Viileä kevät kiusasi laululintuja – satakieliä ja pääskyjä selvästi tavallista vähemmän

Dramaattisesta lintukadosta ei ole kysymys.

linnut
Haarapääsky.
Haarapääsky alkaa olla harvinainen näky.Ismo Pekkarinen / AOP

Eteläisiä laululintuja on havaittu kevään laskennoissa (siirryt toiseen palveluun)normaalia vähemmän. Esimerkiksi satakieliä, lehto- ja pensaskerttuja sekä haara- ja räystäspääskyjä havaittiin kesäkuun laskennoissa viidennes vähemmän kuin edellisenä kolmena vuotena.

Vähentymisen taustalla on loppukevään ja alkukesän viileys. Osa linnuista on myös saattanut jäädä viileän kelin vuoksi Suomen eteläpuolelle pesimään.

Luonnontieteellisen keskusmuseon (siirryt toiseen palveluun) akatemiatutkijan Aleksi Lehikoisen mukaan mistään dramaattisesta lintukadosta ei ole kysymys. Suurimmalla osalla lajeista määrät olivat laskennoissa normaaleja.

– Muutto viivästyi mutta lintuja tuli kuitenkin ihan kohtalaisia määriä. Etelä-Suomeen saapui normaaleja määriä mutta suurin pudotus on saattanut olla keskisessä Suomessa. Ero näkyy voimakkaimmin levinneisyyden reuna-alueilla, Lehikoinen sanoo

Vaikka eteläisiä laululintuja onkin havaittu tavanomaista vähemmän, niin pohjoisia lajeja on puolestaan havaittu hieman enemmän verrattuna aiempiin vuosiin. Todennäköisesti kylmät kelit ovat lisänneet joidenkin pohjoisten lajien pesintää Suomessa. Laskennoissa havaittiin muun muassa normaalia enemmän soilla pesiviä kahlaajia, urpiaisia, järripeippoja ja sinirintoja. Myöhäinen lumen sulaminen ja vetiset suot ovat saattaneet hyödyttää kahlaajia.

Lehikoisen mukaan osa normaalivuosina Norjan ja Venäjän puolella pesivistä urpiaisista ja järripeipoista on saattanut tänä vuonna jäädä Suomeen pesimään viileän sään takia.

Satakieli.
Satakieli.AOP

Viherpeippojen aallonpohja takana?

Laskennoissa havaittiin pitempään harvinaistuneita varpusia ja viherpeippoja edellisvuosia runsaammin.

– Varpusilla on saattanut olla alentunut tautikuolleisuus leudon talven vuoksi, ja niiden määrässä havaittiin 40 prosentin kasvu verrattuna kolmen edellisvuoden keskiarvoon, Lehikoinen sanoo.

Viherpeippomäärät romahtivat vuoden 2008 jälkeen lajilla todetun loisepidemian vuoksi. Loinen on romahduttanut viherpeippokannan monessa Pohjois-Euroopan maassa alle puoleen alkuperäisestä. Lehikoisen mukaan loinen on vaikuttanut olevan pääasiassa viherpeippojen ongelma. Loinen estää linnun syömisen ja lopulta se kuolee nälkään.

Kuluvan kesän laskentojen mukaan pahin aallonpohja saattaa olla nyt takana. Lehikoisen mukaan viherpeippojen lukumäärä on kasvanut kolmanneksella viimeisen kolmen vuoden aikana.

Metsäkanalintujen määrät olivat laskennoissa parin viime vuoden lukemissa lukuun ottamatta riekkoa, jota havaittiin tavanomaista vähemmän. Kaikkien pohjoisten laskentapaikkojen tietoja ei ole kuitenkaan vielä palautettu, joten tulokset tarkentuvat kesän aikana.

– Myyräkanta on ollut laskussa ja pedot käyttävät riekkoa saalinaan. Riekko on taantunut jo pidemmän aikaa ja se voi liittyää esimerkiksi soiden ojitukseen. Metsäkanalinnuista riekosta kannattaa eniten olla huolissaan, Lehikoinen sanoo.

Tiedot perustuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen koordinoimiin ja vapaaehtoisten lintuharrastajien toteuttamiin valtakunnallisiin laskentoihin.