei meidän tarvitse pröystäillä tai kysyä mahdottomia. Mulle kahvia, teetä, hunajaa ja hedelmiä, ja paljon paljon vettä. Mä pärjään niillä, Popedan keulakuva yllättää.

Mustajärven mukaan viisi keikkaa viikossa ei myöskään houkuta hankkimaan itselleen kankkusta.

– Ei tällä iällä enää jaksa.

"Niin kauan kuin on hauskaa"

Popedan biisilistalla on 40-vuotisen uran jälkeen mittaa. Paljon on helmiä, mutta myös muutamia "noloja juttuja", joita ei enää keikoilla kuulla. Ne kuulemma "kansa tietää".

– Me ollaan Hautamäen kanssa tehty varmasti 150 biisiä, Mustajärvi summaa. – Ei Popeda ole koskaan yrittänytkään olla fiksumpi kuin se on.

Kesän festareilla kuullaan helmenä esimerkiksi Marjatta Pokelan Mörrimöykkyä, joka oli Popedan ensimmäinen listasijoitus vuonna 1980. Keikat on vahvistettu torviköörillä eli kolmella ylimääräisellä soittajalla sekä juhlavuoden kunniaksi myös pyrotekniikalla.

Keikkalyleisössäkin on kokoa ja katsojia parhaimmillaan neljässä polvessa.

– Oikeastaan kaikki muu tässä on työtä: ajaminen, hotellit ja venailu. Mutta siinä vaiheessa kun nousee lavalle, se ei ole työtä. Se on edelleen ihan puhdasta hauskanpitoa. Ja niin kauan kuin asia on niin, kyllä mä tätä jatkan, Mustajärvi vakuuttaa.